Ryo Fujimuran haastattelu

Vuoden 2011 elokuun 27. päivänä Ryo Fujimura piti ensimmäisen konserttinsa Alankomaissa vuosittain järjestettävässä japanilaista kulttuuria käsittelevässä Abunai!-tapahtumassa Veldhovenissa. Ennen esiintymistään artisti järjesti itselleen aikaa voidakseen jutella kanssamme innokkaasti hänen musiikistaan, ajatuksistaan Euroopasta ja kiitollisuudestaan faneja sekä Abunai!:n henkilökuntaa kohtaan. Keskustelumme aikana saimme myös tietää, miksi hän ei ole innokas näkemään nähtävyyksiä ja miten tämä poikamies haluaisi viettää ihanteellisen kesän.

Ensiksikin, miten menee ja miltä tuntuu olla taas Euroopassa?

Ryo Fujimura: Olen todella iloinen, kun olen taas täällä. Tänään esiinnyn ensimmäistä kertaa Alankomaissa. Joten kyllä, olen todella innoissani ja iloinen tästä mahdollisuudesta. Palatessani Eurooppaan tuntuu siltä kuin palaisi kotiin.

Miten kiertueesi on sujunut tähän mennessä? Esiinnyit eilen Pariisissa ja saavuit juuri tänne Alankomaihin. Onko sinulla ollut toistaiseksi mahdollisuutta käydä katselemassa nähtävyyksiä?

Ryo Fujimura: Jo vain, minulla oli eilen keikka Pariisissa ja kesti noin kuusi tuntia saapua tänne autolla. En kuitenkaan kokenut matkaa kovin pitkänä, koska kulutin ajan nukkumalla autossa. Se oli toinen kerta, kun esiinnyin Pariisissa soittaen akustisen keikan. En tosin ole käynyt katsomassa nähtävyyksiä. Yritän pitää itseni erossa nähtävyyksien kiertelystä, koska en ole täällä huvittelemassa. Kyse ei ole ajanpuutteesta, vaan en vain halua mahduttaa sellaista aikatauluihini. En oikein tiedä mitä missäkin tapahtuu ja millaisia juttuja on meneillään. Lisäksi en haluaisi, että sattuisi jotakin kamalaa jonnekin mennessäni. Haluan välttää sellaisten riskien ottamisen. En ota kitaraa mukaani, jos haluan lähteä ulos huvittelemaan, mutta kun kitara on mukanani, en halua huvitella. En ole koskaan ollut matkoilla Euroopassa. En tietenkään kieltäydy tarjouksesta, kun järjestäjällä on jokin erityinen paikka, jonka he haluaisivat näyttää minulle. Mutta en reissaa edes Euroopan ulkopuolella, koska en ole sellainen henkilö, joka käy katsomassa nähtävyyksiä. Tämä luultavasti kuulostaa aika tylsältä, eikö? (nauraa) Kun menen jonnekin, haluan perehtyä asioihin kunnolla suurella kiinnostuksella. En halua mennä jonnekin vain vilkaistakseni jotakin nopeasti ja todeta, että siinä se sitten oli.

Mitä fanit voivat odottaa tämäniltaiselta keikalta? Onko sinulla erityistä konseptia show'ta varten?

Ryo Fujimura: Soitan ensimmäistä kertaa Alankomaissa, joten minusta tuntuu, että minun täytyy esitellä itseni täällä kuulijoille. Valitsin muutamia kappaleita kolmelta albumiltani edustamaan musiikkiani. En kuitenkaan esiinny tänä iltana akustisesti, koska lava on niin iso, eikä siinä olisi oikeaa tunnelmaa. Olen jo tehnyt settilistan täksi illaksi, mutta saatan muuttaa sitä riippuen yleisön reaktiosta.

Miten luot kappaleesi ja mikä antaa sinulle inspiraatiota?

