Hiphop-ryhmä Suikan haastattelu

JaME sai mahdollisuuden haastatella Suikan yhtyeen heidän ensimmäisen Ranskan-vierailunsa yhteydessä 2007. ATOM ja Takatsuki puhuivat meidän kanssa avoimesti Suikasta ja matkastaan Ranskaan.

Tervehdys! Aloitamme haastattelun kuluneella kysymyksellä: Voitteko esitellä itsenne lukijoillemme, jotka eivät tiedä teitä?

ATOM: Olen ATOM. Aloitin räppäämisen ollessani Amerikassa. Minut oli pidätetty Las Vegasissa ajeltuani ilman ajokorttia. Sen jälkeen kiinnostuin hiphop-suuntauksesta. Neljä vuotta sitten tapasin muut Suikan jäsenet ja nykyään laulan päätoimisesti heidän kanssaan.

Takatsuki: Aloitin laulamisen mikrofonin kanssa kotona. Esiinnyin lavalla ensimmäisen kerran vuonna 1994 kollegani järjestämillä festivaaleilla, mutta aloin luoda omaa soundiani vuonna 1998. Vuodesta 2000 lähtien olen mieltänyt itseni artistiksi. Siitä lähtien olen työskennellyt soolourani ja eri projektieni parissa: olen Samurai Troopsin jäsen ja nykyään laulan myös Suikassa.

Tapasitte Shibuyan Flying Booksissa, eikö? Miten se tapahtui?

ATOM: Itse asiassa olin Shinjuku Spoken Words Slam -tapahtuman juontaja, ja tapasimme siellä. Takatsuki oli vakio-osallistuja ja hän jopa voitti kilpailun joka kerta puolentoista vuoden ajan. Toto osallistui myös, ja Flying Booksin omistaja tuli myös seuraamaan tapahtumaa. Flying Books oli mukava kokoontumispaikka Shibuyassa, joten menimme sinne juttelemaan ja meistä tuli ystäviä.

Takatsuki: Flying Books on antikvariaatti, mutta siellä on myös pieni tiski, mistä voi ostaa kahvia, joten se on monien luovien ja ilomielisten artistien kokoontumispaikka.

Muuten, tuo tiski näkyy Attack my life, Voyage my life -videollanne, eikö?

ATOM: Kyllä, juurikin se. Palatakseni takaisin Suikaan ja bändin nimeen, kesäisin me kaikki kokoonnuimme todella korkean, noin 4-5-kerroksisen talon katolle ja söimme vesimelonia ja syljimme siemenet alas kadulle. Siksi päätimme kutsua bändiämme Suikaksi. Sen lisäksi Takatsuki rakastaa syödä vesimeloneja ja joka kerta hän kysyi, milloin pitäisimme toisen vesimelonitapaamisen. (nauraa)

Takatsuki: Kuka tahansa vesimelonien syöntiä rakastava voi sanoa olevansa Suikan jäsen (nauraa).

Ripe Stripes -levyllänne teitte uuden tulkinnan kappaleestanne nimeltä Harvest for the stripes, mutta muutitte sovitusta ja lyriikoita. Miten päätitte tästä?

Takatsuki: Kun teimme Harvest for the stripesin, musiikki oli digitaalista ja samplein tehtyä ja lopulta melko klassinen. Kaztake ehdotti joidenkin kappaleiden äänittämistä uudelleen tälle albumille, mutta tällä kertaa oikeiden soittimien kera. Päätöksen teossa auttoi myös halumme tietää, kuulostaisiko cajón (perkussiosoitin) hyvältä hiphop-rytmien kanssa ja sopisiko se musiikkiimme.

ATOM: Emme keikkailleet paljoakaan julkaistuamme Harvest for the stripesin, siksi valitsimme äänitykseen digitaalisen musiikin. Myöhemmin keskityimme enemmän live-esiintymisiin ja silloin meidän täytyi sovittaa samplet soittimia varten. Joitakin kappaleita tehdessämme ihmettelimme, miten niitä voisi soittaa lavalla ilman levysoitinta. Se tuntui mahdottomalta. Mutta yritimme ja onnistuimme sovittamaan kyseiset kappaleet ja tulos ylitti odotuksemme, joten päätimme äänittää ne uudelleen Ripe Stripesille.

