VANIRU AVO J-rock Festivalilla Hollannissa

Vain muutama kuukausi bändin perustamisen jälkeen rock-yhtye VANIRU sai tilaisuuden päästä soittamaan Saksassa ja Hollannissa kesällä 2013. Tässä haastattelussa Hollannin Utrechtissa kaksikko, seuranaan myös manageri, kertoi toiveistaan sekä LEONEILin täyteläisten ja pitkien hiusten salaisuudesta.

Esittelisittekö itsenne?
LEONEIL: Olen LEONEIL, laulu.
YUTO: YUTO, kitara.

Kuinka bändi perustettiin?
YUTO: Kuinka bändi perustettiin... Kaikki alkoi siitä, kun tapasimme toisemme. LEONEIL oli ajatellut bändin perustamista jo ennen tapaamistamme. Aloitimme soittamisen yhdessä vasta kaksi kuukautta sitten.

Mistä nimi "VANIRU" tuli?
LEONEIL: Eräästä legendasta. Se tulee norjalaisen jumalsuvun nimestä, Vanirista. (Suomeksi Vaanit)

Tunsitteko toisenne ennen kuin aloitte työskentelemään yhdessä?
YUTO: Ei, emme tunteneet toisiamme.

Koska tapasitte toisenne ensimmäisen kerran, jos aloitte tekemään musiikkia yhdessä vasta kaksi kuukautta sitten?
LEONEIL: Noin kaksi vuotta sitten?
YUTO: Enpä olekaan ajatellut tuota. En itse asiassa muista!

Oletteko soittaneet aikaisemmin muissa bändeissä ennen VANIRUa?
YUTO: Ei, pelkästään VANIRUssa.

Joten tämä on ensimmäinen bändinne?
YUTO: Juuri näin.

Kuinka kuvailisitte musiikkianne?
YUTO: Sanoin? Provosoimista, hyökkäämistä. Hyökkäämistä vapaasti ja vapaasti tuntemista.
LEONEIL: Mielikuvitusta. Jos vain päästät sen ovesta sisään, se voi olla mitä tahansa.

Mitä haluatte saavuttaa musiikillanne?
YUTO: Mukavuuden rajan ylittämistä.
Manageri: LEONEIL ajattelee aina filosofisesti. Hän on aika outo.
YUTO: Kuulostaa oudolta! (nauraa)
LEONEIL: Haluamme provosoida ihmisiä.

Mikä sai teidät musiikkibisneksen pariin?
YUTO: Emme ajattele sen bisnespuolta ollenkaan.

Oletteko olleet aina artisteja?
YUTO: Kyllä, aina. (nauraa) Mielestäni olemme aina olleet artisteja.
LEONEIL: Musiikki on ollut aina elämäni tavoite.

Halusitteko ikinä olla muuta kuin muusikkoja?
LEONEIL: En ikinä harkinnut mitään muuta. Musiikki on aina pyörinyt ympärilläni.
YUTO: Sama juttu. Asia on ollut näin jo pienestä pitäen.

Sama juttu myös kitaran kanssa?
YUTO: No, ei pelkästään kitaran kanssa; enemmänkin musiikin kanssa näin yleisesti.

Mistä inspiroidutte kappaleita kirjoittaessanne?
YUTO: Mistä inspiroidumme... Inspiroituminen on sellaista, joka tulee vain yhtäkkiä.
LEONEIL: Yhtäkkiä. Esimerkkinä se, että tuntee jotain tiettyä tiettynä hetkenä. Jos yrittää saavuttaa inspiraation, elämässä ei ole minkäänlaista ärsykettä tai innostusta.

Keistä saatte vaikutteita musiikkia tehdessänne?
LEONEIL: Salvador Dalísta. Hänen ajatusmaailmansa ja taiteensa ovat upeita.
Manageri: Hän vastaa noin aina. Koska Dalí omistautui taiteelleen, hän on todella tärkeä LEONEILille. Hän haluaa olla kuin Dalí, jonka peräänantamattomuutta hän ihailee.
YUTO: On olemassa niin paljon taidetta ja muitakin asioita mistä pidän. En pysty nimeämään mitään tiettyä, mutta kunnioitan suuresti eläimiä. Kunnioitan eläimiä niin paljon, että haluaisin olla itsekin eläin. Rakastan luontoa. Juttelen niin eläimien kuin kukkienkin kanssa.
Manageri: Ja joskus myös ruoan kanssa. (nauraa)
YUTO: Mielestäni kaikki on elävää.

Mikä sitten on sinun lempieläimesi?
YUTO: Lempieläimeni on koira.

Onko kitarallasi nimeä?
YUTO: Sillä ei ole nimeä, mutta se puhuu minulle. Se sanoo: "Ole minulle kiltti tänään".

Inspiroidutteko myös muista bändeistä?
YUTO: Itse asiassa emme oikein. Kuunnellessani jotain kappaletta joltain mielenkiintoiselta uudelta bändiltä, unohdan heidät helposti. En yleensä ajattele jälkeenpäin: "Tämä se on!"

Mikä oli lukioaikanne lempibändi, ja miksi?
YUTO: Minulta löytyi lempibändi lukiossa, mutta se on salaisuus. Se on salaisuus, okei?
LEONEIL: Synkkä salaisuus.

Oliko teillä aikaa käydä katsomassa nähtävyyksiä Hollannissa?
YUTO: Saavuimme vasta äsken, joten ainoa näkymä mitä olemme nähneet Hollannista on tuossa noin. (osoittaa ikkunaa)

Ei kovin kiinnostavaa sitten...
YUTO: (nauraa) Ei, ei! Se näyttää hienolta. Mitä suosittelisit?

Näittekö vielä yhtään tuulimyllyä?
YUTO: Emme ole...
LEONEIL: Kyllä näimme. Tullessamme tänne näimme monta tuulimyllyä.

Kuinka kauan tulette oleskelemaan Hollannissa?
YUTO: Huomiseen asti. Haluaisimme kuitenkin palata. Olisi kiva nähdä taas tuulimyllyjä.

Konsertista puheen ollen, tulette esiintymään pian tämän haastattelun jälkeen. Mitä odotatte tulevalta keikalta ja faneilta?
LEONEIL: Tulemme tietämään pian. Esiinnymme täällä ensimmäistä kertaa.

Entä eurooppalaiselta yleisöltä?
YUTO: Eurooppalainen yleisö on erilainen...
LEONEIL: He kuuntelevat musiikkia fyysisesti.
YUTO: He pakenevat sisimpäänsä hyvällä tavalla. Ennakkoluulot eivät johdata heitä mihinkään.
Manageri: Toivomme yleisön vain tuntevan.
YUTO: Haluamme yhdistyä heidän sisimpien tunteidensa kanssa.

Viimeiseksi haluaisin tietää jotain todella tärkeää: mikä on hiustesi salaisuus?
LEONEIL: Ruokin sitä hyvin.
YUTO: (nauraa) Se on elävä.
LEONEIL: Kuunvalo on hyväksi hiuksille.

Onko teillä minkäänlaista viestiä JaME:n lukijoille?
LEONEIL: Dramaattinen ja romanttinen mielikuvitus.
YUTO: Toivottavasti tapaamme vielä. Haluamme palata takaisin Hollantiin ja haluaisimme saada ystäviä ympäri maailmaa.




JaME kiittää AVO Forumin Franciscaa ja VANIRUa tämän haastattelun mahdollistamisesta. Kiitämme myös Lara Oude Alinkia tulkkauksesta ja kääntämisestä.