OGRE YOU ASSHOLEn haastattelu

Marraskuun 2010 alussa OGRE YOU ASSHOLE lähti kuukauden pituiselle kiertueelle Pohjois-Amerikkaan kanadalaisen Wolf Parade -yhtyeen lämppäriksi 18 eri kaupunkiin. JaME tapasi yhtyeen keulahahmon, Manabun, Texasin Austinissa kiertueen puolivälissä.

Kiitoksia tästä tapaamisesta. Voisitko esitellä itsesi lukijoillemme?

Manabu: Olen Manabu Deto, soitan kitaraa ja laulan. Olen myös kirjoittanut bändini kaikki lyriikat. Viimeisimmällä EP:llämme olin periaatteessa ainut kappaleiden kirjoittaja.

Haastattelemme nyt sinua ensimmäisen kerran, joten aloitetaan urasi alusta. Kuinka bändi perustettiin? Miten päädyitte soittamaan yhdessä?

Manabu: Minä, Nori ja Kei kasvoimme Naganon prefektuurissa. Olen tuntenut Norin ala-asteelta asti. Lukiossa tapasimme Kein ja yliopistossa tutustuimme Takashiin.

On olemassa tarina, jonka mukaan bändinne nimi tulee amerikkalaisen yhtyeen, Modest Mousen basistin kanssa käydystä keskustelusta. Voisitko kertoa meille lisää tästä?

Manabu: Ollessani vielä lukiossa Modest Mouse tuli kotikaupunkiimme Matsumotoon esiintymään. Ensimmäinen rumpalimme, Atara Nishi, pyysi yhtyeen basistin Ericin nimikirjoitusta. Eric oli juovuksissa ja kirjoitti ”ogre you asshole” oman nimensä sijaan. (nauraa) Noin viikko tai kaksi myöhemmin oli ensimmäisen liveshow’mme aika, joten valitsimme sen bändin nimeksemme.

Oliko mielessänne mitään muuta bändin nimeä ennen tuota tapahtumaa?

Manabu: Itse asiassa ennen ensimmäistä keikkamme meillä oli meneillään toinen projekti, jota kutsuimme Joy Divisioniksi vitsinä. (nauraa)

”Asshole” on aika loukkaava sana. Oletteko ikinä olleet huolissanne negatiivisista reaktioista? Oletteko ikinä saaneet negatiivisia kommentteja?

Manabu: Emme ikinä odottaneet tai murehtineet negatiivisia reaktioita. Mutta koska olemme Japanissa, jos saamme negatiivisia reaktioita yleisöltä, niin yleensä se vain tarkoittaa negatiivista tunnetta Ericiä kohtaan. (nauraa) Ja useimmat japanilaiset eivät edes tiedä mitä “asshole” tarkoittaa.

Useimmat ulkomaalaisista faneistanne eivät puhu japania. Mistä lyriikanne usein kertovat?

Manabu: Lyriikkamme ovat periaatteessa runollisia ja abstrakteja. Jopa japanilaisessa yleisössä jokainen vastaanottaa musiikkimme eri tavoin.

Panostatteko teemoihin albumeja tehdessänne, vai valitsetteko kappaleita omien mieltymyksienne mukaan?

Manabu: Olemme tehneet molempia. Kuten esimerkiksi edellisen albumimme, Foglampin kohdalla. Koska levyn nimi oli Foglamp, halusimme kappaleista ’sumuisia’ ja abstrakteja. Kuitenkin viimeisimmälle EP:llemme vain valitsimme kappaleet ja siinä se.

Puhutaan kappaleiden tekemisestä. Kuinka kappaleita tehdään alusta alkaen?

Manabu: Usein vain jammailemme yhdessä, kunnes alamme luonnostella kappaletta keksien yksityiskohtia. Viimeisimmälle EP:llemme, Ukareteiru Hitolle tein demon kotonani ja näytin sen yhtyeelle. Yhdessä aloimme tehdä yksityiskohtia.

Olet tuottanut suurimman osan julkaisuistasi omalla levy-yhtiölläsi, OYAlla. Mitä haasteita kohtasit tuottaessasi omia teoksia bändillesi ennen kuin allekirjoititte sopimuksen VAPin kanssa?

Manabu: Oh, minun täytyy selittää tämä. Olemme aina kirjoittaneet oman levy-yhtiömme nimen katalogiin, mutta se ei ole itsenäinen levy-yhtiö. Työskentelemme aina toisen yhtiön kanssa. Ensimmäinen EP:mme oli indies –levy-yhtiö R&C:n kanssa. Sen jälkeen julkaisimme yhden studioalbumin ja yhden EP:n toisen itsenäisen levy-yhtiön UK Projectin kanssa. Sen jälkeen liityimme VAPiin.

Liityitte major –levy-yhtiöön VAPiin vuonna 2009. Mitä eroja on indies –ja major –levy-yhtiöiden välillä?

Manabu: Oikeastaan niillä ei ole suuria eroja. Suurin eroavaisuus on se, että major-yhtiössä on enemmän ihmisiä auttamassa. Jos keksin uuden idean ja haluan työskennellä sen kanssa, on helpompi jatkaa sen kanssa eteenpäin, mukaan luettuna promootiojutut.

Musiikkinne kuulostaa siltä, kuin se olisi saanut vaikutteita amerikkalaisilta yhtyeiltä, kuten Modest Mouselta. Panostatteko samantyyliseen musiikkiin vai haluatteko erottua japanilaisena bändinä? Miten päädyitte juuri tällaiseen musiikkityyliin?

