Arkistojen kätköistä: Jinkaku Radion Yuukin haastattelu

Tämä on jatkumoa kaksiosaiselle haastattelulle, joka käytiin yhdessä rockbändi Jinkaku Radion kanssa vuonna 2010. Ensimmäisessä osassa haastattelimme Naokia. Tuolloin yhtye oli juuri ilmoittanut uuden singlen, Taiyoun, huhtikuisesta julkaisusta. Tässä jälkimmäisessä haastattelussa laulaja Yuuki kertoi keikoista, säveltämisestä ja tavoitteistaan.


Voisitko esitellä itsesi?

Yuuki: Olen Yuuki, Jinkaku Radion laulaja-kitaristi.

Yuuki, sinun tiedetään pilailevan kaikesta, mutta samaan aikaan sanoituksesi vaikuttavat olevan melko syvällisiä ja pohdiskelevia. Miten selittäisit tämän kontrastin?

Yuuki: Ihmisenä minulla totta kai on tunteet. Jotkut saattavat sanoa, että muusikoiden pitäisi ilmaista kappaleissaan kaikkea, mitä haluavat sanoa, mutta minulla ei ole vanhojen muusikoiden mentaliteettia. Olen vain jatkanut musiikin parissa, joten ilmaisen itseäni musiikissa, mutten ole riittävän taidokas ilmaisemaan musiikissa kaikkea. Mutta haluan ilmaista kaikkia tunteitani – en vain musiikissa vaan myös muissa kohdin, esimerkiksi välispiikeissä. Osaan ilmaista rakkautta, surua ja vihaa kappaleissa, mutten ole sitä mieltä, että osaisin olla objektiivinen. Minulla ei ole itseluottamusta siihen, että voisin ilmaista onnellisuuteni kokonaan ääneni kautta. Yksittäistä keikkaa ajatellessa haluan jännityksen eskaloituvan ja sitten hiljentyvän aaltojen lailla; haluan sen olevan viihdyttävää. Joten ilmaisen tätä tunnettani, onnellisuutta, välispiikeissä. (nauraa)

Eli ilmaiset kappaleissa syvempiä, synkkiä tunteitasi ja valoisampaa puoltasi välispiikeissäsi?

Yuuki: En tee sitä niinkään tietoisesti, mutta tarkemmin ajatellen tuo on ainoa selitys sille.

Kirjoitat lyriikoissasi yhteiskunnallisista ongelmista ja ihmisyyden rumista puolista. Ajatteletko ja tunnetko niin arkielämässäsi?

Yuuki: Pohjimmiltaan sanoitukset eivät saa alkuaan noin suurista asioista. En vain ole hyvä ilmaisemaan sisintäni suoraan. Minulla on esimerkiksi kappale nimeltä Shoku (Ruoka), joka korostaa ironiaa niitä ihmisiä kohtaan, jotka vastustavat turkkien ostamista sen perusteella, että eläimet ovat söpöjä ja he tuntevat myötätuntoa niitä kohtaan - mutta nuo samat ihmiset syövät sikaa ja nautaa. Kyse ei ole aina niin suuresta asiasta, vaan siitä mitä tunnen ja ajattelen asioista ympärilläni, ja se on usein vähän ironista. Mutta en halua päättää yksittäistä kappaletta kyyniseen huomautukseen, joten lisään johonkin kohtaan myös vähän kevennystä. Niin minä teen biisejä.

Onko vaikea kirjoittaa todellisuudesta, josta haluaisit kääntää katseesi pois?

