S.A.N on suomalainen artisti, joka on nähty aikaisemmin
KARMIAn riveissä. Nyt hän kuitenkin keskittyy omaan sooloprojektiinsa,
S.A.Niin. Hänen debyyttialbuminsa
Sanansaattaja julkaistaan vuoden 2013 aikana.
S.A.Nin virallisten
Facebook-sivujen LISTEN-osiosta voit käydä kuuntelemassa hänen aikaisempia tuotoksiaan.
Kertoisitko yleisesti sekä itsestäsi että projektistasi?
S.A.N: S.A.N on noin vuoden 2009 tienoilla muodostunut yhden miehen (tai pojan) sooloprojekti, joka lähti alun perin siitä, kun bändityöskentelyyn turhautuneena totesin, että saisin enemmän aikaan keskenäni ja aloin pikku hiljaa työstämään omasta laulukammostani eroon pääsemistä. Vuonna 2010 nauhoitin ensimmäisen kahden biisin demonauhan Manchesterissa ääni-insinööriksi opiskelleen BFF:ni
Chidon kanssa, joka on toiminut taustapiruna myös kaikissa myöhemmissä S.A.N julkaisuissa, ja tuottaa myös tulevan debyyttialbumini
Sanansaattajan.
Kuinka tärkeä osa visuaalisuus on projektissasi?
S.A.N: Olen pienestä asti pitänyt visuaalisuudesta ja esteettisyydestä, ja äitini ompeli minulle monesti erilaisia asuja, joissa heiluin ympäriinsä - muun muassa mustasta sametista prinssin vetimet, joissa minua kuitenkin erehdyttiin luulemaan prinsessaksi. Tämä on varmaankin syynä siihen, miksi koin 13-14-vuotiaana visual kein ja japanilaisen rockin löytäessäni tunsin oloni heti kotoisaksi meikkaavien ja androgyynisten weirdojen keskellä. Visuaalisuus on minulle enemmän kuin vain jotain päälle liimattua.
S.A.N ei varsinaisesti lokeroidu mihinkään perinteisen visual kein alagenreen, kuten esimerkiksi kotekoteen tai oshare keihin, koska johonkin valmiiseen ja olemassa olevaan tyyliin änkeäminen tuntuisi vieraalta, etenkin kun vierastan muutenkin lokerointia ja sääntöjä sekä pyrin unohtamaan kaikki ennaltamääritellyt rajat ja ideat. Pukeudun miten tahdon ja jätän luokittelun muille. Samaa periaatetta noudatan myös musiikissa. Visuaalisuus on minulle muutakin kuin huulipunaa ja PVC:tä. Joskus tuntuu, että kaikista radikaalein valeasu on se, kun riisuu itsestään kaiken erikoisen ja tekeytyy normaaliksi.
Miten musiikkisi on vastaanotettu japanilaisen musiikin piireissä? Entä muualla?
S.A.N: Toistaiseksi hyvin. Negatiivista palautetta on itse asiassa tullut paljon vähemmän kun olisin odottanut. Sinänsä tähän vaikuttaa vahvasti varmaan se, miten pienelle yleisölle musiikkini on levinnyt, mutta siitäkin huolimatta japanilaisen musiikin piirit ovat olleet yllättävän avoimia, ja myös niiden ulkopuolella palaute on ollut hyvinkin positiivista. Odotan innolla sitä päivää, että musiikkini leviää niin laajalle, että alan saamaan vihakirjeitä.
Mitkä ovat suurimmat musiikilliset vaikuttajasi niin länsimaalaisista kuin japanilaisista artisteista?
S.A.N: Suurin musiikillinen vaikuttaja on epäilyksettä
Miyavi. En usko, että ilman Miyavia olisin koskaan todella innostunut kitaransoitosta. Aloittaessani kitaransoiton ei minulla ollut musiikillisia idoleita tai edes varsinaista motivaatiota soittaa kitaraa, ideakin siihen tuli ulkopuolelta.
Miyavista tuli kuitenkin nopeasti eräänlainen sensei, jonka biisejä soittamalla kehitin itseäni, ja jonka musiikkia tavallaan opiskelin ja analysoin, aina
Dué le Quartzista eteenpäin. Olen kuitenkin aina kuunnellut musiikkia hyvin laajasti sillä periaattella, että jos se on hyvää, niin millään muulla ei varsinaisesti ole väliä.
Otan vaikutteita siis hyvin laajasti eri genreistä, mikä toivottavasti viimeistään ensimmäisen levyni myötä kuuluu edes hieman läpi. Japanilaisessa rockissa tällä hetkellä suosikkejani ovat
SiM,
ONE OK ROCK,
BUCK-TICK ja
Atsushi Sakurain soolotuotanto, Girugamesh ja
hide. Soittolistoilla pyörii kuitenkin myös
LUNA SEA, Anna Tsuchiya ja ties mitä. Länsimaalaisista artisteista suosikkejani ovat varmaan
Death Cab For Cutie, Red Hot Chili Peppers ja
Linkin Park (lähinnä siis kuuntelen sitä kahden ensimmäisen levyn teiniangstista nu-metallia).
J.Karjalainen on myös yksi mielestäni parhaita suomalaisia artisteja, ja odotan innolla, että pääsen tutustumaan hänen uuteen levyynsä.
Miksi päätit lähteä KARMIAsta soolouralle?
S.A.N: Totesin, ettei
KARMIA ollut oikea alusta sellaiselle musiikille, jota tahdoin itse tehdä. Huomasin alkavani hamstraamaan omista sävellyksistäni parhaita sooloprojektini käyttöön, sillä tiesin, että jos olisin antanut ne
KARMIAn käyttöön, olisivat visioni västämättä vääristyneet. Ajattelin myös, että on väärin muita bändissä soittajia kohtaan, jos en anna bändille samaa panosta kuin he, joten päätin lähteä ja keskittyä sooloprojektiini.
