sukekiyo - ameagari no yuushi, Nosturi, Helsinki 15.9.2014

Maanantai-iltapäivä näyttäytyi seurueellemme oikein mieluisana. Vaikka syyskuu olikin jo puolessa välissä, aurinko valaisi Helsingin keskustaa lämpimällä loisteellaan. Tämä ei kuitenkaan sopinut keikkaan, jolle olin suuntaamassa: sukekiyo ja yhtyeen ensimmäisen Euroopan kiertueen, ameagari no yuushin, toinen konsertti, joka sattui osumaan Helsingin Nosturiin. Saavuin paikalle neljän tienoilla, ja ensimmäinen reaktio oli hämmennys: missä kaikki ovat?

Superbändi-nimikkeellä mainostetun keikan jono oli kellonaikaan nähden melkoisen lyhyt. VIP-lippulaiset ja tavallisella lipulla kulkevat oli jaettu omiin jonoihinsa, jotka olivat hämmentävän saman mittaisia. Molempien väki oli synkissä vaatteissaan ja värikkäissä hiuksissaan aika lailla saman näköistä kuin normaaleilla visual kei -keikoilla, mutta myöhemmin jonoon tuli myös muutamia raavaita heviuroita.

VIP-lippulaiset pääsivät sisään hieman viiden jälkeen. He saivat seurata yhtyeen soundcheckiä, jossa Kyokin oli paikalla, minkä lisäksi he saivat nimmaroidun levyn sekä Kyon itse ottamia uniikkeja polaroid-valokuvia. Erään ystäväni saamassa kuvassa oli jotain, joka muistutti hämmentävästi ihmisen paljasta takapuolta.

Vielä sisäänpääsyn jälkeen odotus oli pitkä, peräti puolitoista tuntia. Sen aikana yleisö sai kuulla yhtyeen itse valitsemaa musiikkia. Musiikki oli kyllä itselleni mieleistä, juuri sitä mitä kuuntelen kotonakin, mutta puolitoista tuntia kasarigoottidiskon parhaita tuntui kyllä jo hieman pitkältä. Yleisöä ei edelleenkään ollut paikalla kovin suurta määrää, liekö syy huonossa markkinoinnissa, yhtyeen tuntemattomuudessa vai missä. Odottava tunnelma tiivistyi koko ajan, mutta yleisö jaksoi olla rauhallinen. Edes roudareille ei kiljuttu samalla tavoin kuin muilla japanilaisrock-keikoilla, joilla olen ollut.

Sitten yhtäkkiä PA:sta pärähti soimaan albumin toinen kappale, pianoinstrumentaali destrudo. Dramaattisen kappaleen tahdissa lavalle alkoi saapua yhtyeen jäseniä, joista kaikki pukeutuivat mustaan ja heidän kasvojaan verhosivat pitkät, mustat hiukset. Takumi, Mika, Yuchi ja utA saapuivat lavalle vähäeleisinä ja kiireettöminä, kuin yleisöä ei olisi ollutkaan.

Viimeisenä paikalle saapui itse Kyo mustassa nahkaliivissä lierihattu päässään. Poissa olivat DIR EN GREYn viime kiertueen aikaiset Adidaksen verkkarit, joita moni aikanaan kauhisteli. Kyo asettui selin yleisöön odottamaan intron loppumista ja varsinaisen setin alkua.
Kohtalokkaan intron jälkeen alkoi ensimmäinen kappale, aftermath. Hidas ja hypnoottisesti etenevä balladi aloitti keikan rauhallisesti ja näytti mistä show'ssa on kyse. Yhtye Kyota lukuun ottamatta elehti ilmeettömästi, ja itselleni mieleen jäi etenkin utAn soittama taishōgoto, joka toi musiikkiin aivan omanlaistaan sävyä. Kyo oli erinomaisessa vireessä eikä takavuosien ääniongelmista ollut tietoakaan hänen osuessaan korkeimpiinkin säveliin täysin puhtaasti.