Yuuki: Vaikeuteni tulee esiin väistämättä, koska kappaleiden kirjoittaminen on vaikeaa. (purskahtaa nauruun) Se ei rajoitu vain kappaleisiin, pystyn tekemään mitä vain muut ihmiset osaavat tehdä. Olen tarpeeksi hyvä olemaan keskinkertainen. Minulla ei vain ole kestävyyttä eikä tahdonvoimaa pysyä lujana ja päästä huipulle (nauraa). Mutta kappaleiden tekemisessä on jotakin, mistä minun täytyy päästä yli, oli se sitten kuinka vaikeaa tahansa – silloinkin, kun minusta tuntuu, etten pysty siihen. Esimerkiksi ensimmäisen albumimme Shoukon (Todisteen) aikaan emme olleet julkaisseet levyä aikaisemmin, joten kaikki oli uutta. Pystyin sietämään mitä tahansa vaikeuksia, mutta nyt kun teen biisejä yhä enemmän ja enemmän, soundeista tulee rajoittuneita ja ajattelen meidän tehneen sellaisen kappaleen aiemmin. Haluan tehdä jokaiseen kategoriaan sopivia kappaleita, joten törmään rajoitteisiin. Silloin minusta tuntuu, etten voi tehdä kappaletta sillä tavalla. (nauraa) Teen kappaleita sellaisessa ympäristössä. On monia asioita, joita en voi tehdä, joten pohjimmiltaan kappaleiden teko on masentavaa aikaa.

Mutta tunnet varmasti suurta saavutuksen tunnetta saatuasi kappaleen kirjoitetuksi, eikö niin?

Yuuki: Totta. Mitä suurempi vaikeus, sitä suurempi saavutuksen tunne.

Voisitko kertoa japania ymmärtämättömille faneillesi, mistä sanoituksesi kertovat? Onko sinulla jotain tiettyä teemaa?

Yuuki: Kirjoitan lyriikoita sääntöni mukaisesti vain japaniksi. Jokaiselle kappaleelle olisi luultavasti olemassa englanninkielinenkin säe, joka sopisi kappaleeseen helposti, mutta en halua sekoittaa kieliä. Jos kirjoitan englanniksi, koko kappale on englanniksi. Jos kirjoitan japaniksi, kappale on japaninkielinen. Jos ujutan mukaan joitakin englanninkielisiä sanoja, ihmiset kysyisivät minulta, osaanko kirjoittaa kokonaisen kappaleen englanniksi, mutten osaa englantia niin paljon. Joten pidättäydyn japanissa, häärin sen parissa innokkaasti ja etsin tästä kielestä kaikkein kauneimpia ääniä. Vaikka kyse olisi jostain, jonka todella haluan sanoa, vaihtaisin sen toisiin sanoihin, jotka kuulostavat paremmilta. Ajattelen lyriikoita paljon, yritän löytää parhaimman sopivuuden, joten ihmiset luultavasti ajattelevat niissä olevan syvä merkitys. Minulle se on kuin sanapeli. Kun minulla on jotakin, mitä haluan sanoa, se on valmis, eikä minun tarvitse välittää sitä kenellekään muulle. Muutan mitä haluan sanoa saadakseni sen kuulostamaan paremmalta. Tulkittiinpa sanoituksiani miten vain, ajattelen jotakin erityistä kirjoittaessani niitä, jotta ne ovat minulle valmiita. Jälkeenpäin ihmiset ovat vapaita tulkitsemaan ne miten haluavat.

Ihmiset tulkitsevat sanat eri tavoin, jos ne ovat erilaiset?

Yuuki: Aivan. Joskus joku nostaa esille jonkun tietyn säkeen, jota kirjoittaessani en ajatellut paljoakaan ja hän kertoo minulle tulkintansa. Mutta… minusta se on hieman outoa (purskahtaa nauruun). Arvostan kaikkia heidän ajatuksiaan, mutta… se on hieman pelottavaa, koska en pysty hallitsemaan sitä (nauraa).

Netistä saa nykyään paljon tietoa, joten tulkintoja on luultavasti enemmän.

Yuuki: Se on aina niin, kun kertoo näkemyksensä - eikä se rajoitu vain laulajiin. Aina yleisön edessä ollessaan saa tiedostamattaan enemmän tukijoita ja vastustajia. En piittaa siitä, kuinka minut otetaan vastaan ja tulkitaan enkä oikeastaan etsi tarkoitustakaan. Päätän haluamani sanoman ja laajennan sitä sitten epämääräisesti, joten minulla ei ole kappaleita, joissa sanoisin jotakin todella suoraan. Kirjoitan lyriikoita, jotka saavat ihmiset ajattelemaan niiden olevan vaikeaselkoisia, koska alkuperäistä sanomaani niistä ei oikeastaan löydy.