Ryo Fujimura: Kirjoitan asiat aina muistiin, jos inspiroidun jostakin. Totta puhuakseni minulla ei ole mitään tiettyä asiaa, joka inspiroi minua. Itse asiassa ajattelen aina musiikkia. Voin saada inspiraation monista asioista, kuten vaikkapa mangan lukemisesta tai jopa silloin, kun katson TV-ohjelmaa. Jotkut ihmiset saattavat löytää inspiraationsa menemällä matkalle, mutta kuten sanoin aikaisemmin, en ole matkailijatyyppiä. Pohjimmiltani olen taipuvainen ajattelemaan musiikkia missä vain kuljen.

Miten äänität kappaleesi? Soitat itse kitaraa ja koskettimia, mutta miten on muiden soittimien laita, esimerkiksi basson ja rumpujen?

Ryo Fujimura: Äänitän biisini kotistudiossani. Osaan soittaa myös bassoa, mutten rumpuja, joten siinä käytän siihen tarkoitettua tietokoneohjelmaa. Joskus saan apua ystävältäni, joka on rumpali – hän tietää asiasta enemmän kuin minä. Pyydän häntä auttamaan voidakseni luoda rumpujen syviä nyansseja ja hän antaa minulle neuvoja ja ohjeistuksia.

Helmikuussa 2011 julkaistiin minialbumisi Artifice. Mikä tämän minialbumin konsepti on?

Ryo Fujimura: Kahdessa viimeisessä kappaleessa on hieman visual keitä. Mutta verrattuna aikaisempiin julkaisuihini ajattelen tämän olevan yksinkertaisempi ja avoimempi, ja ehkä myös hieman likaisempi ja kovempi.

Koska suurin osa eurooppalaisista faneista ei ymmärrä japania, voisitko kertoa meille minkälaista sanomaa haluat välittää lyriikoittesi kautta?

Ryo Fujimura: Artificellä on kaksi japaninkielistä ja kaksi englanninkielistä kappaletta. Toivon ihmisten pystyvän niiden kautta ymmärtämään osaa ajattelutavastani ja että pystyn ilmaisemaan sitä musiikkini kautta. Minulla on ystävä, joka osaa kääntää japanista englantiin, ja toisinaan julkaisen käännettyjä lyriikoita blogissani. Jokainen kappale välittää omaa sanomaa ja tapaani ajatella, mutta en koe, että kappaleideni ajatusmaailmoissa olisi merkittäviä eroja. Saatan kyllä vaikuttaa musiikissani epäystävälliseltä ja ehkä jopa hieman kyyniseltäkin.

Vuonna 2010 sävelsit KUON-nimisen kappaleen peliin ja siinä oli mukana perinteisiä japanilaisia soundeja, jotka vaikuttavat hieman epätavallisilta sinun musiikissasi. Miksi päätit lisätä tämäntyyppisen soundin ja oliko se sinulle vaikeaa?

Ryo Fujimura: Kirjoitin kappaleen, mutta joku muu teki sovituksen. Perinteinen japanilainen tyyli sopii perinteistä japanilaista tyyliä käsittelevään peliin, siksi kappale luonnollisesti meni siihen suuntaan. Se on kytköksissä entisen bändini kappaleeseen ENISHI. Siksi perinteisten elementtien lisääminen oli minulle helppoa. ENISHI tehtiin kolme tai neljä vuotta sitten ja se, että tekee samoja asioita kuin neljä vuotta sitten saattaa näyttää siltä, ettei ole tapahtunut paljoakaan edistystä. Siksi en mielelläni jatkaisi tällä tyylillä enää, mutta aiempien kokemusteni takia kappaleen teko oli minulle suhteellisen helppoa.

Onko sinulla jo suunnitelmia uutta julkaisua varten?