Manabu: Emme saaneet paljoakaan vaikutteita Modest Mouselta. Mielestäni laulamme eri tavoin. Musiikkimme ovat samantyylisiä, mutta me viimeistelemme sen japanilaisella tyylillä. Uskon, ettemme tee vain yhden tyylistä musiikkia; indies-bändinä tyylimme oli samanlaista Modest Mousen kanssa. Yritämme olla kiehtovampia, joten sisällytämme mukaan erilaisia vaikutteita. Musiikkimme on erilaista muihin verrattuna, emme nimittäin seuraa muita yhtyeitä. Japanissa yleisössämme on niitä, jotka pitävät erikoisista bändeistä.

Uusin julkaisunne, Ukareteiru Hito, on soundiltaan niin sanotusti lämmin ja täyteläinen verrattuna aikaisimpiin julkaisuihinne. Miten päädyitte laittamaan tämän tyylisiä soundeja musiikkiinne?

Manabu: Edellisellä julkaisullamme, Foglampilla, halusimme kappaleista aluksi epämääräisiä ja vaikeasti tajuttavia, mutta sitten totesin lopputuloksen olevan aika synkkä. Uusimmalla levyllä totesin, että jos käytän aiemmin mainittua jammailutyyliä, saamme samanlaisen tuloksen kuin Foglampilla. Joten tällä kertaa tuotin demon kotona ja näytin bändin muille jäsenille. Käytin siis eri tapaa mitä aikaisemmin.

Tämä on ensimmäinen kiertueenne Japanin ulkopuolella: mitä ennakkoluuloja ja huolia sinulla oli siitä asiasta, että olette Yhdysvalloissa niin pitkän ajan?

Manabu: Ennen tänne tultuani olin kuullut muilta Amerikkaa kiertäneiltä bändeiltä, että täällä ruoka on kauheaa. (nauraa) Tultuamme tänne huomasimme, ettei se ollut niin pahaa kuin ajattelimme. Tähän asti olemme syöneet terveellisesti. Olimme myös hiukan pelokkaita kaupunkien välisistä matkoista. Japaniin verrattaessa matka on paljon pidempi. Mutta tähän mennessä kaikki on mennyt ihan hyvin, emme ole myöskään hirveän väsyneitä. Mitä yleisöön tulee, japanilaiset fanit ovat aika ujoja, mutta he pitävät musiikista ja kuuntelevat tarkasti. Täällä fanien vastaanotto on erittäin energistä, mikä oli yllättävää. Olemme tyytyväisiä siihen mihin nyt olemme menossa. Alun perin en odottanut mitään amerikkalaiselta yleisöltä, vaan olin pelkästään onnellinen siitä, että saimme vihdoin kiertueen tännekin.

Keskityttekö jatkossakin kansainvälisiin musiikkimarkkinoihin, vai pysyttekö pelkästään Japanissa?

Manabu: Jos vain voimme, haluaisimme lähteä kiertueelle Japanin ulkopuolelle.

Levyjenne kansitaide on todella abstraktia, ja entinen rumpalinne Arata Nishi on tehnyt sen joka levylle. Suunnitteleeko hän kannet itse, vai teettekö yhteistyötä ja jaatte mielipiteenne hänen kanssaan?

Manabu: Valitsen Aratan tekemistä taideteoksista sen mistä pidän, mutta emme tee yhdessä mitään niistä. Olemme tunteneet toisemme ala-asteelta asti.

Musiikkivideonne ovat erittäin uniikkeja. Kuka yleensä ideoi niiden sisällöt? Voitteko tehdä yhteistyötä ohjaajan kanssa, jotta voitte tuoda ideoitanne esille?

Manabu: Uusin musiikkivideomme Balance oli minun ideani. Yleensä voimme kertoa ideamme ohjaajalle.

Balancen musiikkivideossa hukut konfetteihin. Minkälainen kokemus se oli? Oliko vaikeuksia kuvauksissa?

Manabu: (nauraa) Ennen kuin aloitimme kuvaukset, pelkäsimme, että meillä olisi vaikeuksia hengittää. Suurin ongelma oli kuumuus. Laatikossa oli erittäin kuuma ja sitten yhtäkkiä peitymme konfetteihin. Ei ollut vaikeuksia soittaa, ongelmana oli vain kuumuus. Henkilökunta tiputti jäätä ylhäältä, jotta viilentyisimme.

Olette olleet yhdessä jo melkein kymmenen vuotta. Voisitko jakaa lukijoillemme yhteisiä muistojanne, jotka erottuvat eniten muiden joukosta?

Manabu: Yksi onnellisista muistoistamme on ensimmäinen livekeikkamme, mutta huonoin muistomme tapahtui ensimmäisen rumpalimme Aratan kanssa. Hänellä oli aivosairaus, jonka takia hän joutui koomaan vuodeksi. Lopulta hän heräsi, muttei pystynyt enää soittamaan rumpuja. Siksi hän erosi yhtyeestämme. Siitä lähtien meillä on kuitenkin ollut monia hyviä muistoja.

Nyt on vuorossa hassu kysymys: minkälainen hirviö haluaisit olla?

Manabu: Pelkästään ihminen on jo todellinen hirviö.

Antaisitko viestin ulkomailla oleville faneillesi?

Manabu: Haluamme yrittää kovemmin. Haluamme esiintyä ulkomailla edes kerran vuodessa.

JaME kiittää Kojia tämän haastattelun mahdollistamista ja Manabua haastattelusta. Heidän lisäksi suuret kiitokset Kaylle ja Aurorelle.