Haastateltavana HuV

JaME keskusteli visual kei -yhtye HuVun kanssa, joka esiintyi menestyksekkäästi Ikebukuro Cyberillä 2. helmikuuta. Kolmikko kertoi JaME:lle bändinsä alkuperästä, viimeisimmistä julkaisuistaan ja tulevaisuudensuunnitelmistaan.


Esittelisittekö itsenne?

Makoto: Olen vokalisti Sokei Makoto.
Nao: Olen kitaristi Ikuhira Nao.
Aki: Ja minä olen basisti Yonamine Aki.

Kertoisitteko hiukan HuVun teemasta?

Makoto: Yksi teemoistamme on mukaansatempaavat melodiat underground-tyylisellä suuntauksella. Entisessä bändissämme olimme aika nirsoja melodian suhteen. Halusimme siihen aggressiivisen lisäyksen, joten teimme näin perustaessamme HuVun. (Entisellä bändillä hän viittaa kolmikon aiempaan yhtyeeseen GLACIER, joka siirtyi majoriksi vuonna 2008. Bändi on tällä hetkellä tauolla.)

Kuinka päädyitte nimeen "HuV"?

Makoto: Kävimme läpi monet nimet etsiessämme parasta nimeä. Lopulta tajusimme, että emme ole myymässä nimeä; olemme kaveriporukka Okinawalta. Miettiessämme vaikka kuinka montaa nimeä, se muistutti aina jollain tavalla Okinawasta. Aluksi ajattelimme yhtä nimeä vitsinä: "Mitä jos kutsuisimme itseämme vain "habuksi"?" Habu on okinawalainen kyykäärme. Halusimme jotain siistimmän kuuloista, mutta loppujen lopuksi kahden tunnin miettimisen jälkeen päädyimme habuun.
Nao: Mietimme sen lausumistapaa ja päätimme kirjoittaa sen HuVuna. Japaniksi "huv" lausutaan samalla tavalla kuin "habu".

Sanoitte, että bändi on kaveriporukan perustama, mutta kertoisitteko hiukan yhtyeen alkuperästä?

Nao: Perustimme HuVun 26. heinäkuuta viime vuonna. Olemme soittaneet yhdessä aikaisemmin bändissä nimeltä GLACIER. Olemme olleet ystäviä päiväkotiajoista asti. Asuimme samassa kylässa ja kävimme samaa koulua. Perustimme bändin yläasteella ja siitä lähtien olemme jatkaneet yhdessä.
Makoto: Tämä saattaa kuulostaa aikaisemman kysymyksen vastaukselta, mutta ollessamme pieniä, mietimme yhdessä nimeä kaveriryhmällemme. Kutsuimme itseämme "Habu Rengouksi" jo silloin. ("Habu-liitto" oli nimi, jolla he soittivat ennen HuVun perustamista.) Emme oikein voi puhua siitä miten liittomme perustettiin, koska olimme yhdessä liittona jo ala-asteella. (Nauraa) Virallistimme sen vasta nyt äskettäin.

Millaisesta musiikista tämä bändi saa vaikutteita?

Aki: Koska olemme soittaneet yhdessä jo pitkän aikaa, meidän jokaisen musiikkimaku on läpikäynyt monen vaiheen. Musiikkimme on lopputulos musiikkimakujemme yhtäläisyyksistä, syvällisistä melodioista sekä raskaista osuuksista. Pidän siitä paljon. Keikoilla Makoto on aika aggressiivinen ja hän menee joskus yleisön sekaan ja kutsuu fanit lavalle. (Nauraa) Haluamme jatkaa melodian ja aggressiivisuuden yhdistämistä myös tulevaisuudessa.
Nao: Kuuntelemme erityylistä musiikkia, mutta yhteistä niillä kaikilla on selvä melodia. Esimerkiksi joskus okinawalainen folk-musiikki pyörii päässämme. Ajattelemme tietynlaista melodiaa pohjana ja päätämme sitten, minkälaisia kappaleita haluamme työstää.

Olette siis tunteneet toisenne kauan aikaa. Kertoisitteko jotain mielenkiintoista nippelitietoa toisistanne?

Makoto: Muutettuamme Tokioon asuimme yhdessä. Siltä ajalta löytyy paljon mielenkiintoisia tarinoita. Asuessamme yhdessä jaoimme kotiaskareet; Nao vastasi ruuanlaitosta, Aki vastasi säännöistä, kuten koska siivosimme asunnon. Ja minä olin vapaa kaikesta. (nauraa) Jos talosta löytyi jotain makeaa, se oli minun. Jos jääkaapista löytyi mehua, se oli minun.
Nao: Jos ruuissa ei ollut nimilappua, joku muu päätyi syömään ne. Tämän takia aloimme laittaa nimilappuja omiin ruokiimme. (nauraa)
Aki: Olemme tapelleet siitä monta kertaa, kun kotiin tultuani huomasin kaikkien herkkujeni kadonneen.
Nao: Olimme tuolloin aina nälkäisiä, joten tappelimme jopa leivästä. (nauraa)
Makoto: Minä söin, Nao kokkasi ja Aki määräsi. Tällä tavoin persoonallisuutemme tulivat esiin.

