Haastattelussa Jenlayn ja KARMIA - osa 1

KARMIA ja Jenlayn ovat suomalaisia visual rockia soittavia bändejä. JaME Suomi tapasi molemmat yhteishaastattelussa tänä keväänä. Pitkän haastattelun ensimmäisessä osassa tutustumme jäseniin ja siihen, mitä musiikki ja visuaalisuus heille merkitsee.


Olkaa hyvät ja esitelkää itsenne. Kummassa bändissä soitatte, ja mikä on soittimenne?

Jae: Jae Jenlaynistä ja soitan kitaraa.
Yura: Sama bändi; Yura ja soitan suutani.
OBI: OBI, Jenlaynistä myös, ja soitan bassoa.
Яed: Яed, lead-kitaristi Jenlaynistä.
Jere: Jere, soitan Jenlaynissä rumpuja.
OBI: Yksi lisäys: soitan myös kanteletta.

Hypo: Hypo ja KARMIAn rummut.
Ana: Ana, KARMIAn kitara.
Kiba: Kiba, soitan KARMIAssa kitaraa.
Sharan: Sharan, KARMIAssa vokaaleissa ja konsonanteissa.
Doku: Doku, basso ja KARMIA.

Kuvailisitteko bändiänne niille, jotka eivät ole kuulleet teitä aikaisemmin?

Яed: Voin sanoa Jenlaynin puolesta, ettemme ole mitään harrastelijoita.
Jere: Meillä kaikilla on erilaiset taustat musiikissa – yhdistämme elementtejä niin metallista, rockista kuin popistakin. Meillä kaikilla on musiikissa hieman erilaiset mieltymykset ja yritämme rakentaa niistä sellaista hyvää pakettia.

Sharan: Meillä on vähän samanlainen tarina. Kaikilla meistä on samantyyppinen musiikkimaku, mutta pidämme myös eri bändeistä. Omalta suosikkilistaltani vähemmän visuaalisista bändeistä löytyvät ainakin Apulanta ja HIM. Yritämme tuoda eri tyylilajeja yhteen, koska olisi aika tylsä soittaa pelkkää purkkapallopoppia.

OBI: Minulla ja Jaella on myös klassisen musiikin taustaa, mikä saattaa hieman kuulua musiikissamme.

Millä tavalla harrastitte musiikkia ennen kuin aloitte soittaa yhdessä?

Jae: Lapsena opiskelin pianonsoittoa ja jossain vaiheessa yläastetta aloin soittaa kitaraa.
Yura: Minulla oli ennen oma yhtye, jossa soitin kitaraa ja pianoa.
OBI: Olen tähän mennessä soittanut kolmetoista vuotta kanteletta, basso tuli mukaan lukion alkuvaiheessa. Lukiossa olin myös laulaja-basistina bändissä.
Яed: Minulla musiikkibuumi iski vasta aika myöhään. Olen pysynyt alusta lähtien kitaran varressa. Ei minulla oikein muuta mielenkiintoista kerrottavaa ole.
Jere: Vakavampi musiikin harrastaminen alkoi lukiossa, kun innostuin X JAPANista. Yoshikin takia päädyin rumpaliksi.

Hypo: Minulla on ihan samanlainen tarina kuin Jerellä eli Yoshiki innosti alkuun. X JAPAN oli minulle tavallaan lähtöpiste.
Ana: Minulla alkoi kitaransoitto perinteisesti yläasteella. Sittemmin olen soittanut parissa thrash metal -bändissä ja tehnyt omaa sooloprojektia.
Kiba: En osannut pelata jääkiekkoa, joten siirryin kitaran soittamiseen, jotta saisin naisia. Se ei kuitenkaan toiminut, mutta harrastus jäi päälle. Monen monta vuotta olen soittanut pelkkää hipsterimusiikkia.
Sharan: Aloitin lapsena laulamisen Smurffien tahtiin, kuten moni saman ikäinen teki siihen aikaan, mutta kun ikää tuli lisää, homma alkoi vakavoitua oikeiden bändien muodossa. Muutin viitisen vuotta sitten Helsinkiin, jolloin mukaan tuli muun muassa The GazettE.
Doku: Olen soittanut kitaraa jo viisi–kuusivuotiaasta lähtien. Kerran minua pyydettiin soittamaan bassoa erääseen bändiin. Noin kuukausi tämän jälkeen hain KARMIAn riveihin, ja pian meninkin jo koesoittoihin. Siitä on melkein vuosi, ja nyt ollaan tässä tilanteessa.
Sharan: Joo, stuck with you. (naurua)
Doku: Ettekä pääse eroon!

Miten suuressa roolissa teillä ovat japanilaiset vaikutteet?

