ESIE haastateltavana Ranskassa

ESIE on monipuolinen artisti, joka yhdistää musiikissaan ja visuaalisuudessaan söpöyden ja industrialin. Hänet tunnetaan niin mietiskelevistä balladeista, juhlallisista teknolauluista kuin myös electro-punk -kappaleista. Laulaja vieraili vuonna 2010 Ranskan legendaarisessa Printemps de Bourges -tapahtumassa. ESIE vastasi kysymyksiimme hänen töistään, suhteestaan Ranskaan ja tulevista projekteistaan.


Hei. Esittelisitkö itsesi niille, jotka eivät tiedä sinusta?

ESIE: Hei! Olen ESIE, laulaja ja malli.

Olet nyt esiintynyt Ranskassa kahden keikan verran, Printemps de Bourgesilla ja Tokyo Tendancella. Mitä mieltä olit niistä?

ESIE: Minulla oli ongelmia keikalla tarvitsemani laitteiston kanssa, mutta keikka itsessään meni hienosti. Huomasin, että ranskalainen yleisö on vastaanottavaisempi kuin japanilainen yleisö, joka on yleensä aika hiljainen.

Oletko löytänyt hyviä artisteja Printemps de Bourgesilla?

ESIE: Minulla oli passi tapahtuman eri keikoille, mutta valitettavasti minulla ei ollut aikaa siitä nauttimiseen. (nauraa)

Kertoisitko meille hiukan debyytistäsi. Miten ja milloin päädyit musiikkiuralle?

ESIE: Päätin alkaa tehdä musiikkia noin puolitoista vuotta sitten. Tuolloin en tosin tiennyt käykö se toteen.

Mitä musiikkia kuuntelit nuorempana?

ESIE: Kuuntelin klassista musiikkia, koska olin kuorossa lukioaikana. Pidin myös joistain rockbändeistä. 17-18-vuotiaana yritin viettää paljon aikaa kotona ja löytää erityylistä musiikkia internetistä ja MySpacesta, kuten elektronista tai teknoa.

Oletko saanut vaikutteita mistään tietystä asiasta?

ESIE: En uskoakseni. Jotkut ovat kertoneet tyylini muistuttavan Nina Hagenin tyyliä, mutta kuulin tästä vasta äskettäin. Pidän Akira Miyoshiista, japanilaisesta säveltäjästä, todella paljon.

Eli olet löytänyt Nina Hagenin vasta äskettäin. Miten uskot sopivasi hänen tyyliinsä?

ESIE: En niin hyvin. (nauraa) Mielestäni hänen persoonallisuutensa on todella vahva, hänellä on todella mahtava lavaolemus.

Ensimmäiset konserttisi olivat harjoitusta Desire Notea varten. Kertoisitko tästä lisää?

ESIE: Kaikki alkoi Mixissä, joka on tunnettu sivusto Japanissa, verrattavissa Facebookiin. Tämänhetkinen säveltäjäni Yoshimi Hishida keksi idean bändistä, jossa olisi electronica-laulaja ja biwan soittaja. Biwa on perinteinen japanilainen soitin. Tapasimme Mixissä sattumalta ja perustimme Desire Noten. Soitimme yhdessä noin neljän kuukauden ajan, kunnes biwan soittaja päätti lopettaa. Keskustelimme paljon tulevaisuudesta, ja lopputuloksena oli sooloprojekti ESIE. Minä laulan ja Yoshimi kirjoittaa kappaleeni.

Onko ESIE-nimellä jokin tietty merkitys?

ESIE: Se tulee sanasta "runous".

Kuinka säveltäminen toimii kahden ihmisen kesken?

ESIE: Yleensä Yoshimi kirjoittaa kappaleen alkusävellyksen. Kuuntelen sen ja sanoitan japaniksi ja hän kääntää sen englanniksi. Työskentelen kappaleen kanssa jonkin verran ja sen jälkeen rakennamme kappaleen uudestaan ja viimeistelemme sen yhdessä.