Jos ette olisi muusikkoja, mitä olisitte?

Aki: Ajattelin joskus, että haluan olla akvaarion työntekijä. Akvaariossa on eräs työ, jossa mennään merelle nappaamaan valashaita - olin siellä työkokeilussa. Työt aloitettuani nämä kaksi tulivat asuntooni ja kysyivät, haluanko tulla heidän kanssaan Tokioon. Luovuin valashaista heti. Okinawalla on vain yksi akvaario, joten mahdollisuudet päästä sinne töihin ovat erittäin pienet.
Nao: Ennen muusikon uraani urheilin paljon. Aloitin lentopallolla ja päädyin jalkapalloon. Voisin tyytyä jalkapalloon, joten työni liittyisi varmaan jollain tavalla urheiluun. Muutettuani Tokioon aloitin kokkaamisen. Törmäsin vaiheeseen, jossa olin valmis vaihtamaan kitaran veitsiin. (nauraa) Pitäydyin kuitenkin kitarassa.
Makoto: Laitoin lapsena aina tulevaisuudensuunnitelmiini julkkiksena olon. (nauraa) Minusta tuntuu, että muusikkona oleminen on ainoa vaihtoehtoni. Jos en voisi tehdä musiikkia, työskentelisin musiikin kanssa jollain toisella tavalla.

Kertoisitteko hiukan Okinawan ja Tokion musiikkiskenen eroavaisuuksista?

Makoto: Fanien ja muusikoiden välimatka toisistaan on lyhyempi. Okinawalla musiikki on tärkeä asia ihmisten elämässä, se on osa ihmistä. Tämän alkuperäisen kulttuurin takia artistien ja kuuntelijoiden välimatka on lyhyt, mikä on todella mielenkiintoista. Tokiossa muusikkojen ja fanien välinen suhde on enemmän bisnesmäistä rahastusta. Tokiossa konserteissa vallitsee erityylinen innostus. Se on mielestäni kaikista isoin ero.

Onko se, että olette kotoisin Okinawalta vaikuttanut bändiinne millään tavalla?

Makoto: Kun aloitimme viime vuonna, olimme ensimmäiset kuusi kuukautta Tokiossa ja Okinawalla. Pystyimme tuntemaan okinawalaisten vapauden tunteen, jota ei ole saatavilla Tokiossa - niin hyvässä kuin pahassa. Esimerkiksi se, että okinawalaiset myöhästyvät helposti keikoilta, koska he eivät ajattele ajan olevan niin tarkka käsite. Tai kuten tänään päätimme vaihtaa settilistaa. Tällä tavalla tunnen olevani onnellinen ollessani kotoisin Okinawalta.

Olette julkaisseet kaksi singleä: Hana, yuramekun joulukuussa ja Shounen no ao -last song-in tammikuussa. Kertoisitteko hiukan näistä julkaisuista?

Makoto: Ensimmäinen CD:mme B.R.N sky sisälsi kovaäänisiä soittimia, mutta myös mukaansatempaavia melodioita. Mietimme mitä halusimme julkaista seuraavaksi, joten päätimme edetä eteenpäin pikkuhiljaa. Vuodenaikateema on tärkeä meille - siitä kappale Hana, yurameku sai alkunsa. Hana (kukka) edustaa lunta ja yurameku (vilkkuva) esittää yhdessä paperilumea; etenevää lumimyrskyä japanilaisella mausteella. Halusimme luoda tasapainon aggressiivisuuden ja mukaansatempaavuden välille, mutta halusimme myös välittää maailmankuvamme tässä kappaleessa.
Olimme päättäneet julkaista kaksi peräkkäistä singleä, joista myöhempi single olisi jotain erilaista. Shounen no ao on itse asiassa kappale, joka tehtiin jo kauan ennen HuVua. Alun perin se oli kappale, jota soitimme vain harvoin isoissa konserteissa, kuten esimerkiksi oneman-keikoilla. Koska halusimme tuoda esille muunlaisen kappaleen, sävelsimme kappaleeseen pianonsoittoa sekä hitaampaa tempoa. Siitä tuli täysin uusi kappale, joka näyttää meistä uuden puolen.

Kertoisitteko hiukan näiden kappaleiden sanoituksien tarinasta?