Joten et kirjoita tarkoituksella viestejä kuulijoille?

Yuuki: En lähetä viestejä ulospäin, vaan valmistelen jotakin sisimmässäni, aivan kuin tukisin itseäni. Laitan sen esille kuin kyseessä olisi show, joten se voi olla hieman ärsyttävää. Minulle itsensä ilmaisu biisien kautta on vapautumista. En tee kappaleita, jotta ihmiset ymmärtäisivät minua. Minä vain laulan, mitä haluan ilmaista ja kun se päättyy, se on siinä. Teen biisejä tällä lailla, joten siitä tulee hyvin sisäinen prosessi.

Soitat kitaraa ja osaat tietokoneohjelmointia, joten kappaleita tehdessäsi pystyt saamaan prosessin itseksesi päätökseen, eikö?

Yuuki: Kyllä, olen sitä mieltä alkuperäisten kappaleiden osalta, koska minun täytyy saada ne valmiiksi. Kun esiinnymme livenä, kappaleet kasvavat ja etenevät vähä vähältä itsekseen.

Mistä saat inspiraatiota kappaleisiisi? Kirjoitatko jokapäiväisistä tuntemuksistasi?

Yuuki: Saan paljon inspiraatiota artikkeleista. En yleensä kuuntele paljoa musiikkia. Kuuntelen musiikkia autossa tai junassa, mutten kotona. Luen kirjoja, visualisoin tarinoiden kohtauksia ja mietin, millainen musiikki sopisi niihin. En oikeastaan katso elokuviakaan, niissä kaikki on jo tehty.

Kirjoitat siis mielikuvista, joita saat lukemistasi kirjoista?

Yuuki: En vain niin. Minulla on muutamia suosikkitarinoita ja pidän nuo tarinat ja tietyt trendikkäät keskustelut mielessäni. Niiden lisäksi on jokapäiväisiä asioita ja hyvältä kuulostavia melodioita. Kun ne kaikki liittää yhteen, voin lopultakin ilmaista asiani. Jos jokin asia puuttuu, en pysty siihen. Saan inspiraatiota artikkeleista, koska olen motivoitunut ajatellessani tarinan olevan hyvä. Mutta se yksistään ei riitä. Sen täytyy linkittyä henkilökohtaiseen kokemukseeni, ja kun kaikki palaset loksahtavat kohdalleen, tunnen pystyväni kirjoittamaan. Se on vaikea prosessi. Kyse ei ole siitä, ettenkö koskaan kuuntelisi muiden kappaleita, vaan siitä, etten kuuntele niitä yleensä vakavasti. Joskus ajattelen jonkin mieleen jääneen kappaleen olevan jotakin, jota voin käyttää ja yhdistää sen kaiken muun kanssa. Sillä tavoin biisi valmistuu odottamattomasti.

Joten mikään tietty musiikki ei vaikuta sinuun? Esimerkiksi silloin, kun perustit bändin?

Yuuki: Totta kai musiikki vei minut mennessään, kun olin teini. Joten
ihmettelen, miksen kuuntele musikkia nyt.

Yritätkö olla kuuntelematta musiikkia, koska olet peloissasi mahdollisesti huonoon valoon joutuneista mielikuvistasi?

Yuuki: Hmm, ehkä. Olen jo kuunnellut kaikkea haluamaani. Pidän todella paljon Radioheadista ja olen kuunnellut bändin musiikkia parikymppisestä lähtien, aion olla kuin he. Sen jälkeen en ole halunnut kuunnella mitään muuta, joten päätin alkaa tehdä musiikkia.

Mikä on sinulle ihanteellinen tilanne säveltää?

