Yanéka - All in the air

Naralaiset sisarukset Yuichiro ja Chiyako muodostivat Yanékan vuonna 2005. Aluksi he esittivät folkin, ambientin ja shoegaze-elektron sävyttämää musiikkiaan lontoolaisilla klubeilla, sitten laajensivat muuhunkin Eurooppaan. Yhtyeen kolmas kokopitkä, All in the air, ilmestyi vuonna 2011 kaksikon ensimmäisenä major-julkaisuna.

All in the air tuo mukanaan selvän muutoksen ROOTS- ja You're Free -albumeihin nähden. Ensimmäiset kaksi levyä olivat elektronisten elementtien sävyttämää akustista kansanmusiikkia, mutta uudella levyllä musiikkityylien voimasuhteet ovat päinvastaiset. Tämä on selvää heti Catastrophic-intron kalseasta alusta lähtien: hieman alle kaksi minuuttia säröisen kitaran luomia aavemaisen, tuulenpieksämän tyhjyyden maisemia. Niitä seuraavat 80-luvun tanssimusiikista muistuttava jymähtelevä biitti sekä sähkökitaraluuppi, jotka johdattavat kuulijan saumattomasti seuraavaan So cold -kappaleeseen. Nykyaikaisempi rocksoundi rakentuu tälle pohjalle kerroksittain. Lähes kaikki riippuu kitaristi-ohjelmoija Yuichirosta, joka useimmiten luo valtavan määrän päällekkäisiä luuppeja ja tarvitsee vain basistia ja rumpalia kappaleen instrumentaalipuolen täydentämiseksi. Laulaja Chiyakon pehmeä ääni lämmittää kappaleen kokonaissoundia hieman, puhtaana ja horjumattomana. Kabukiin liittyvää nagauta-laulutekniikkaa opiskellut Chihiro loistaa vaikuttavilla harppauksilla laajan äänialansa laidasta toiseen. Pitkät korkeat nuotit yhdistyvät voimakkaaseen nagauta-vibratoon, jota laulaja yhdistelee tuotannossaan tutumpiin, länsimaistyylisempiin tekniikoihin.

Chiyako myös kirjoittaa duon lyriikat, joissa on käytetty niin japania, englantia kuin laulajan omaa mielikuvituskieltäkin. Tricky moment on kokonaan englanniksi. Kappaleen kylmä kitarakomppaus ja plektran raaka vetäminen teräskieliä pitkin korostavat lyriikoiden kivun, menetyksen ja hämmennyksen tunteita. Puolessa välissä kappale räjähtää kiihkeäksi rummutukseksi ja niin ihmisäänen kuin kitarankin ulvonnaksi, joka vedonnee esimerkiksi elektronisen ja kokeellisen Massive Attackin kuuntelijoihin. Line 14 muodostuu pitkälti samoista elementeistä kuin Tricky moment. Se käyttää upeasti hyväkseen useita hypnoottisia luuppeja, jotka rakentavat kappaleen syvän shoegaze rock -tyylin.

Levyllä on muitakin kokeellista ja vaihtoehtoista tyyliä edustavia kappaleita. Paradoxal on kuin seireenin laulua, viettelee vaarallisiin pohjavirtoihin. Chiyakon hengähtelevää laulua on kaiutettu voimakkaasti, mikä luo mahtipontisen mutta lumoavan kontrastin raskaisiin rumpukomppeihin. Rahiseva luuppi, joka kuulostaa veden alla kiehuvalta padalta, korostaa kappaleen surrealistisuutta. Biisi heilahtelee ja horjahtelee vaimeasta sekopäiseen ja takaisin. Vainoharhainen 11 mind's eyes on tyyliltään minimalistisempi, sillä siinä Chiyakon äänelle pitävät suurimman osan aikaa seuraa vain toistuva kitarakuvio ja unelias rumpukomppi. Laulaja ottaakin paikkansa parrasvaloista: korkeat nuotit soivat murheellisina kuin valitusvirressä. Kontrastiksi bändin villimpi puoli nousee esiin Less is more -kappaleen viidakkorummuissa. Vain Yuichiron kitaran matala, Lähi-idästä muistuttava surina - joka osoittaa yhtyeen selvää kiinnostusta maailmanmusiikkiin - säestää rumpukomppia. Huomio keskittyy enimmäkseen Chiyakon aavemaiseen, ylärekisterissä pyörivään veisaamiseen, joka päätyy vimmaiseen kakofoniaan. Yhtye on leikitellyt äänillä saadakseen aikaan täydelliset efektit ja sointivärit; Yuichiro on kertonut tehneensä yhden kappaleessa käytetyn samplen hankaamalla tuolin käsinojaa.

Levyn pisin kappale, Abstraction, lähtee hitaasti käyntiin mutta on silti vaivan arvoinen kuuntelukokemus. Edeltävien kappaleiden tapaan se alkaa Yuichiron soittamalla yksinäisellä melodianpätkällä. Asteittain mukaan liittyvät nopea virveliluuppi, jyrisevä bassorumpu ja kahden minuutin päästä myös Chiyakon hengähtelevä, tyynnyttävä ääni sekä lopulta myös paketin viimeistelevä basso. Satunnaiset sävellajiin kuulumattomat sävelet laulumelodiassa rikkovat muuten lempeää yleisävyä. Viiden ensimmäisen minuutin jälkeen Yuichiro kasvattaa tuttuun kerroksittaiseen tyyliinsä kappaleen voimakkaaseen kliimaksiin.

The origin sekä levyn viimeinen kappale, All in the air, tuovat mukanaan rauhallisia ja liikuttavia hetkiä. Ensin mainittu kappale on valtavan mahtipontinen ja nojaa sydämen sykettä muistuttavaan biittiin, joka luo maanläheisiä ja kouriintuntuvia vaikutelmia omasta alkuperästä ja elämästä yleensä. Jälkimmäinen kappale on luonteeltaan eteerisempi ja hengellisempi. Siinä on sellaista herkkää kauneutta, jonka voisi olettaa soivan katedraalin ympäristössä, ja kappale on kertakaikkisen mukaansatempaava ja avartava.

All in the air on albumina monipuolinen ja mielikuvituksellinen - ja siten hieno lisäys Yanékan diskografiaan. Se uskaltautuu uusille, kokeellisille alueille silti menettämättä yhteyttä bändin juuriin kansanmusiikissa sekä säveltämisen ja soittamisen perinteissä. Yhtyeen aiempaa tuotantoa fanittaville on tässä paljon ihailtavaa, ja levy on myös uusille kuuntelijoille toimiva johdatus yhtyeen maailmaan. All in the air on valaiseva matka läpi niin elämän ilojen kuin surujenkin.