Sae (kääntäjä): Kun kuuntelee molempien levyjen Mushroom Mathematicsiä, voi kuulla eron kahden version välillä, ja minkä he halusivat tuoda musiikkiinsa.

Puhutaanpa esiintymisistänne Ranskassa. Mitä mieltä olitte esiintymisistänne Azianissa ja Hip Hop Jazz -festareilla?

ATOM: Olin todella jännittynyt Azianin-keikan aikana, koska esiinnymme ensimmäistä kertaa toisessa maassa ja kielimuurin takia olin peloissani, ettei yleisö reagoisi. Olin todella ahdistunut, mutta yleisö oli todella innoissaan ja se sai minut rauhoittumaan. He olivat mahtavia, vaikkeivät ymmärtäneet sanoja! Se oli todella hyvä kokemus.

Takatsuki: Minä olin myös hermostunut, mutta huomasin ranskalaisen yleisön olevan todella spontaani ja reagoi pian pitämäänsä sen sijaan, että olisivat silmäilleet tapahtumia etäältä. Luulenpa, että se on kulttuurisidonnainen asia; ranskalainen yleisö on sellainen ja se on todella mielenkiintoista.

Miten japanilainen yleisö reagoi verrattuna ranskalaiseen?

ATOM: Japanissa ihmiset pitävät yleensä etäisyyttä, seuraavat, mitä tapahtuu sekä tulevat hitaasti lähemmäs ja saapuvat aivan lavan eteen keikan lopussa (nauraa). Kun taas Ranskassa yleisö oli lavan edessä heti keikan alusta lähtien, ja se oli todella stimuloivaa, koska saatoimme tuntea heidän intonsa.

Takatsuki: Kun media Japanissa hehkuttaa jonkun artistin olevan hyvä, ihmiset menevät keikoille ja sanovat niiden olevan hyviä, vaikkei niin olisikaan. Toisaalta, jos bändiä ei ole edustettu mediassa, ihmiset pohtivat, mitä ajatella heistä; ovatko he hyviä vai ei. Oma mielipide on vaikea asia japanilaiselle yleisölle.

Veikkaanpa, että olette jo kuunnelleet ranskalaista räppiä (ATOM räppäsi vapaalla tyylillä Réel Carterin ja Triptikin kanssa That's Nip-Hop -DVD:llä), koska puhutte eroavaisuuksista. Mitkä ovat kaikkein selvimmät erot ranskalaisten ja japanilaisten artistien välillä flow'n ja sanoitusten suhteen?

ATOM: Emme ole kuunnelleet montaakaan bändiä, joten meillä ei ole siitä mielipidettä. (ATOM vaipuu ajatuksiinsa, mikä saa kaikki nauramaan)

Takatsuki: Musiikkimme perustuu amerikkalaiseen hiphopiin ranskalaisten bändien tavoin, joten meillä on samoja viittauksia. Kun katsoo ranskalaista räppäriä, hänen vaatteitaan ja musiikillisia vaikutteitaan, voi sanoa hänen olevan DMX-fani. Yllättävintä on se, kuinka jotkut ihmiset eivät räppäreinä pukeudu hiphop-tyylin mukaisesti – pidän sellaisia tyyppejä todella mielenkiintoisina, koska se on omaperäistä.

ATOM: Minulla on sellainen vaikutelma, että hiphop-kulttuuri on juurtunut syvemmälle Ranskassa kuin Japanissa. Räppäsin ensimmäisen kerran ranskalaisten räppäreiden kanssa Triptikin ollessa Japanissa. Oli mahtavaa räpätä heidän kanssaan, koska se oli uusi kokemus ja ensimmäinen kerta, kun kuulin ranskalaisia räppäreitä. Tunsin, että meillä oli yhteistä se, että hiphop-kulttuuri oli tuotu Amerikasta ja ranskalaiset artistit haluavat japanilaisten tavoin erottua amerikkalaisista räppäreistä. Olemme samanlaisia tavalla, jolla he haluavat luoda jotakin uutta, jotakin omaa ja vaikka meillä on eri sääntömme ja puhumme eri kieltä, meillä on samanlainen tapa ajatella.