Yuuki: Hmm, vaikea sanoa. (nauraa) Minulla ei ole tarkkaa aikataulua eikä monia keikkoja, haastatteluja tai deadlineja, joten tuntuu siltä, etten näe edessäni olevaa. Haluan aloittaa työskentelyn, mutta ilman deadlinea viipyilen työni ääressä. Viime vuonna pidin vuoden kestäneen tauon ja tein kappaleita, mutta työni ei kuitenkaan edistynyt hyvin, joten on vaikea sanoa, mikä olisi parasta. Olisin joka tapauksessa hukassa ilman musiikkia.

Onko helpompaa uppoutua musiikkiin, kun soittaa paljon keikkoja?

Yuuki: Ööh… En pysty tekemään kappaleita, jos en ole vaikuttunut mistään, eikä se rajoitu vain musiikkiin. Ollessani aktiivinen ja soittaessani keikkoja olen vaikuttunut jostakin joka päivä. Mutta jos mikään ei liikuta minua, hidastun.

Linnoittaudutko koskaan huoneeseesi tekemään kappaleita?

Yuuki: No, en ole sellaista tyyppiä… mutta yritän olla (nauraa). Kun pystyn tekemään kappaleita, teen niitä sillä hetkellä. En edes tiedä, mitä silloin tapahtuu, mitkä asiat sillä hetkellä oikein linkittyvät yhteen.

Käytätkö tietokonettasi säveltämiseen?

Yuuki: Kyllä. Alun perin työskentelin tietokonettani käyttäen, mutta muutun säveltämistapani kanssa. Shouko-levyllämme tein kaiken orkesterista alkaen, en välittänyt niinkään melodioista.

Jinkaku Radion melodiat ovat todella kauniita ja dramaattisia, mutta teit musiikkia orkesterista lähtien?

Yuuki: Kyllä.

Kuulemme laajaa vaihtelevuutta musiikissanne, muun muassa rockia, poppia, folkia ja niin edelleen.

Yuuki: Nykyään haluamme lisää julkisuutta, joten ajattelen enemmän melodioita. En tee kappaleita enää orkesterista.

Miten mielestäsi voisitte menestyä valtavirtamusiikissa?

Yuuki: (nauraa) No, näinä päivinä se ei ole niinkään hyvä juttu. (nauraa) Olen hieman eksynyt, mietin olisiko parempi jatkaa asioiden tekemistä omalla tavallani.

Vaikka musiikkinne ja The Beatles -tyylinen ulkonäkö eivät ole tyypillisiä visual keille, teidät löytää yleensä visual kei -tapahtumista ja visual kei -lehdistä. Miksi näin?

Yuuki: (nauraa) En tiedä. Oli aika, jolloin laittauduin ja pukeuduin näyttäviin asuihin ja laitoin sideharsoa ilman sen suurempaa syytä.

Esimerkiksi silloin kuin debytoitte?

Yuuki: Niin. Ennen Jinkaku Radiota olin visual kei -bändissä, mutten osannut selittää kysyville ihmisille, miksi pukeuduin niin. Tuolloin en voinut sanoa selkeästi, että kyseessä oli tapa ilmaista musiikkiani. Kun mietin, miksen voinut selittää sitä, tajusin keskittyneeni enemmän esitykseen musiikin sijaan (nauraa). Esiinnyimme ihmisten edessä ja meidän täytyi korostaa hyvää ulkonäköä, joten päätimme pukeutua tässä bändissä oikeaoppisiin pukuihin. Edellisessä bändissäni toimin laulajana, vaikka olin alun perin kitaristi. Esiinnyin ajatellen kauneuden näyttämistä. Ajattelin, että ”tämä kappale on sävelletty näin, joten haluan pitää tällaisen ilmaisun ja valojen tulisi olla näin” ja niin edelleen. Nyt en pukeudu enää niin, koska en ole ollenkaan tyytyväinen, jos en laula epätoivoisesti. Mutta se on hyvä, jos näytän vastenmieliseltä tai vastaavaa. Siinä mielessä olemuksemme visual kein piirissä on outoa, mutta myös sopivaa.

Sopiiko se sinun mielestäsi?

