JaME Suomen joulukalenteri: Purple Stone - Amazuppai Mango

JaME Suomen vuoden 2014 joulukalenteri esittelee bändejä haastattelujen ja muiden artikkeleiden voimin. Ehkä löydät kalenterista soittolistoille uutta kuunneltavaa, vai paljastuuko jostakin luukusta vanha suosikkisi? Voit jakaa mielipiteesi ja palautteesi JaME Suomen Facebook-sivulla, Twitterissä tai sivuston kommentoinnin kautta.




16. luukussa perehdymme Purple Stoneen arvostelun kautta. Amazuppai Mango on kohta kaksi vuotta yhdessä soittaneen bändin ensimmäinen single.

Purple Stone on Osakasta kotoisin oleva kolmihenkinen visual kei -bändi, joka perustettiin helmikuussa 2013. Kolmen pysyvän jäsenen, vokalisti Keiyan, kitaristi Gakin ja basisti Fuman, lisäksi bändin freelance-rumpalina toimii tällä hetkellä Spica.
Bändi julkaisi saman vuoden kesällä ensimmäisen minialbuminsa Nexusin, joka sisältää kuusi kappaletta.

26. päivä marraskuuta bändi julkaisi singlensä Amazuppai Mango (Bittersweet Mango), jota on saatavilla kahtena eri versiona. First Press Limited-versio eroaa Regularista niin, että sen mukana tulee DVD, joka sisältää singlen mukaan nimetyn kappaleen Bittersweet Mangon musiikkivideon. Toinen ero versioiden välillä on se, että singlen toinen kappale on eri: First Press Limitedissä se on Doko Ka Toku E (To Somewhere Far Away) ja Regularissa Hysteric Lady.

Minulla itselläni oli kuunneltavanani tuo Regular-versio. Tyyliltään se ei juurikaan eroa bändin minialbumi Nexusin musiikista. Nexus on tyypiltään hyvin tavanomainen visual kei -julkaisu, eikä se erotu massasta suuresti. Amazuppai Mango muistuttaa kovasti kyseisen levyn singleä Scaria. Se ei kuitenkaan ole huono asia, sillä tyyli sopii hyvin bändille, joka on julkaissut materiaalia vasta niin vähän, että suuret muutokset musiikkityylissä eivät välttämättä olisi hyvä asia uran näin varhaisessa vaiheessa.

Kappaleen melodia on miellyttävä, ja Keiyan aavistuksen korkea ääni sopii siihen erittäin hyvin, sillä kappaleessa mennään useaan otteeseen korkealle, mihin tarkoitukseen miehen ääni sopii mainiosti. Instrumenteista parhaiten esillä ovat rummut, joiden komppi on kappaleeseen sopiva, vaikka peittääkin hiukan muut soittimet alleen.

Hysteric Lady poikkeaa hiukan Amazuppai Mangosta, sillä se on aavistuksen raskaampi ja siksi ehkä enemmän minun mieleeni. Rumpujen sijasta sähkökitara on selkeämmässä asemassa, mikä myös tekee siitä minun kaltaiselleni vannoutuneelle kitarasoolojen ystävälle miellyttävän. Raskaampi soundi ei myöskään ole ongelma vokalistin äänen kohdalla, sillä se sopii hyvin kappaleeseen eikä kuulosta typerältä, kuten joissakin tilanteissa saattaisi käydä.

Huonoa sanottavaa minulla ei singlestä juurikaan ole, mutta odottelen silti edelleen kovasti bändiltä täyspitkää julkaisua. Myös se, että eri versioissa on eri kappaleet, on mielestäni negatiivinen asia, sillä jos haluaa kuulla molemmat kappaleet, on melkeinpä pakko ostaa molemmat versiot. Totta kai tälle varmasti on jokin syy, mutta mielestäni homma toimisi paremmin, jos sisältö olisi molemmilla levyillä samanlainen - lukuun ottamatta First Press Limitedin mukana tulevaa DVD:tä, sillä sehän on periaatteessa se merkittävä nämä kaksi versiota erottava tekijä.

Muuten single on mielestäni erittäin kuunneltava ja pidin siitä kovasti.