Ryo Fujimura: Siitä on ollut puhetta parhaillaan, mutta oikeastaan olen aina äänittämässä biisejä. En välttämättä äänitä uusia biisejä vain albumia varten, vaan äänitän kappaleita aina, kun niitä tulee mieleeni. Valitsen sitten levyttämistäni kappaleista ne, jotka julkaisen albumillani, ja valitsen niistä vain ajattomat kappaleet. Olen nyt 30-vuotias, mutta haluan silti soittaa vielä viiden, jopa kymmenen vuoden päästäkin. Siksi haluan valita kappaleita, joita voin laulaa vielä tulevaisuudessakin. En esimerkiksi halua enää nykyään esittää rakkauslauluja, jotka kirjoitin parikymppisenä. Siksi keskityn ajattomien kappaleiden tekoon ja biiseihin, joita voin soittaa yhä vuosienkin päästä.

Tähän mennessä kaikki kolme CD:täsi on julkaistu vain Euroopassa. Onko sinulla suunnitelmmissa julkaista töitäsi myös Japanissa?

Ryo Fujimura: Tällä hetkellä etsin levy-yhtiötä Japanissa. Teen esimerkiksi KUONin kaltaisia biisejä peleihin. Kuitenkin soolouraani varten tekemät kappaleeni ja KUONin kaltaiset kappaleet ovat erilaisia. Asiat, joita haluan tehdä ja asiat, joita levy-yhtiöt haluavat artistien tekevän on hyvin vaikeaa yhdistää. Jos he pyytävät minua tekemään tietyntyyppisen kappaleen, saatan pystyä siihen helposti. Kuitenkaan en ole varma, haluanko olla sillä tavalla sidoksissa. Tietenkin olen aktiivinen myös Japanissa, mutta tällä hetkellä etsin vielä levy-yhtiötä.

Kaipaatko jotakin Japanista Euroopassa ollessasi?

Ryo Fujimura: Viimekertainen Euroopan-matkani ajoittui helmikuun ja maaliskuun tietämille. Siihen aikaan Japanissa oli suuri maanjäristys. Sain sähköpostin pikkusiskoltani ja puhelinsoiton äidiltäni, ja he kertoivat olevansa kunnossa. Onneksi perheeni oli turvassa ja pärjäsi hyvin. Rehellisesti sanottuna yritän olla ajattelematta Japania ollessani Euroopassa. Myös tällä kertaa yritän olla ajattelematta Japania liian usein täällä ollessani. Koska minulla ei ole tyttöystävää, minulla on ajateltavanani vain perheeni. Totta kai ajattelen myös ystäviäni, mutta se siitä. Sillä hetkellä kun laskeudun lentokoneesta tunnen, että minun täytyy olla artisti Ryo Fujimura. En ajattele Japania, enkä oikeastaan kaipaa kotimaani ruokaa ollessani Euroopassa. Mielestäni ruoka on oikeastaan parempaa täällä, sillä en oikein tykkää merenelävistä. Japanissa syödään paljon sushia ja sashimia, tiedättehän? Kun tulen tänne olen jo tyytyväinen esimerkiksi juuston syömisestä. Minulla ei myöskään ole ongelmia sopeutua eurooppalaiseen elämänrytmiin. Joskus jopa ajattelen, että Japani on meluisa: kun tulen tänne, täällä on hiljaista ja paljon tilaa ympärillä. Noina hetkinä minusta oikeasti tuntuu siltä, että en halua palata Japaniin. (nauraa) Jos minulla olisi tyttöystävä, sitten minusta saattaisikin tuntua siltä, että haluaisin palata takaisin, mutta ei minulla ole... (nauraa)

Kaipaatko mitään Euroopasta, kun olet Japanissa?