Makoto: Ennen kuin teimme sanat Hana, yuramekuun, olimme jo päättäneet teemaksi talven. Koska teeman mukaan kirjoittaminen saattaa olla vaikeaa, aloitin sanoittamisen ajattelematta mitään. Ensimmäiset mielikuvat Hana, yurameku -sanoista oli lava. Halusimme kaikki tehdä siitä talvikappaleen, mutta koska olemme tehneet talvikappaleen aikaisemminkin, emme olleet varmoja olisiko tämä mielenkiintoinen. Joten mietin mitä halusin tehdä sirkuksen kuva mielessäni, Nihon Buyoun lava tuli mieleeni. Kappaleen päähenkilönä on tyttö, jolla on tunteita erästä miestä kohtaan, mutta koska hän ei uskalla toteuttaa todellisia ajatuksiaan, hänen täytyy tanssia. Tätä ei tapahdu pelkästään rakkaudessa, vaan myös musiikissa. Se on sitä, kun lumisade paljastuu paperihiutaleista tehdyksi lumimyrskyksi. Tämä on itse asiassa kappale kokemuksistamme seisomassa lavalla ja julkaisemassa levyjä, mutta oikeasti meidät on pakotettu tanssimaan toisen pillin mukaan. Talven ja lavan kuva yhdessä sai minut luomaan tämän tarinan.
Shounen no ao alkaa "Tämä kappale on kaikkeni" -lauseella. Tämä kappale muistuttaa aikaa jolloin olin poika. Se on viimeinen kirje päähenkilönä olevalta pojalta. Se olen minä pienenä poikana, joka yrittää tulkita haaleita muistojani jollekin. Jos se olisi viimeinen tapa tämän viestin viestittämiseen, sen täytyisi tapahtua näillä sanoilla. Siksi kappaleen nimessä on sanat "viimeinen kappale".

Soitatte ensimmäisen oneman-konserttinne Higashikoenji Nimandenatsulla 28. maaliskuuta. Onko tällä konsertilla minkäänlaista teemaa?

Nao: On kulunut vuosi soittamisesta sekä uusien kappaleiden tekemisestä perustettuamme tämän bändin viime vuoden heinäkuussa. Haluamme näyttää tässä konsertissa minkälainen olimme vuosi sitten - ja minkälainen olemme nyt. Näytämme, että tätä tulemme tekemään myös jatkossakin. Sen sijaan, että konsertilla on teema, haluamme tuoda HuVun esille.
Makoto: Perustettuamme bändin meillä on ollut monenlaisia tavoitteita; julkaista CD:itä ja tuoda musiikkiamme julkisuuteen niin Okinawalla kuin Tokiossakin. Haluamme näyttää mitä olemme saaneet aikaan ensimmäisessä live-esiintymisessä, jossa olemme ainoat soittajat. Haluamme yhdistää kuuntelijat yhteen ryhmään ja jatkaa siitä eteenpäin. Teeman sijaan haluamme sijoittaa vanhat hajanaiset asiat bändin menneisyydestä yhdeksi kokonaisuudeksi. Siksi konsertin nimenä on vain päivämäärä.

Kertoisitteko hiukan tulevaisuudensuunnitelmistanne?

Aki: Meillä on jonkinlaisia uutisia, mutta säästämme ne ensimmäiselle oneman-keikallemme. Voimme lopettaa uutiset sanomalla, että haluamme laajentaa toimintaamme. Muistakaa tulla keikallemme kuullaksenne uutiset.

Koska JaME on kansainvälinen media, minnepäin maailmaa haluaisitte mennä, jos tälläinen mahdollisuus tapahtuisi?

Makoto: Saksa! En tiedä, mutta olen kuullut kaupunkien olevan kauniita. Haluaisin käydä siellä.
Nao: Haluan vain juoda kaljaa. (nauraa)
Aki: Haluan mennä Amerikkaan. Olen kuullut, että Amerikassa hampurilaiset ovat todella suuria.
Makoto: Ruuan takia? (nauraa)
Aki: Minulla on sellainen kuva Amerikasta, että siellä kaikki on suurta. Siksi haluan käydä siellä.
Makoto: Haluaisin käydä myös Taiwanissa. Se on aika lähellä Okinawaa, joten olisi mukava käydä siellä. Jos pääsisimme ulkomaille, se olisi uusi tavoitteemme.

Antaisitteko viestin lukijoillemme.

Nao: Olemme vasta aloittaneet HuVussa soittamisen, mutta haluamme tästä lähtien tehdä parhaamme tuodaksemme kappaleemme kaikkien ihmisten kuultavaksi ja välittää samalla lämpimän tunteemme ympäri maailmaa. Toivon, että tuette meitä.
Aki: Olemme kotoisin pieneltä saarelta nimeltä Okinawa, jossa musiikki kukoistaa. Olemme olleet yhdessä todella kauan, ja minusta tuntuu siltä, että meissä on sitä jotain, minkä avulla emme häviä muille bändeille. Haluamme jakaa sitä jotain kaikkialle maailmaan, joten jos vain pystyt, kuuntele musiikkiamme.
Makoto: Teemoista huolimatta ajattelemme vapaana olemisen olevan hauskinta. Haluamme jatkaa musiikin tekoa vapaudessa ja haluamme sinun olevan vapaa kuuntelemaan kappaleitamme aina silloin kun haluat. Jos haluatte tulla katsomaan konserttejamme, tulkaa ihmeessä.





JaME kiittää bändiä ja henkilökuntaa tämän haastattelun mahdollistamisesta.