Jae: Varmaankin silloin, kun aloin soittaa kitaraa, mukaan tulivat Dir en grey ja muut vastaavat. Monella visuaalisesta rockista kiinnostuneella siistit lookit nousevat pääasiaksi, mutta omalla kohdallani musiikki on lopulta se kaikkein tärkein juttu.

Yura: Minulla on tyyli vaihdellut vuosien varrella aika rajustikin. Enää en pukeudu niin räikeästi kuin ennen. The GazettEsta ja Miyavista on tullut otettua aika paljon vaikutteita.
OBI: X JAPAN ja Malice Mizer taitavat kohdallani olla kovimmat vaikuttajat.

Sharan: Minulle suurimpia vaikutteiden antajia ovat olleet Girugameshin Satoshi ja The GazettEn Ruki, mutta muitakin löytyy.

Mikä teitä kiinnostaa eniten visuaalisuudessa?

Jae: Japanissa panostetaan esiintymiseen ja live-koreografioihin aivan eri tavalla kuin länsimaissa. Koko homma on kuin teatteriesitys, jossa kaikki on suunniteltu etukäteen.
Яed: Visual keissä yksilöllisyys näkyy paremmin!
Sharan: Visual keissä kiehtoo ehkä eniten se, että sitä löytyy jazzista mättöön.
Doku: On jännä, miten mikä tahansa soitin saa soittajan kuin soittajan näyttämään hyvältä.

Mistä teidän bändinne sai alkunsa?

OBI: Aloin vuonna 2009 etsiä netistä jäseniä X JAPAN -tribuuttibändille, X Replicalle. Meni noin puoli vuotta ennen kuin saimme bändin kasaan. Vedimme Kauniaisen nuorisotalolla yhden keikan, jonka jälkeen päätimme alkaa tehdä omaa musiikkia.
Yura: Minulla oli ennen Jenlayniä oma sooloprojekti. En ollut ollut missään bändissä moneen vuoteen, mutta sitten tuli pitkästä aikaa sellainen fiilis, että voisin alkaa laulaa jossakin yhtyeessä. Laitoin Muusikoiden.net-sivustolle hakemuksen, ja sitä kautta bändi sitten lopulta löytyi.

Minkälaiset roolit teillä on bändin sisällä, ja miten kappaleenne ovat syntyneet?

Ana: Kitara kädessä tietokoneen edessä. (naurua)
Kiba: Teemme joskus biisejä myös yhteistyönä.
Sharan: SANin lähdettyä lyriikkapuoli on nykyään kokonaan minun käsissäni.

Jere: Meillä homma toimii yleensä niin, että joku meidän säveltäjistämme tekee biisistä luonnosversion, joka sitten hiotaan porukalla lopulliseen muotoonsa.

Miten jäsenvaihdokset ovat vaikuttaneet siihen, miten bändinne toimii?

Sharan: Meillä on visuaalisuus lisääntynyt aika paljon sen myötä, kun Kiba tuli mukaan kuvioihin
Doku: Joo, SAN oli vähän sellainen sortsit jalkaan ja t-paita päälle -tyyppinen ihminen. Loppupeleissä ideana oli saada kaikkia tyylin puolesta samaan suuntaan, etteivät kaikki ole kuin eri maista. Meillä SANin lähtö ja Kiban tulo vaikutti yllättävän paljon musiikkiin. Se rupesi muuttumaan pirteämpään suuntaan ja alkoi sisältää vaikutteita laajemmalta alalta genrejä kuin aikaisemmin. Voi verrata esimerkiksi Anan kautta tulleita Enigmaa tai Fragile for a Reasonia ja Kiban Touchia: ne ovat vähän eri genreistä, mutta silti yllättävän hyvä paketti yhdessä. Mielestäni Kiba on tuonut meihin tavallaan uutta väriä.

Яed: Yuran liittyminen bändiin toi musiikillisesti lisää mahdollisuuksia; balladit toimivat paljon paremmin, kun laulaja osaa todella laulaa. Kitaristina haluan myös sanoa, että Juhan lähtö bändistä loi minulle valtavat paineet, koska hän oli todella taitava soittaja. Minä en ole yhtä hyvä, mutta yritän koko ajan kehittyä. Periaatteessa kävi niin, että minä otin Juhan paikan lead-kitaristina.
Jae: Meillä kävi myös siinä mielessä vähän samalla tavalla kuin KARMIAlla, että Juhan lähdettyä bändi alkoi muuttua visuaalisemmaksi.

Mitä musiikki merkitsee teille? Mitä haluatte musiikin tekemisellä viestittää?