Ryo Fujimura: Tämä vastaus on periaatteessa täysin päinvastainen kuin mitä aiemmin sanoin. Kun olen Japanissa, en voi muuta kuin tuntea, että haluan palata Eurooppaan. Älkää käsittäkö väärin, minä rakastan Japania. Näissä kahdessa on vain niin suuria eroavaisuuksia. Esimerkiksi yleisöt Japanissa ja Euroopassa ovat melko erilaisia. Tiedän, että japanilainen yleisö myös kuuntelee ahkerasti ja nauttii musiikista. Tietenkin minun ei pitäisi verrata heitä, mutta kun tulen esiintymään Eurooppaan, kaikki on toisenlaista. Tunnelma on juuri kohdillaan ja yleisö on todella innoissaan. Siksi en voi muuta kuin tuntea haluavani jatkaa Euroopassa vierailua. Kun kuulen muiden artistien menevän Eurooppaan, minusta tuntuu, että minäkin haluan mennä.

Kesän kunniaksi vähän keveämpi kysymys: millainen olisi unelmiesi loma?

Ryo Fujimura: Katselisin ilotulitusta ja menisin merelle. Maanjäristyksen takia monet ilotulitteita käyttävät juhlat on peruttu, joten tänä vuonna minulla ei ollut mahdollisuutta nähdä ilotulitusta ollenkaan. Mutta juuri tänään (elokuun 27. päivä) Tokiossa on ilotulitejuhlat. Saatatte pitää minua työnarkomaanina, mutta minulle paras tapa viettää kesälomaa on tulla tänne kiertueelle. Live-esiintymiset ovat se, mistä nautin eniten. Ei tietenkään vain kesällä; haluaisin tehdä tätä milloin vain vuoden aikana. Lisäksi minua ei oikein huvita mennä katsomaan ilotulitusta yukatassa yhdessä tyttöystäväni kanssa. (nauraa)

Puhut paljon tyttöystävistä.

Ryo Fujimura: No, puhumme juuri nyt unelmien lomasta. (nauraa)

Tarkoitatko siis, että haluaisit mennä, jos sinulla olisi tyttöystävä?

Ryo Fujimura: No, jos minulla olisi tyttöystävä... mutta en tiedä. Olen ihan tyytyväinen itsekseni.

Mitä mieltä olet tämänpäiväisestä tapahtumasta, Abunai!:sta?

Ryo Fujimura: On hienoa, että tällaisia japanilaista kulttuuria käsitteleviä tapahtumia on olemassa, vaikka Japanin ja tämän paikan välillä on suuri välimatka. Täällä ihmiset voivat nauttia asioista, jotka on tehty Japanissa, kuten mangasta ja animesta ja peleistä. Erilaisista kielistä huolimatta ihmiset pääsevät silti nauttimaan niistä ja kokemaan japanilaista kulttuuria. Olen siitä todella mielissäni. On hienoa, jos ihmiset pystyvät ymmärtämään sitä, mutta olen todella iloinen, kun ihmiset sanovat rakastavansa sitä kokiessaan sen itse, koska se on tunteellisempaa oman kokemuksen kautta. Kun ihmiset kiinnostuvat Japanista ja tulevat katsomaan, minusta tuntuu, että minun täytyy vastata (heidän odotuksiinsa). Mitä enemmän näen sitä, sitä enemmän minusta tuntuu, että minun täytyy yrittää parhaani, ja siitä tunteesta tulee yhä selvempi. Ei se tosin haittaa minua. Ehkä tämä johtuu siitä, että olen tulossa vanhaksi, mutta haluaisin kiittää paikalle saapuneiden ihmisten lisäksi myös henkilökuntaa: näitä tapahtumia järjestäviä ihmisiä, meidän kulttuuriamme välittäviä ihmisiä. Tietenkin olen todella kiitollinen myös ihmisille, jotka tulevat tapahtumaan, mutta henkilökunnalla ei ole aikaa huvitella ympäriinsä. He tekevät parhaansa tarjotakseen jokaiselle mahtavan ajan täällä ja saadakseen heidät nauttimaan tapahtumasta sydämensä kyllyydestä. Siksi olen todella kiitollinen henkilökunnalle ja haluaisin sanoa sen heille. Totta kai olen kiitollinen myös faneille, mutta se on erilaista kiitollisuutta.