Yuuki: Olen sitä mieltä, että itseään julkisesti ilmaisevat ihmiset kuuluvat kaikki enemmän tai vähemmän visual keihin. Vanhojen miespuolisten uutistenlukijoidenkin voi nähdä laittavan ihomaalia kasvoihinsa. Mielestäni heidän pitäisi luultavasti tehdä niin, jos nuo elementit heidän ulkonäössään ovat vakuuttavia. Esimerkiksi ei ole ollenkaan vakuuttavaa, jos kosmetiikkakaupan todella ruskettunut myyjätär suosittelee vaalentavia meikkejä, eikö? (nauraa) Teemme mielestäni nyt juuri noin - ajattelemme ulkonäkömme olevan vakuuttava, joten pukeudumme pukuihin. No, vaikka laittaisimme käsivarsinauhat, pukeudumme silti normaaleihin asuihin. Ehkä ihmiset eivät osaa kuvitella, millaista musiikkia soitamme, kun he näkevät kaksi meistä puvuissa - mutta puvut ovat tyylikkäitä julkista esiintymistä varten. Se on tärkeää meille. Esitämme kappaleemme, ja mielestäni puvuilla on merkitystä ja vakuuttavaa voimaa. Emme pukeudu näyttävästi, mutta meillä on muodollinen ulkoasu, ilmaisemme itseämme kappaleidemme kautta ja luomme uutta maailmankatsomusta – sitä mitä visual kei tekee.

Kiinnitätte ihmisten huomion itseenne ja saatte heidät ihmettelemään, millainen musiikkinne on, koska imagonne on kaukana tavanomaisesta visual keistä.

Yuuki: En tiedä, ihmisillä saattaa olla sellainen mielipide. Se on luultavasti totta, koska visual kei -ihmiset ympärillämme ovat verrattain värikkäitä.

Olen sitä mieltä, että on olemassa myös ihmisiä, jotka saattavat olla hieman hämmentyneitä visual kei -määrityksestänne. Oletteko tarkkoja visual kei -kategoriaan kuulumisesta?

Yuuki: Visual kei on outo maailma eikä se ole alun perin ollut musiikkigenre. Sitä haluan korostaa. (nauraa) Se on jotenkin vähän ironista. Mielestäni soittamamme kappaleet ovat nyt vakuuttavia, joten minulla on itsevarmuutta, vaatetuksesta viis. Toisaalta, jos kappaleilla olisi oma maailmansa, asuihin pukeutuminen olisi häiritsevää, koska se olisi kuin pukeutuminen ja kappaleet edustaisivat eri maailmoja. Mielestäni ulkonäkömme oli alkeellinen ja ajattelin, että kappaleemme voisivat kehittyä eteenpäin, joten meidän ei enää tarvinnut pukeutua näyttävästi. Jos meitä haluaa kutsua visual keiksi, se on ok. Totta kai ymmärrän, että olemme erilaisia niihin ihmisiin verrattuna, joita tavallisesti pidetään visual kein edustajina. No, rehellisesti sanottuna… näyttävästi pukeutuminen on nykyään hirveä hässäkkä (purskahtaa nauruun). Niin, se on suuri syy. Emme ole kyllästyneitä pukuihin pukeutumiseen, koska standardi on paras.

Mitä meidän pitäisi tietää Naokista?

Yuuki: Naoki toimii tuottajanamme ja hän sovittaa luomani kappaleet. Työskentelin aiemmin muidenkin ihmisten kanssa, mutta kun selitin, etten esimerkiksi halunnut heidän muuttavan jotain tiettyä kohtaa kappaleessa tai halusin heidän lisäävän jotain toiseen kohtaan, he saattoivat sovittaa raakaversioni uudelleen. Kappaleista tuli täysin erilaisia ja outoja. Mutta Naoki ymmärtää ja sovittaa biisin haluamallani tavalla, vaikken sanoisikaan mitään. Luotan häneen paljon, minusta hän ymmärtää minua.

Musikaalinen kemia on teille molemmille oikeanlainen?

Yuuki: Kyllä.

Entä millaisia olette bänditoiminnan ulkopuolella?

