T-MAX - Born to the Max

arvostelu - 10.11.2010 19:05

Arvostelussa poikabändi T-MAXin ensimmäinen kokopitkä studioalbumi.

Born to the Max on poikabändi T-MAXn ensimmäinen kokopitkä studioalbumi. Albumi julkaistiin Etelä-Koreassa 28. päivä toukokuuta 2010. Levytyksen nimikkokappaleeksi on nostettu tanssikappale Don't Be Rude, joka tuo esille mukavasti yhtyeen uutta linjaa musiikin saralla.

Albumin aloittaa lyhyt pianolla säestetty intro Born to the Max, joka on nimetty albumin mukaisesti. Intron johdatuksella päästään albumin seuraavaan raitaan, Words That I Can Say. Kappale alkaa intron tapaan pianon säestyksellä, mutta siirtyy nopeasti rytmikkäämpään tempoon. Se ei edusta puhtaasti balladia, kappale on kuitenkin surumielinen ja haikea, mutta silti hyvin kaunis, herkkä ja tunnelmallinen.
Albumin kolmantena kappaleena on Don’t Be Rude. Kappale on nopea, elektropopmainen tanssikappale. Taustabiitti ja kertosäkeen toistot tuovat kappaleeseen tiettyä rytmikkyyttä, joka tekee siitä omaperäisen. Musiikin nouseva ja laskeva tempo sekä kappaleen sanojen rytmikäs tahti antavat kappaleeseen säväyksen dramaattisuutta. Sama dramaattisen vakava tunnelma välittyy esille myös musiikkivideosta, jossa yhtye esiintyy smokit päällä vallankumouksellisesti lippuja kantaen. Kappale on oiva osoitus siitä, miten T-MAX pystyy balladien ohella toteuttamaan myös tanssittavaa ja nopeatempoisempaa musiikkia.

Neljännessä raidassa All Along yhtye pääsee todistamaan jälleen taitonsa balladien tekijänä. Taustamusiikista on tehty rakkauslaulumaisen haikea, joka johdattelee kuuntelijan mukaan haikeaan fiilikseen. Kappaleessa vuorottelevat herkät ja voimakkaat lauluosuudet, jotka tekevät balladista tunnelmallisen ja puhaltavat kappaleeseen tiettyä henkeä. Before 10 Heartbeats on albumin viides kappale, joka on edellistä nopeatempoisempaa. Kappaleen läpi kulkevat ”sydämen lyönnit” ja rytmi eivät täysin toimi, ne tekevät kappaleesta pitkäveteisen ja sekavan, mutta toisaalta se on erikoinen. Itse kappaleessa ei ole mitään vikaa, erilaisella rytmityksellä kappale voisi toimia paremmin. Balladimainen Become One vaikuttaa lähinnä täytekappaleelta, se ei ole kovin pitkä, eikä sinänsä erikoinen. Kappaleen tahti on hidas ja siinä on enemmän hyräilyä laulun sijaan.

Seitsemäs raita, Say My Name, tuo mieleen T-MAXn toteuttamat pirteät Boys Over Flowers -tv-draamassa esiintyneet kappaleet. Kappale säteilee positiivista energiaa ja pirteyttä. Vauhdikas taustamusiikki ja hyväntuulinen laulu sekä tarttuvat kertosäkeet saavat kuuntelijankin virittymään iloiselle mielelle. Kappale luo hyvää kontrastia vastapainoksi albumin haikean tunteellisille balladeille ja dramatiikan sävyttämille tanssikappaleille. Levyllä seuraavana kappaleena on vauhdikas Let’s Go. Kappaleessa on nopea ja rytmikäs tempo, joka siirtää tunnelman tanssimusiikin pariin. Laulun ja rap-osuuksien vuorottelulla on saatu kappaleeseen piristävää vaihtelua. Tämä on albumin toinen kappale, joka osoittaa, ettei T-MAX tee pelkästään kauniita balladeja. Yhdeksäs kappale on This Guy. Laulun äänenpaino on kertosäkeessä enemmän lopussa, mikä saa kertosäkeen kuulostamaan mukavan rytmikkäältä. Tämä tekee laulusta sopivan positiivisella tavalla erilaisen. Kappale ei ole yhtyeen teknisesti paras suoritus, mutta siitä ei voi olla pitämättä sen rennon ja huolettoman tunnelman takia.

Bad You on nimensä veroinen kappale, se on haikean surullinen rakkauslaulu. Balladi on rauhallinen ja kaunis, mutta kuitenkin voimakasäänisesti tulkittu. Kappale pääsee hyvin esiin edellisten nopeatempoisempien kappaleiden jälkeen, eikä huku levyn muiden balladien sekaan.
Romantic Blues on albumin yhdestoista raita, joka jatkaa balladien tahdissa. Kappale on hyvin rakkauslaulumainen ja kaunis. Hitaat harmoniset rytmit ja herkkä laulu tekevät balladista taas tunnistettavaa T-MAXia, jäsenten kauniit äänet pääsevät taas oikeuksiinsa. Kahdestoista raita, Confess, joka pääsee jollain tasolla taas nostalgisesti Boys Over Flowers -kappaleiden tunnelmiin. Kappale keventää balladien haikeaa tunnelmaa sopivasti loppua kohden energisempänä. Kappaleeseen on sopivasti rytmitetty taustamusiikki ja laulu toimivalla tavalla, rap-osuudet tuovat kappaleeseen mukavaa lisämaustetta.
Viimeisenä on Want (Rockin’ Beats Mix) niminen kappale, joka on pirteän mieltä nostattava lopetus albumille. T-MAXn musiikissa on sanottu olevan piirteitä japanilaisesta popmusiikista, mitä ainakaan tämä kappale ei kumoa. Kappaleesta välittyy hyväntuulinen ja rento olo, sitä kuunnellessa voi jäädä hyvin mielin odottamaan yhtyeen seuraavia julkaisuja.

Kokonaisuutena albumi oli monipuolinen ja pääsi tuomaan esille T-MAXn monipuoliset laulajan taidot balladeista tanssimusiikkiin. Kenenkään ei tämän jälkeen tarvitse epäillä etteikö yhtye kykenisi tekemään erilaista ja omaleimaista musiikkia. Ensimmäiseksi kokopitkäksi albumiksi Born to the Max on positiivinen, yllätyksellinen ja vaihteleva. Se jättää odotuksella korkealle yhtyeen tulevaisuutta silmälläpitäen.
aiheeseen liittyvät julkaisut
aiheeseen liittyvät artistit
kommentit
blog comments powered by Disqus
mainokset