Abunai!:n henkilökunta: Me nautimme tästä myös todella paljon. Saatamme nauttia tästä jopa enemmän, koska koemme tapahtuman täysin eri tavoin. Työskentelemme valmistelujen kanssa noin vuoden verran, joten me pääsemme kokemaan ennenaikaista iloa, ja sen jälkeen päätapahtuma on kuin kirsikka kakun päällä. Se motivoi meitä työskentelemään entistä kovemmin tapahtumaa varten. Se on todella palkitsevaa, kun katsoo ihmismäärää, joiden vuoksi teki sen kaiken kovan työn ja kun näkee heidän nauttivan suunnitelluista asioista.

Ryo Fujimura: Tämä on todella mahtavaa!

Lähettäisitkö lopuksi viestin faneillesi?

Ryo Fujimura: Olen todella iloinen siitä, että sain tämän mahdollisuuden esiintyä Alankomaissa ensimmäistä kertaa. Toivon tämäniltaiselle keikalle tulevien ihmisten haluavan nähdä minut uudelleen. En käske heitä tulemaan Japaniin minut nähdäkseen (nauraa), mutta se olisi hienoa, jos voisin esiintyä taas ensi vuonna. Olisi todella mukavaa, jos voisin tulla takaisin myös tähän tapahtumaan. Minä todella toivon saavani yhteyden yleisöön ja että he vastavuoroisesti vastaavat hyvin minun esiintymiseeni. Vaikka puhummekin eri kieliä, toivon heidän tuntevan jotakin. Olisi mahtavaa, jos voisin saada hyvän vastaanoton yleisöltä.

Abunai!:n henkilökunta: Viime vuonna täällä esiintyi Yuuki, ja hän yllättyi yleisöltä saamastaan positiivisesta reaktiosta. Tänä vuonna myimme tuplamäärän lippuja, yli 500 ihmistä tulee keikalle.

Ryo Fujimura: Tuplamäärän? Teen parhaani!

Eikö se saa sinut jännittyneeksi?

Ryo Fujimura: Ei, ei oikeastaan. Pitäisikö minun olla jännittynyt nyt? (nauraa) Olenko koskaan tuntenut olevani jännittynyt esiintymisestä? (nauraa) En ole varma. Kun aloitin bändini kanssa, esiinnyimme pienillä keikkapaikoilla ja niihin aikoihin minä joskus mietin mitä minun pitäisi tehdä. Olen kyllä joskus huolissani siitä, pystynkö välittämään viestini kuuntelijoille. En tiedä, voiko sitä kutsua hermostuneisuudeksi kun olen joskus huolissani siitä, etten pysty löytämään yhteyttä yleisön kanssa, mutta yritän aina parhaani, jotta en katuisi mitään. Sitä ei koskaan tiedä, saako sitä mahdollisuutta enää takaisin. Tietenkin haluaisin esiintyä enemmän, mutta siitä ei voi koskaan olla varma. Kuitenkin, kun aloitin sooloartistina, olin jännittynyt. Toimin edellisessä bändissäni kitaristina, joten en ollut lavan keskipisteenä, mutta sooloartistina taas on lavan keskipiste ja kaikkien katseet ovat kiinnityneet juuri sinuun. Yksin ollessaan on yksin vastuussa kaikesta, eikä voi keksiä tekosyitä. Se on suuri ero sooloartistina olemisessa. Muutos oli vaikea, mutta nyt en ole enää bändissä. Jos en joskus enää pärjää omillani, se olisi loppuni. Sitä en halua ja siksi jatkan täällä käymistä, vaikka olenkin yksin.

Kiitos oikein paljon tästä haastattelusta!


JaME kiittää Ryo Fujimuraa ja Abunai!:n henkilökuntaa tämän haastattelun mahdollistamisesta.>