Yuuki: Emme luultavasti sopisi yhteen (nauraa). Synnyin kauppiasperheeseen, joten ajattelen kuin liikemies.

Lasket lukuja?

Yuuki: Kyllä. Välitän hyvin paljon voitosta ja tappiosta (nauraa). En näe asioita optimistisesti. Ajattelen usein pahinta mahdollista skenaariota ja tietämättäni yllytän tätä mielikuvaa. (nauraa)

Tuo on outo tendenssi.

Yuuki: No, en tietenkään halua aiheuttaa ongelmia. Minulla on joka tapauksessa taipumus ajatella niin. (nauraa) Naoki on hyvä vanha bändikaveri, jolla on kovuutta sanoa ei sille, mille ihmisten pitäisikin sanoa ei tässä maailmassa. Hän on myös luonteeltaan positiivinen. Hän yrittää nostaa esille hyviä pointteja siitä, minkä hän torjui sanomalla ei. Hän elää täysin erilaisessa maailmassa bisnesvelvollisuuksiin nähden ja hänellä on itsevarmuutta torjua asioita. Minä olen enemmänkin arka, ja sanon noissa tilanteissa kyllä oman mielipiteeni sijaan. (nauraa)

Joten te täydennätte toisianne, eikö?

Yuuki: Luulen niin. Olemme tasapainossa. Kyse ei ole siitä, ettemmekö ymmärtäisi toisiamme, että inhoaisimme toisiamme tai että meillä olisi vaikeuksia tulla toimeen keskenämme. Tunnemme ja ymmärrämme toisiamme jollain lailla. Mutta ajatuksemme ovat melko erilaisia.

Kuvittelemme, kuinka hän pysäyttää sinut ollessasi menossa jonnekin vaaralliseen paikkaan ja sanoo, ettei sinun pitäisi mennä sinne. Niinkö? (nauravat)

Yuuki: Aivan niin. Mutta sille on olemassa myös päinvastainen tapaus – vaikkakin se on harvinaista. (nauraa) Kun kyseessä olemme me kaksi, toisen täytyy olla hillitsevämpi osapuoli toisen kiirehtiessä.

Millaisia kappaleita voimme odottaa uudelta albumilta?

Yuuki: Halusimme tehdä “konseptialbumin” ennen tauolle jäämistä, mutten ymmärtänyt sitä. Pohdin, mikä on tämän maailman konseptilevy. Halusin tehdä levyn, joka olisi yhden tukipylvään varassa ja tulvisi tarinoita siitä – kaikki yhden maailman yhdistäminä. Päätarina itsessään ei muuttuisi, vaikka päänäyttelijät vaihtuisivat. Mielestäni konseptilevyn yhdistäisivät sanoitukset ja muu äänien sijaan. Yritin koota erilaisia tarinoita liittyen ”huvipuistoon”, mutten ollut koskaan aiemmin tehnyt kappaleita sillä lailla… joten tajusin olevani siinä huono. (purskahtaa nauruun) Opin yhden asian tämän työn kautta, mikä on se, etten siedä säännönalaista työskentelyä. Olen spontaani! (nauraa) Joka tapauksessa, olemme jo aloittaneet, joten olen tehnyt musiikkia haluamallani tavalla, ja mielestäni Naoki kokoaa kaikki yhteen erityisellä tavalla. Vaikka jotkut kappaleet saattavat olla kelvollisia, musiikki ei pysty pelastamaan kokonaisuutta jos melodiat ovat tylsiä – biisi ei ole hyvä. Joten työskentelen paljon melodioiden parissa.

Lisäätkö lyriikat myöhemmin?

Yuuki: Lisään ne lopuksi. Itse asiassa kappaleen nimen lisääminen on aivan viimeinen vaihe. Laajennan ilmeisistä asioista, lisään hieman orkesteriosuuksia ja ajattelen, mikä sopisi yhteen bändin kanssa. Minulla ei ole yhtäkään kappaletta, joka alkaisi ”haluan kirjoittaa tästä” -ajatuksella. Suurin osa kappaleistani ei kerro siitä, mitä haluan sanoa, vaan mitkä sopivat kauniisti biisiin.