Yhtye soitti Nosturissa koko IMMORTALIS-albuminsa, joka on erittäin upea kokonaisuus. Sen suurin ongelma on liian samankaltaiset kappaleet, jotka albumimitassa eivät enää erotu toisistaan kyllin hyvin. Keikalla tätä ongelmaa ei ollut ja monet kappaleista nousivat jopa albumiversioitaan upeammiksi.

Muutama kappaleista jäi keikalta mieleen eräinä parhaista livekokemuksistani ikinä. elisabeth addictin herkkä näppäilyalku, joka myöhemmin kasvaa melkoisen suureksi, jopa progressiiviseksi balladiksi, oli livenä uskomaton. Kuudentena soitettu uusi, nimetön kappale oli hidas ja raskas balladi, jonka kitaravallit olivat mukavan painostavia. Kertosäekin oli melko tarttuva, joten odotan innolla kappaleen virallista julkaisua.

Levyn paras kappale, zephyr, oli livenä albumiversiotakin energisempi, ja sen kertosäe aiheutti kylmiä väreitä ympäri kehoani. Keikan todellinen yllätys oli Kyon muinoin runokirjassaan julkaisema 304 goushitsu, shita to yoru. Kappale muistutti melko paljon DIR EN GREYn visuaalisempien aikojen kokeellista tuotantoa ja istui siksi hyvin sukekiyon tuotannon joukkoon.

Keikan päätti kolmen kovan suora. Riipaiseva balladi fugui, energinen mama ja albuminkin päättävä in all weathers tarjosivat kattavan tunneryöpyn, joka sai allekirjoittaneen ja ilmeisesti monen muunkin silmät kostumaan. Välispiikkejä ei keikalla kuultu lukuun ottamatta Kyon oyasumi-toivotusta. Esiintymisen introverttius, välispiikkien puute, vähäeleinen visuaalisuus ja yleisön rauhallisuus palvelivat kaikki suurempaa taiteellista kokonaisuutta.

Pitkin keikkaa oli myös ripoteltu mielenkiintoisia intermission-nimellä kulkeneita instrumentaalipaloja, joiden aikana Kyo esitteli tanssitaitojaan. Ne olivat hyvin hämäriä, mutta niitä katsellessa tuli juuri se olo, mitä odotinkin. Tämä mies ei rahasta taiteellaan vaan kaikki oudommatkin osiot tulevat suoraan hänen sydämestään. Voisi jopa sanoa, että nämä erikoiset väliosiot olivat Kyota aidoimmillaan.

sukekiyon esiintyminen Helsingissä oli keikkakokemus, joka ei tule paikalla olleilta unohtumaan. Omalaatuista ja kieroa taidettaan esittänyt yhtye veti liian pieneksi jääneen kuulijajoukon täysin maailmaansa, ja oli mahtavaa seurata kuinka paljon yleisö nautti keikasta osaten samalla kunnioittaa sukekiyon esiintymistä riehumatta. Ymmärtääkseni yhtye itse on nimenomaan toivonut, että heidän keikoillaan hillityt aplodit ovat sallittuja, mutta villiintyminen ja äänekäs huutaminen ei. Tämän kunnioittamisesta siis pisteet yleisölle.

En voi kuin toivoa, että sukekiyo saapuu pian maahamme uudelle keikalle, kunhan he nyt ensin julkaisevat uutta materiaalia. Ainakin nimettömäksi jääneen kappaleen esittäminen kielisi siitä, että yhtyeellä on aikeena julkaista jatkossakin uutta musiikkia. Ja miksipä ei olisi, sillä sukekiyo on yhtye, joka on onnistunut luomaan jotain hyvin uniikkia japanilaiselle musiikkikentälle.



Settilista:

destrudo (intro)
1. aftermath
2. elisabeth addict
3. latour
4. nine melted fiction
5. the daemon's cutlery
intermission
6. nimetön, uusi biisi
7. scars like velvet
8. zephyr
9. hidden one
10. hemimetabolism
11. uyuu no sora
12. vandal
13. madara ningen
intermission
14. 304 goushitsu, shita to yoru
15. fugui
16. mama
intermission
17. in all weathers
zephyr (outro)