Takatsuki: Jokin aika sitten kävelimme lavalle, jolla esiinnymme iltapäivällä. Siellä esiintyi silloin beatbox-bändi; yksi esiintyjistä oli viisissäkymmenissä oleva mies, ja hän lauloi paita suuhunsa tungettuna (nauraa). Se oli meistä todella yllättävää. Mielestäni se on hyvä esimerkki siitä, kuinka syvälle juurtunutta hiphop on ranskalaisessa kulttuurissa, koska jopa tämän miehen kaltaiset ihmiset ovat osa sitä.

ATOM, Azianin-keikan aikana sanoit, että kunnioitat ranskalaisten poliittisia ja yhteiskunnallisia sitoumuksia verrattuna japanilaiseen yhteiskuntaan, joka pääosin seuraa amerikkalaisia direktiivejä. Onko totta, että useimmilla ranskalaisilla räppäreillä on vahvoja uskomuksia? Haluaisin tietää, onko japanilaisilla räppäreillä vaikeuksia ilmaista mielipiteitään ja uskomuksiaan musiikin kautta?

ATOM: On olemassa monia eri artisteja. Jotkut kapinalliset räppärit ilmaisevat poliittisia mielipiteitään, mutta jos ”hyviä viboja” antava hiphop on menestyksellisempää, se johtuu siitä, että ensimmäinen kuuluisaksi tullut bändi oli Scha Dara Parr ja heidän lyriikkansa olivat todella iloisia. Heidän parhaiten sijoittunut kappaleensa oli biisi, jossa puhuttiin arvostelijoiden mukaan yksinkertaisin lyriikoin kesästä, ja sellainen hiphop myy edelleen parhaiten. Mutta japanilaisessa hiphopissa on monia eri tyylejä.

Palataksemme takaisin Suikaan, miten teette biisinne? Aloitatteko sanoituksen kanssa ja teette sitten musiikin?

Takatsuki: Se on toisinpäin (nauraa). Aloitamme musiikin parissa. Joko minä tai Kaztake säveltää kappaleen ja soittaa sen muille. Kirjoitamme lyriikat, kun meillä on melodia. Minä yleensä kirjoitan nopeiten, sitten Toto ja... ATOM on perfektionisti, joka kirjoittaa uudelleen ja uudelleen. Hän kuluttaa paljon aikaa sanoitustensa kirjoittamiseen, hän saa aina omansa viimeisenä valmiiksi.

ATOM: Itse asiassa sanomme kappaleesta riippuen, mitä haluamme tehdä ja asetamme vaatimuksen niihin. Esimerkiksi Toto teki Garam Massalan itse. Takatsuki päihittää minut usein, koska olen hitain ja se masentaa minua (nauraa). Mutta bändin jäsenet tietävät, että mitä enemmän kirjoitan uudelleen, sitä parempia tekstit ovat, joten loppujen lopuksi kirjoittamiseen käyttämäni aika on tarpeellista ja kaikki hyväksyvät myöhästelyni.

Se on outoa, sillä pidät vapaasta tyylistä ja samaan aikaan olet hidas ja perfektionisti. Onko se normaalia?

ATOM: (nauraa) Hmmm.... Viime aikoina olen kirjoittanut hieman nopeammin, mutten tiedä, miksi pidän vapaasta tyylistä ja hitaasta kirjoittamisesta.

Takatsuki, olet Samurai Troopsin jäsen. Mikä se on ja mitkä ovat vaikutteesi?

Takatsuki: Olemme viidestä räppäristä ja yhdestä DJ:stä koostuva bändi, enkä soita bassoa laulaessani heidän kanssaan. Vertailun vuoksi sanoisin soundimme olevan melko lähellä Jurassic Fivea.

Kuunnellessani soolokappaleitasi ja Suikalle säveltämääsi musiikkia pohdin, oletko saanut vaikutteita The Rootsista?

Takatsuki: Rakastan The Rootsia, ja he ovat vaikuttaneet sävellyksiini suuresti. Heidän synkkä albuminsa Do You Want More?!!??! on suosikkini ja se on työni perusta. Myös ATOM ja Kaztake pitävät tästä bändistä ja vaikka musiikkimme on erilaista, The Rootsilla on vahva vaikutus musiikkiimme.

