OVERWORLDin haastattelu ja keikkaraportti Traconista

Ensimmäistä kertaa Suomessa keikkaileva Overworld esiintyi Traconin ikärajallisissa iltabileissä Tampereen YO-talolla 14.9.2013. Kiireinen bändi ehti kuitenkin istahtaa kanssamme pöydän ääreen haastattelun merkeissä.


Ensinnäkin, tervetuloa Suomeen! Haluatteko sanoa jotain lukijoillemme?

Lynx (basso): Kaikki te jotka pidätte meistä, minä pidän teistä velä enemmän! Olette ihania.

Kaz (kitara): Olette mahtavia!

Andie (rummut): Morjensta, maailmankaikkeus!

Nikke (kitara): Miten teillä menee?

Endigo (laulu): Miten menee? Olen Endigo, tämän hervottoman bändin vokalisti. Valmistautukaa mahtishaastatteluun. OH YEAH!

Musiikkinne konsepti ”adrenaline rock 'n' roll metal” on omakeksimänne genre. Avatkaa vähän: mitä se merkitsee ja miten päädyitte luomaan tällaisen kategorian musiikillenne?

Endigo: Mielestäni musiikissa painotetaan nykyään liikaa soitto- ja laulutekniikkaa, sellaista osaamista. Meidän mielestämme fokuksen pitäisi olla nimenomaan tunteessa, siinä millaista fiilistä musiikki välittää.

Andie: Meillä ei ole mitään yhtä tiettyä soundia. Tavoitteemme on luoda nimenomaan tunnetta ja tehdä musaa, joka saa adrenaliinin virtaamaan ja nostaa jengin verenpainetta.

Nikke: Se innostaa meitä itseämme.

Kuulostaa rankalle.

Lynx: Se onkin! Meillä on yleensä keikoilla vain ehkä yksi rauhallisempi biisi settilistassa. Sen takia olenkin aivan poikki keikan jälkeen. Minulla on kuitenkin esiintymiskokemusta ja teatteritaustaa, joten imen siitä energiaa lavalle.

Uusin singlenne on nimeltään My Reality, Minun todellisuuteni. Mikä on Overworldin ”todellisuus”?

Lynx: Kun biisin musiikkivideota katsoo, siitä voidaan nähdä metaforisempi tulkinta ”todellisuudelle”. Tämän on tarkoitus välittyä myös sanoituksista. My Realityn on tarkoitus kuvastaa henkilökohtaista todellisuutta. Kirjaimellisempi katsaus Overworldin maailmaan on kuitenkin kuvaamamme kolmiosainen online-videosarja ”Our Reality”, missä kurkistetaan kulissien taakse. Kyseessä on kuvamateriaalia mm. backstagelta ja studiosta.

Mikä on suhteenne j-rockiin? Musiikissanne ja pukeutumisessanne on havaittavissa selkeitä vaikutteita, mutta Overworld ei ole koskaan virallisesti todennut itseään esim. VK-bändiksi.

Nikke: Kyllähän me kaikki kuuntelemme j-rockia. Itse olen kuunnellut vuodesta 2006 asti, jolloin serkkuni kautta tutustuin The GazettEen. Hullaannuin heihin täysin, he ovat mahtavia. Emme kuitenkaan yritä itse aktiivisesti tuottaa samanlaista musiikkia.

Andie: Onko Nightwish vain oopperalaulua? Samalla tavoin mekään emme ole ”vain” visual kei -bändi, vaan vaikutteisuus on vain yksi aspekti soundistamme.

Kaz: Vaikutteiden ottaminen on alitajuista: totta kai sitä tapahtuu. Kuitenkin koen, ettei musiikilla ole kieltä – musiikki on oma kielensä. Toisaalta j-rock-artistit ja etenkin VK-artistit painottavat musiikin ohella paljon myös lavashow'hun. Olen huomannut, etteivät nykyartistit juurikaan ota lavaesiintymistä huomioon. Me haluamme nimenomaan tuoda show'n osuuden takaisin keikkailuun.

Lynx: Emme kuitenkaan halua profiloitua j-rock-bändiksi!