Persoonallisuutesi sekä edustamasi industrialin ja elektronican maailma on radikaalisti kehittynyt malli Momokon (ESIEn oikea nimi) imagosta, jota esiteltiin esimerkiksi Non-No-nimisessä lehdessä. Miten tämä muutos vaikuttaa sinuun?

ESIE: Non-No-lehden aikana minun täytyi seurata lehden taiteellista suuntausta. Minulla ei ollut paljon puhevapautta. Nautin uusista tavoista tehdä asioita ja siitä, että päätöksiäni ajatellaan tärkeämpinä.

Miellätkö itsesi enemmän malliksi vai laulajaksi?

ESIE: En ole varma. Ehkä molempien sekoituksena. (nauraa)

ESIE edustaa dominoivan naisen kuvaa, sillä lyriikat kuvaavat pääasiassa kehon ja ihon teemoja. Pääsemmekö kuulemaan esimerkiksi perinteisen japanilaisen yhteiskunnan sosiaalista hylkäämistä tai individuaalisuuden oikeutuksesta?

ESIE: Teen sanoitukset jokapäiväisistä kokemuksista, joten niissä saattaa olla yhteyksiä japanilaisesta yhteiskuntamuotin kanssa. En kuitenkaan välttämättä yritä tuoda mitään tiettyä viestiä.

Diskografiasi sisältää kappaleen, joka on laulattu ranskaksi. Miten Bouffe ta baguette syntyi? Kuka teki lyriikat?

ESIE: Yoshimilla on ranskalainen ystävä, artisti nimeltä Xerak, joka laulaa ja säveltää synkkää elektroa. Hän on naimisissa japanilaisen naisen kanssa ja vierailee Japanissa joka vuosi. Viime kerralla hän kävi studiollamme ja äänitti joitain improvisoituja vokaaleja. Hän myös mainitsi Bouffe ta baguetten idean. Yoshimi kokeili vokaaleja ja teki lyriikat, jotka sitten lauloin. Tämä on kolmen henkilön yhteistyöprojekti.

Sinulla on erityisside Ranskan kanssa. Tuleeko se pääasiassa Yoshimi Hishidalta, joka työskentelee eri levy-yhtiöiden ja ranskalaisten artistien kanssa vai oletko henkilökohtaisesti kiinnostunut Ranskasta?

ESIE: Se on vähän molempia. On totta, että Yoshimi on kontaktissa monien ranskalaisten artistien kanssa ja hänellä on tietynlainen vaikutus pääsystäni esiintymään Ranskaan. Minulla on monia ranskalaisia ystäviä Tokiossa. Yleisesti ottaen olen kiinnostunut Ranskasta muodin takia.

Vierailetko Ranskassa ensimmäistä kertaa?

ESIE: Kyllä.

Jos sinulla on aikaa, mitä haluaisit tehdä tai nähdä täällä?

ESIE: Haluaisin shoppailla. (nauraa) Olen nähnyt nyt Notre-Damen ja Bourgesin. Ne olivat suurenmoisia.

Mitä tulevaisuuden projekteja sinulla on suunnitteilla?

ESIE: Julkaisen albumin joulukuussa.

Haluaisitko tuoda musiikkiasi myös muihin maihin Ranskan ja Japanin lisäksi?

ESIE: Mitään ei ole vielä päätetty, mutta haluaisin keikkailla enemmän Amerikassa tai Euroopassa, esimerkiksi Berliinissä.

Mitä unelmia tai pitkän aikavälin tavoitteita sinulla on?

ESIE: En voi kertoa teille juuri nyt. (nauraa)

Voimme varmaan toivoa isoa yllätystä?

ESIE: Jätän sen mielikuvituksenne varaan. (nauraa)

Onko sinulla lopuksi viestiä faneillesi?

ESIE: Kiitos tuestanne ja tästä haastattelusta, jonka avulla lukijat kuulevat minusta. Toivottavasti seuraatte uutisiani tulevaisuudessa.


JaME kiittää ESIEtä, Yoshimi Hishidaa ja JMusic Liveä tämän haastattelun mahdollistamisesta.