Entä sinä, ATOM? Sinun päävaikuttimesi ovat...

ATOM: Olen saanut vaikutteita monista eri musiikkityyleistä, rockista hiphoppiin. Rakastan Beastie Boysia ja Public Enemyä sekä pienempiä artisteja, joten sanoisin, että olen saanut vaikutteita kaikesta. Mutta kaikkein suurimmat minuun vaikuttaneet artistit ovat Notorious BIG ja Lauryn Hill.

ATOM, mistä nimesi tulee?

ATOM: Tiedätkö Astro-boyn (anime- ja mangasarja)? Japanilaisessa versiossa hänen nimensä on ATOM. Opetan myös joogaa, ja kun harjoittelemme, aloitamme aina ”A”-äänellä ja lopetamme ”M”-ääneen, "A-to-M".

Mitkä ovat ajatuksenne Pariisista nyt, kun olette nähneet sen?

ATOM: Kun saavuimme, sää oli upea, ja näin paljon graffiteja ja ajattelin heti, että hiphop-kulttuuri on juurtunut syvälle Ranskassa. Joten nyt mielikuvani Pariisista on täynnä aurinkoa, graffiteja ja hiphopia.

Tulitte oikeana viikkona!

Sae: Ja kun he palaavat Japaniin, joudumme ehkä kutsumaan heidät takaisin, koska täällä tulee olemaan kaksi astetta pakkasta! (kaikki nauravat)

Tulkaa takaisin!

Takatsuki: Palatakseni takaisin kysymykseen, se fakta, että rakennukset, monumentit ja niin edelleen... ovat todella hyvin säilyneitä ja että uusia rakennuksia rakennetaan on jotain, josta pidämme kovasti. Se sopii Suikan henkeen.

Puhutaanpa Suikan hengestä. Sanoituksillanne on todella hyväntuulinen ja iloinen sanoma. Perustitteko bändin välittääksenne tällaisen viestin vai tuliko se luonnostaan?

Takatsuki: Itse asiassa se ei ole tahto saati alitajuntaisesti tekemämme asia. Me kaikki olemme käyneet läpi asioita elämässämme, kuten amerikkalaiselle poliisiasemalle päätynyt ATOM, ja koimme, etteivät väkivaltaiset lyriikat ja väkivalta yleensäkään tuo koskaan mitään hyvää, tai saa ääntä tai sanomaa kuuluville. Noiden kokemusten ja kehityksemme takia saatoimme kirjoittaa positiivisia kappaleita. Yritämme Suikan avulla muuttaa ihmisiä olematta liian jyrkkiä, teemme sen hitaasti ja positiivisella tavalla. Emme luo aiheetonta positiivisuutta.

Haastattelu alkaa olla lopuillaan. Onko teillä viestiä ranskalaisille faneillenne?

ATOM: Olen sitä mieltä, että jos menemme esimerkiksi Yhdysvaltoihin, ihmiset sanoisivat meille, että mitä me oikein teemme, rap on englanninkielistä. Olin varma, että sama tapahtuisi Euroopassa. Mutta esiintymistemme jälkeen tajusin, että täällä ihmiset ovat todella avoimia. He hyväksyvät meidät artisteina ja pitävät sitä parempana, että räppäämme japaniksi. Mielestäni se on mahtavaa! Olen todella vaikuttunut Ranskan vahvasta, mutta ystävällisestä luonteesta. Olisi hyvä juttu, jos Japanissa tajuttaisiin se ja tehtäisiin samoin. Olette niin avoimia, että teidän pitäisi ostaa levymme! (nauraa)

Takatsuki: Suosittelen teitä kuuntelemaan Suikan ja kaikkien japanilaisartistien musiikkia ja ostamaan levyjämme. Yksinkertaisin tapa on vierailla Soundliciousin nettisivuilla! (nauraa)

Kiitos todella paljon ja onnea seuraavaan konserttiin!

Molemmat: Merci!



JaME kiittää Takatsukia, ATOMia, Saea ja Soundliciousia.