Entä conitus? Olette keikkailleet Ruotsin coneissa ja nyt olette ensimmäistä kertaa Suomessa. Mitä mieltä olette conitapahtumissa esiintymisestä? Yleisö on kenties marginaalinen verrattuna tavalliseen keikkaanne?

Endigo: Nuorempaa, värikkäämpää...

Kaz: Ja avoimempaa.

Lynx: Missä muualla voi nähdä yleisön joukossa lolita-asuisia ihmisiä ja Pikachuja? Se on mahtavaa! Coneissa on mukavaa päästä japanilaisen kulttuurivaikutteen ytimeen. Festareilla tapaa uusia faneja, mutta coneihin tulee enemmän alkuperäistä fanikantaamme.

Endigo: Coniyleisö on paljon energisempää. He ovat myös ehkä tottuneempia j-rockiin ja tavallaan odottavat näkevänsä show'n. Klubikeikoilla lavameininkiämme toisinaan ihmetellään.

Andie: Soitamme siellä, mihin meidät halutaan. Esimerkiksi taannoinen keikkamme Norjassa oli faniemme järjestämä. Nytkään emme ole täällä sattumalta, vaan koska fanit halusivat ja pyysivät meitä tänne.

Esitätte kaikki kappaleenne englanniksi. Onko englanti omimmalta tuntuva esiintymiskieli vai oletteko harkinneet tekevänne musiikkia muillakin kielillä? Ruotsiksi? Japaniksi?

Andie: Kuten jo alussa puhuttiin, haluamme nimenomaan välittää tuntoja vakavasti musiikin kautta. Se on vaikeaa kielellä, jota ei osaa todella hyvin. Siksi haluamme välttää vaikkapa juuri japania: meillä ei ole riittävää kielitaitoa. Emmekä sitä paitsi halua leimautua liian j-rock-vaikutteisesti. Toisaalta englannin kielellä lauletulle musiikille on helpompaa hankkia kansainvälistä tunnettavuutta.

Kaz: Sen sijaan, että itse yrittäisimme tehdä musiikkia japaniksi, mielestäni olisi parempi idea ottaa natiivi japanilainen mukaan kappaleen tekoon. Hän voisi laulaa osia japaniksi. En kuitenkaan nyt tarkoita, että tekisimme välttämättä niin.

Lynx: On vaikeaa laulaa kunnolla tunteella, sydämestä, ellei ymmärrä kieltä kunnolla.

JaME kiittää Overworldia haastattelun mahdollistamisesta.


Keikkaraportti

Overworldin keikkaintro ei enteile tulevaa millään lailla. Kansanmusiikkimaisen fiiliksen tuova triangelisoundilla höystetty huiluvoittoinen melodia on kaukana Overworldin – tavoitteen mukaisesti – verenpainetta nostattavasta party-until-you-drop-soundista.

Overworld pääsee aloittamaan aikataulun mukaisesti yhdeksältä; yleisöä on niukahkosti, mutta tunnelma on innostuneen odottava, ja lisää väkeä valuu saliin tasaista tahtia. My Reality on loistava alku intensiiviselle keikalle ja tempaa heti mukaansa tuplaten heti lavan eteen kerääntyneen yleisön. Alkukappaleiden ajan bändi, etunenässä Lynx ottikin aktiivisesti kontaktia yleisöönsä huudattaen ja kätellen eturiveissä seisovia. Jo tässä vaiheessa Overworld oli valloittanut koko yleisön.

Endigo kirvoitti faneiltaan arvostavaa ulinaa julkistamalla, että Promised Land olisi tänä iltana omistettu kauniille Suomen maalle ja suomalaisyleisölle, jolle heillä oli ilo esiintyä. Hyvin tunnepitoinen biisi tarjosi etenkin kitaristeille mahdollisuutta revitellä soittimillaan, mitä he auliisti yleisölle tarjosivatkin.

Yksi allekirjoittaneen mielestä illan suurimpia onnistumisia oli yleisölle kokonaisvaltaisesti hyvin tuttu Perfect Anomaly, joka on myös Overworldin ensi-EP:n nimikkobiisi. Perfect Anomaly sai koko lavanedustan pomppimaan riemuissaan, ja bändi tuntui todella antavan biisiin kaikkensa. Tunnelma oli mahtava!

