JaME Suomen levyraati: MY FIRST STORY

JaME Suomen levyraati -artikkeleissa yksi tiimin jäsen vuorollaan esittelee yhtyeen, kertoo suhteestaan siihen ja antaa arvosteltavan kappaleen videon tai nimen. Artikkeleita ilmestyy säännöllisesti, joten pidäthän silmällä JaME:a levyraadin varalta. Sinäkin voit nimittäin osallistua arvosteluun.

MY FIRST STORY on rockia soittava bändi, joka debytoi 4. huhtikuuta 2012 albumillaan MY FIRST STORY. Bändiin kuuluu 5 jäsentä: laulaja Hiro (joka on ONE OK ROCKin laulajan, Takan, pikkuveli), kitaristit Teru ja Sho, basisti nob sekä rumpali Masack.

Tarou: Itse löysin bändin ja heidän Second Limit -pv:nsä ONE OK ROCKin kautta. Hiron ääni sekä esiintymistyyli muistuttavat melko paljon isoveljeään, ja MY FIRST STORY on varmastikin ottanut vaikutteita ONE OK ROCKilta. Ja suurena ONE OK ROCK -fanina tykästyin heti. Yhtyeen ensimmäinen albumi vaikuttaa lupaavalta, ja odotan jo innolla seuraavia julkaisuja.

JaME-tiimi arvostelee:

Anu: Second Limitin popahtavan raikkauden ja asenteellisen rockin yhdistelmä nostatti ensimmäisenä ajatuksiin amerikkalaisyhtye Hoobastankin läpimurtosoundin. Lopputulos on radiosoittoon sopivaksi hiottu ja koukuttavan oloinen. Hiro kuulostaa hyvältä ja kansainväliseltä. Musiikki ei ole sellaista jota keskittyneesti kuuntelisin, mutta on pakko myöntää, että tämä kappale olisi varmastikin viihdyttävä kuulla livenä, hieman kuin kesähitin asemassa.

allisapp: Takan pikkuveli? Kuulostaa lupaavalta jo nyt! Vokalistin ääni muistuttaa kyllä kieltämättä isoveljensä ääntä, mutta pysyy silti omalla alueellaan. Kappale on minunkin mielestä koukuttava, ja sitä kuuntelee mielellään vähän useammankin kerran peräkkäin. Kiintymystäni ei tietenkään estä se, että kuuntelen jo tavallisestikin tämäntyylistä musiikkia. Musiikkivideo menee taas sen peruskaman puolelle, mutta kyllä sitäkin kelpaa katsella jonkin aikaa. Seuraan bändiä ehdottomasti myös tulevaisuudessa!

rreichu: Vaikken kuuntele ONE OK ROCKia paljoa ja kallistun enemmän ns. raskaamman sarjan musiikin puolelle, MY FIRST STORY tempasi minut mukaansa. Hiron ääni on hyvin kaunis, eikä se säröile, mikä tekee kappaleesta miellyttävän kuuloisen. Vaikka musiikkivideo onkin allisappin sanoja lainaten ”peruskaman puolelle menevää”, sille on saatu tehtyä uniikki video mm. kuvaamalla tarkemmin soittimia ja heijastamalla niistä leijan tai vastaavanmuotoista kuviota ilmaan. Olen myös positiivisesti yllättynyt siitä, etteivät he ole kallistuneet autotunen puolelle, vaan ovat päättäneet pitää soundinsa luonnollisena.

Raura: Henkilökohtaisesti uppoudun kappaleeseen enemmän, jos sillä on potentiaalia olla jonkun animen avausbiisinä, vaikkei se sitä välttämättä todellisuudessa olekaan. Olen vakuuttunut siitä, että useimmiten tunnareihin on upotettu ripaus sitä taikaa, joka saa kylmät väreet tanssimaan selkääni vasten. Lyhyesti sanottuna, kyllä tähän tykästyi heti.

Leonor: Ennestään minulle täysin tuntematon bändi ja biisi, mutta tuo vahvasti mieleen ONE OK ROCKin, enkä hämmästy yhtään, kun laulaja paljastuukin vokalisti Takan pikkuveljeksi; veljesten lauluäänet myös muistuttavat paljon toisiaan. Tykkään alun rauhallisista kitarariffeistä ja monista muista pienistä yksityiskohdista, mutta kappaleesta puuttuu se jokin, joka saisi minut rakastumaan biisiin sen syvemmin. Ok kipale sekä pirteää ja kivaa kuunneltavaa, vaikkei sen enempää säväytäkään. Muuttuu paremmaksi useammalla kuuntelukerralla, mutta ei siitä huolimatta onnistu erottumaan massasta.


Voit kertoa oman mielipiteesi tästä kappaleesta, musiikkivideosta tai bändistä alta löytyvän kommentointilaatikon kautta.