Sharan: Minulle musiikki on niin sanotusti elämä, en pystyisi elämään ilman musiikkia. Haluan ainakin lyriikoillani viestittää, että tämä maailma on syvältä. Haluan oikeasti sanoituksillani saada ihmiset huomaamaan, että asiat, joista kirjoitan, ovat oikeasti olemassa – eivät mitään fiktiota, vaan omia kokemuksiani tai muiden ihmisten minulle kertomaa.

Yura: Musiikin teko on melko terapeuttista. Kirjoittamani lyriikat perustuvat aika pitkälti omiin elämänkokemuksiini. Ne ovat aina olleet keino selvittää omia ajatuksia ja saada purettua asioita päästään paperille.

Doku: Itselleni musiikin soittaminen on surkeiden päivien helpotus ja pelastus. Vaikka ideani eivät ikinä päädykään koneelle tai paperille, soittaminen on silti rauhoittavaa ja rentouttavaa. Vaikka soittaisi mitä mättöä, auttaa se pääsemään pois omasta arjesta.

Jae: Maailman siistein tunne on se, kun kappale pystyy oikeasti koskettamaan kuuntelijaa – oli se sitten klassista, poppia, rockia tai mitä tahansa. Ajatus siitä, että saisi joskus saman fiiliksen aikaan jollekin toiselle, motivoi todella paljon. Ilman musiikkia tuntuu kuin joku olennainen asia puuttuisi elämästä kokonaan.
Jere: Kaikki meistä ovat varmasti aloittaneet musiikin harrastamisen, koska se on itselle kivaa. Ei kukaan viikon harjoittelun jälkeen vielä ajattele, että joku tulee joskus itkemään soittoa kuunnellessaan.

KARMIA, julkaisitte juuri uuden albuminne Enigman. Mitä haluaisitte kertoa siitä? Miten vertaisitte sitä aikaisempaan julkaisuunne Originiin?

Sharan: Origin oli paketti, jossa oli vähän liikaa tavaraa. Itse kappale Origin sekä Imprisoned Heart tungettiin mukaan vähän puoliväkisin. Sen takia esimerkiksi Imprisoned Heart ei sinänsä toimi levyllä ihan niin hyvin kuin se voisi.
Ana: Sitä ei ollut koko bändi mukana tekemässä, vaan se on oikeastaan kolmistaan tehty.
Sharan: Enigma on yksinkertaisesti vaan parempi kokonaisuus. Kaikki biisit toimivat yhteen, akustisiakin biisejä on tällä kertaa kaksi. Tunnelma ylipäätään on paljon yhtenäisempi.
Ana: Enigmalla on eri säveltäjiäkin, koska Kiba tuli mukaan.
Doku: Enigmaa ja Originia verratessa huomaa, että jotain on vaihtunut. Enigmalla on oma säväyksensä, minkä huomaa esimerkiksi Touchia kuunnellessa.
Doku: Olihan siinä vähän useampi kokki, mutta toivottavasti tuli parempi soppakin.
Kiba: Oikeastaan Touch ja Sayonara eivät olleet alun perin KARMIAlle sävellettyjä ollenkaan, ne vain löytyivät pöytälaatikostani. Ne kuitenkin sopivat ihan hyvin mukaan, joten otimme ne EP:lle.

Jenlayn, mistä saitte ajatuksen käyttää kanteletta Alice-kappaleessa? Onko teillä suunnitelmissa käyttää vastaavia keinoja tulevaisuudessa?

OBI: Ajatusta kanteleen käyttämisestä kappaleissa oli heitelty puoliksi vitsillä jo pitkään, mutta vasta Alicen kohdalla saimme idean toteutettua. Se toimi, ja tarkoituksena on jatkossakin tuoda kanteletta mukaan kappaleisiin joko tausta- tai soolosoittimena. Taustaani voin valottaa sen verran, että aloitin kanteleen soiton Espoon musiikkiopistossa kahdeksanvuotiaana. Kuuluin myös pariin soittoryhmään, joiden kanssa kierrettiin Eurooppaa, Aasiaa sekä Etelä- ja Pohjois-Amerikkaa. Kanteleen kautta minulla on siis jo hieman kiertuekokemusta.

Jenlayn, minkälaisia julkaisuja teillä on odotettavissa tulevaisuudessa? Balladista jo mainitsittekin.

Yura: Studioon pääsemme seuraavan kerran vasta syksyllä.
Яed: On kuitenkin ollut puhetta siitä, että voisimme nauhoittaa kappaleita myös itse. Meillä ei vielä ole omia äänityskamoja, mutta tarkoitus on hankkia sellaiset mahdollisimman pian. Netistä tällä hetkellä löytyvät biisit on äänitetty erään nuorisotalon studiossa.


Haastattelun loppuosassa otamme selvää, millaisia kokemuksia Jenlaynillä ja KARMIAlla on keikoista ja faneista.