Hartaasti alkavan Oblivionin alkusoitolla tuntui olevan bändille syvempikin symboliikka. Biisin alussa koko yhtye rumpalia lukuun ottamatta kohotti toisen kätensä ja katseensa kohti kattoa, ikään kuin anoakseen taivaita. Olo oli kuin kirkossa – adrenaline rock 'n' roll metal -kirkossa. Illuusio hartaudesta särkyi kuitenkin nopeasti, kun Oblivionin raskas ensimmäinen säkeistö pyörähti käyntiin. Endigo hyppeli koko biisin ajan ympäri lavaa, osoittaen bändikavereilleen huomiota siinä missä yleisöllekin. Lisäksi biisin aikana kuultu Lynxin hurmaava minisoolo-osuus oli kuin kirsikka kakun päälle. Tässä sitä Overworldin Tampereen parasta antia!

Cygnus, Code of the Angel ei käy kaikille. Raskaana biisinä se puhutteli etenkin rankemman metallin ystäviä, mutta ensimmäistä kertaa keikkayleisö tuntui jakaantuvan kahtia. Kitaristit Kaz ja Nikke moshasivat tunteella, mutta yleisöstä puolet suhtautuivat viileästi itkunomaiseen laulantaan sekä raskaisiin riffeihin. Ikään kuin sovittelun merkiksi Time Is Music The Planets Make oli se luvattu keikan ainoa rauhallisempi kappale, jonka aikana huoneeseen syttyi loistamaan tunnelmallinen kännykänruutu-valotikkumeri. Tai no, ehkä pikemminkin lampi, mutta emotionaalinen kappale joka tapauksessa vetosi yleisöön ja sai aikaan lähes liikuttuneen tunnelman.

Bändin jäsenet kiittelivät yleisöä vuolaasti ja kertoivat olevansa hyvin onnellisia voidessaan soittaa Suomessa. Loppupuolen biiseistä etenkin Until We're Deadin aikana bändi todella pani parastaan ja innosti koko yleisöä pomppimaan ja tanssimaan ”kunnes olemme kaikki kuolleita”. Endigo laulatti yleisöä kertosäkeellä, ja Kaz hakeutui aivan lavan reunalle soittamaan. Lynx kätteli lähimpänä seisoneita ja hyppeli ympäri lavaa. Yleisö oli aivan haltioissaan, ja kaikki lauloivat mukana kertosäkeen muutamat helpot aa-aa-aukset. Bändi päätti kappaleen melkein haikeasti ja suolsi kiitosta loistavalle yleisölleen.

Mutta mitäs? Eihän se päättynytkään vielä tähän. Overworld yllättyi saamastaan suosiosta eikä ollut varsinaisesti valmistellut mitään encorea. Kuitenkin fanien yksimielisestä vaatimuksesta he soittivat lonkalta yhden ylimääräisen cover-biisin. Yhden kahdesta cover-biisistä, mitä he ovat hiljattain harjoitelleet.

PSY:n Gangnam Stylen.

No tarvitseeko sitä nyt edes kuvailla? Sitä repeämisen määrää! Yleisö villiintyi. Metalli jytisi. Kaviot kopisivat. Vaikkakin vähän vahingossa, Overworld tuskin olisi osannut valita parempaa päätöstä mahtavalle keikalleen vaikka olisi tosissaan yrittänytkin. Bändillä itsellään oli epäilemättä hauskaa ja yleisö palkitsi artistin ruhtinaallisilla suosionosoituksilla. Vaikkei yleisöä paikalle ilmaantunutkaan reilua sataa henkeä enempää, tunnelma oli katossa. Uskon, että me kaikki keikalla olleet, niin yleisö kuin yhtyekin, jäämme odottelemaan innolla Overworldin paluuta Suomeen.

Settilista:

1. My Reality
2. Final Destination
3. Spider
4. Promised Land
5. Perfect Anomaly
6. Paper Heart
7. Oblivion (Nothing Was for You)
8. Cygnus, Code of the Angel
9. Time Is Music the Planets Make
10. Stellar
11. Until We're Dead

Bonus song
12. Gangnam Style