Mitä eroja olet kokenut bändi- ja soolotyöskentelyn välillä?
S.A.N: Soolotyöskentely on yksinäisempää. Bändissä ollessa pystyi lähettämään omia sävellyksiään bändikavereille ja sai mielipiteitä sekä palautetta, ja sekä promokuvaukset että studiosessiot olivat monesti rentoa hauskanpitoa työn lomassa. Sooloartistina vastuu on suurempi, sillä studiossa täytyy osata soittaa kaikki kitara- ja bassoraidat sekä perkussiot. Joten työ, joka yleensä jakaantuisi viidelle henkilölle on tehtävä yksin. Tai noh, onnekseni nauhoittaessani
Chidon kanssa, pystyn pyytäämään häntä soittamaan joitain raitoja. Soolotyöskentelyn varjopuolet ovat kuitenkin toisaalta myös sen hyviä puolia; koska soitan kaiken itse, pystyn myös kontrolloimaan kaikkea enkä joudu tekemään kompromisseja.
Miksi valitsit suomen pääasialliseksi laulukieleksesi?
S.A.N: Painin laulukielen kanssa jo vuonna 2009, kun mieleeni hiipi ajatus suomeksi kirjoittamisesta. Jatkoin kuitenkin englanniksi kirjoittamista aina vuoteen 2011 asti. Valitsin loppujen lopuksi suomen kielen, koska tulin siihen tulokseen, että suurin osa hyvästä musiikista on laulettu esittäjän äidinkielellä. Esimerkiksi japanilaisten artistien musiikki on mielestäni yleensä parhaimmillaan silloin, kun se on laulettu japaniksi. Tämä pätee myös muunkieliseen musiikkiin, kuten saksalaiseen, ranskalaiseen, kiinalaiseen tai suomalaiseen. Englanti on laulukielenä myös hyvin käytetty, ja minusta omalla äidinkielellään laulaminen lisää musiikin persoonallisuutta ja tekee siitä mielenkiintoisempaa.
Mielestäni ajatus, että ollakseen mainstreamia musiikin tulisi olla englanninkielistä, on aikansa elänyt. Valtavirtamusiikissa on kuitenkin jo vuosia roikkunut sillon tällöin esimerkiksi espanjaksi rallateltuja pop-biisejä, niin miksei myös suomeksi, japaniksi, tai vaikka koreaksi.
PSYn
Gangnam Style onkin minusta positiivinen merkki siitä, että pelkkä englanniksi tulkittu musiikki alkaa antaa tilaa muunkin kieliselle musiikille. Englanniksi kirjoittaminen on kuitenkin mielestäni hauskaa, ja tulevalla albumillanikin tullaan kuulemaan yksi englanninkielinen kappale.
Mistä saat ideat biisiesi teksteihin ja millaista viestiä yrität niillä antaa?
S.A.N: Ideat tulevat monesti omasta elämästä ja asioista ympärilläni. Idea biisiin voi lähteä halusta tallentaa jokin tietty hetki, muisto tai tunnetila, tai esimerkiksi ihan vaan jostain ihmisestä ja mielikuvista mitä tämä nostattaa. Myös turhautuminen ympärillä pyörivään maailmaan ja ihmiskunnan ahneuteen, itsekkyyteen ja pahuuteen toimii toisinaan sanoitusten aluille panijana. En toistaiseksi ole pyrkinyt välittämään mitään tiettyä viestiä, sillä en tahdo saarnata biiseissäni, vaan koetan pikemminkin luoda lyriikoistani ajattomia tarinoita. Siksi välttelen myös aiheita, jotka sitoisivat sanoituksia liikaa johonkin tiettyyn aikaan tai paikkaan, vaan pyrin tietyn tasoiseen universaalisuuteen. Toivon kuitenkin, että ihmiset löytäisivät kappaleistani jotain mihin samaistua ja jonkinlaista merkitystä itselleen, niin kuin olen itsekkin saanut ihailemieni lyyrikoiden teksteistä.
Mistä uuden albumisi nimi Sanansaattaja tulee?
S.A.N:
Sanansaattaja on mielestäni monella tasolla hyvinkin sopiva nimi debyyttialbumilleni. Se toimii useammalla tasolla; albumi tulee olemaan musiikkini sanansaattaja. Toivon että se kerää yleisöä enemmän kuin aikaisemmat julkaisuni ovat keränneet, ja se myös esittelee musiikkiani laajemmin, kooten aikaisempien julkaisujeni maailmat ja laajentaen niitä. Koen myös olevani jonkintasoinen sanansaattaja, levitän suomenkielistä musiikkia visuaalisen rockin yleisölle kuten myös visuaalisen rockin perintöä suomenkielisen musiikin yleisölle. Ja tietenkään sekään ei ole sattumaa, että nimen kolme ensimmäistä kirjainta ovat "San".
Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi uuden albumin jälkeen?
S.A.N: Albumin julkaisemisen jälkeen koitan keskittyä kunnolla live-keikkailuihin ja kunnon bändin kasaamiseen. Valmistelut ovat jo alkaneet ja kiinnostuneet muusikot voivat pitää silmällä muusikoiden.net-sivustoa, sillä soittajia haetaan lähitulevaisuudessa. Myös uusia biisejä on tekeillä ja valmiina on useampia, mutta niitä kuullaan todennäköisesti ensisijaisesti keikoilla.
JaME Suomi kiittää S.A.Nia haastattelusta.