Yoshida Brothersin haastattelu

Vuonna 2009 saimme mahdollisuuden haastatella Yoshida Brothersia Los Angelesissa kesken heidän West Coast Tour 09' -kiertuettaan. Tunnelma oli todella rento siitä huolimatta, että haastattelu ajoittui päivä heidän San Diegon -keikkansa jälkeen ja ennen viisi konserttia sisältävää osuutta San Franciscossa.

Olette esiintyneet kuluvalla kiertueella tähän mennessä Los Angelesissa ja San Diegossa. Kuinka on sujunut?

Ryoichiro: Hyvin! Tähän mennessä olemme kiertäneet Japania kymmenen vuotta ja Yhdysvaltoja viisi vuotta, joten olemme tottuneet kiertueisiin.

Kenichi: Esiinnyimme ensimmäistä kertaa San Diegossa, joten keikallamme oli enimmäkseen japanilaisia. Niin oli myös ensimmäisellä Los Angelesin -keikallamme. Mutta eri ihmiset alkavat tulla keikoillemme sitä mukaa kun esiinnymme siellä enemmän, ei vain japanilaiset, vaan myös monet amerikkalaiset. Toivottavasti näin tulee olemaan myös San Diegossa.

Miten Amerikassa keikkailu eroaa Japanista?

Ryoichiro: Yleisö. Yleisön ajoitus ja heidän taputuksensa. Japanissa yleisön taputuksista tulee vähitellen äänekkäämpiä. Amerikassa se on todella erilaista ja äänekkäämpää.

Kenichi: (huvittuneena) Euroopassa oli todella hiljaista, aivan kuin he olisivat kuunnelleet klassista musiikkia!

Viime vuoden lopulla kiersitte Oseaniassa, jonne monetkaan japanilaiset esiintyjät eivät voi mennä. Millaisia nuo keikat olivat muihin ulkomaankeikkoihin verrattuna?

Kenichi: Se ei itse asiassa ollut ensimmäinen kertamme Australiassa! Debyyttimme jälkeen olemme soittaneet Sydneyn oopperatalolla kerran, se oli toinen kertamme ulkomailla. Yleisö oli hyvin eurooppalainen.

Milloin ja miksi aloitte sisällyttää länsimaalaista musiikkityyliä perinteiseen japanilaiseen tyyliin?

Kenichi: Ennen debyyttiämme. Oli todella vaikea soittaa vain perinteisen japanilaisen tyylin mukaan. Halusin soittaa omalla tavallani ja näyttää sen maailmalle.

Ryoichiro: Olen samaa mieltä.

Mikä on shamisenin soiton vaikein osuus?

Ryoichiro: (nauraa) Olen soittanut shamisenia viisivuotiaasta saakka. Joten olen soittanut sitä 25 vuotta ja sen soitto on yhä vaikeaa!

Kenichi: Kyllä! Olen samaa mieltä! Ja soittamisen mentaliteetti on vaikea.

Julkaisitte äskettäin albumin nimeltä PRISM. Mitä albumin nimi merkitsee teille?

Ryoichiro: Tämä albumi heijastaa kaikkea sitä, mitä olemme soittaneet tähän mennessä. Se heijastaa kaikkia aiempia albumeitamme ja kaikkea, mitä olemme tähän mennessä oppineet. Ja se edustaa valoa.

Minkä PRISM-levyn kappaleen soittamisesta pidätte eniten?

Ryoichiro: (vastaa heti) Red Bird.

Kenichi: End of the World.

Onko teillä mitään erityisiä tarinoita PRISM-levyyn liittyen?

Ryoichiro: Äänitimme toistamiseen Los Angelesissa. Halusimme näyttää jotakin erilaista, joten albumi on kaikkea sitä, mitä olemme tähän mennessä tehneet urallamme.

Mr. Naganos Foolish Proposal on todella mielenkiintoinen nimivalinta kappaleelle. Voitteko kertoa meille kappaleesta ja mistä sen nimi tulee?

(kaikki huoneessa olijat nauravat)

Kenichi: (yhä nauraen) Teimme yhteistyötä tuottajan kanssa tällä kappaleella. Itse asiassa tuottaja päätti nimen!

Painajainen ennen joulua ei vaikuta Yoshida Brothersin tyyliseltä projektilta. Mitä ajattelitte kyseisestä projektista?

Ryoichiro: Olimme todella innoissamme projektista kaikkien muiden levyllä olevien tunnettujen artistien kanssa. Oli kuitenkin todella vaikea hahmottaa, miten shamisenin tyylin saisi sisällytettyä kappaleeseen sen tyylisenä.

Kenichi: Aina kun japanilaiset näkevät nimemme albumilla he ihmettelevät, miksi Yoshida Brothers on siinä mukana. Mutta Disney pyysi meitä tekemään oman versiomme kyseisestä kappaleesta.

Soitatteko mitään muita soittimia shamisenin lisäksi?

Ryoichiro: En, olen halunnut soittaa vain shamisenia.

Kenichi: Lukioaikoinani opettelin soittamaan kitaraa.

Mikä on teidän suurin saavutuksenne sitten uranne aloituksen? Onko olemassa tavoitetta, jonka haluaisitte yhä saavuttaa?

Kenichi: En ajattele, että olemme saavuttaneet mitään juuri nyt. Haluan, että yhä useammat ihmiset tulisivat keikoillemme.

Ryoichiro: Major-debyytistämme Japanissa tuli hiljattain kuluneeksi kymmenen vuotta. Juhlakiertueen viimeisen keikan aikana saimme raikuvat suosionosoitukset. Sellaista on vaikea saada japanilaiselta yleisöltä. Minusta ei myöskään tunnu siltä, että olisimme saavuttaneet paljoa ennen kuin olemme tulleet kuuluisammiksi. Haluan voittaa esimerkiksi Grammyn; minusta tuntuu siltä, ettemme ole saavuttaneet mitään ennen kuin olemme voittaneet Grammyn.

Mikä on kaikkein muistettavin yhteistyönne?

Kenichi: Mieleen ei tule mitään tiettyä yhteistyötä, mutta Espanjassa soitimme flamenco-tyylin kera. Flamenco-kitaristit soittivat kanssamme ja se oli todella mielenkiintoista.

Ryoichiro: Milloin tahansa soitamme yhdessä rumpujen kanssa. Rummut sopivat todella hyvin shamisenin kanssa, esimerkiksi japanilaiset taiko-rummut.

Jättäkää lopuksi viesti lukijoillemme.

Ryoichiro ja Kenichi: PRISM-levymme julkaistiin juuri Japanissa ja Amerikassa, kuunnelkaa sitä. Se heijastaa kaikkea sitä, mitä olemme tähän mennessä oppineet.



Kiitokset Yoshida Brothersille ja Domo Recordsille tämän haastattelun mahdollistamisesta.