Aiotko kirjoittaa tulevaisuudessa englanninkielisiä lyriikoita?

Yuuki: Vaikea sanoa. Minulla ei ole vaikeuksia kirjoittaa keskitempoisia kappaleita kokonaan japaniksi, mutta todella energiset, villit keikkabiisimme on todella vaikea laulaa vain japaniksi! (purskahtaa nauruun)

Tiedämme, että haluat huutaa englanniksi.

Yuuki: Yritän pysyä luomani säännön alaisena, joten yritän epätoivoisesti käyttää vain japania. Tosin viime aikoina minusta on alkanut tuntua siltä, että saattaisi olla parempi käyttää englantiakin sen sijaan, että pinnistelen vain japanin kanssa niin kovasti. Jokapäiväisessä elämässämmekin on mahdotonta puhua vain japania. Nykyään se on luonnotonta, ja ihmettelen, olisiko minun välttämätöntä pinnistellä englannin tai japanin takia tällä lailla. Mutten ole sitä mieltä, että minulla olisi taitoa sekoittaa japania ja englantia lyriikoissa hyvin.

Etkö?

Yuuki: En tiedä, en ole yrittänyt. (nauraa)

Oningyousan on todella erottuva kappale nopean tahtinsa ja esitystapansa ansiosta. Millainen tarina kappaleen nimen ja keikoilla käytettyjen nukkejen takana on?

Yuuki: Suurin osa kappaleistani on saanut inspiraationsa oikean elämän tapahtumista. Minulla on vahvoja muistoja lapsuudestani. Muistan tarkkoja yksityiskohtia siitä, kuinka vanha olin ja miksi tappelin isosiskoni kanssa, miksi hän satutti minua, mitä kerroin vanhemmillemme, ja miksi pyysin heitä torumaan häntä.

Kamalaa. (nauravat)

Yuuki: Kirjoitin Oningyousanin yhden tuollaisen muiston pohjalta. Kasvaessani vanhempani vanhenevat. Se kuulostaa oudolta, mutta historiallisesti Japanissa on ollut “vuoria, minne vanhukset jätettiin” – ne vastaavat nykypäivän vanhainkoteja, ja halusin kuvailla, miten nuo linkittyvät yhteen minussa. Mutta kun teen kappaleita, etsin puhtaasti sopivia ääniä, joten en välitä paljoakaan lyriikoista. Oningyousanin kirjoitin valmiiksi noin kymmenessä minuutissa.

Miten keksitte esityksen ja nukkejen tuomisen lavalle?

Yuuki: Idea syntyi minun ja Naokin keskustelusta. Kerroin hänelle kappaleen nimen, johon hän sanoi sitten, että minun pitäisi laulaa nuken kanssa. Hän ei sanonut mitään sen retuuttamisesta ympäriinsä. Ajattelin, että tämä olisi hyvä kappale faneille koreografioitavaksi, mutta yleisö ei tuntunut tietävän mitä tehdä esittäessämme kappaleen ensimmäisen kerran livenä – se ei mennyt hyvin. Tuolloin olin yhä huono esiintymään livenä, joten pohdin, kuinka saisin heidät liikkeelle… ja suutuin! (purskahtaa nauruun) Ajattelin, että tehkää nyt jotakin! Löin heitä nukella kaksi tai kolme kertaa. Nyt ihmiset pyytävät minua lyömään heitä, ja minusta on tullut visual kei -maailman Inoki (kuuluisa japanilainen painija).

Joten he pettyvät, jos et lyö heitä? (nauravat)

Yuuki: Tiedän, että se riippuu paikasta ja tilanteesta. Nukke on tehty kankaasta, ja tietyssä tilanteessa ihmiset ovat iloisia tullessaan sillä lyödyiksi. Kerran teimme salakeikan – olimme käyttäneet syntikkaohjelmaa keikoillamme, mutta oikean rumpalin liittyessä yhtyeeseemme halusimme harjoitella ennen ensimmäistä keikkaamme hänen kanssaan. Paikalla oli muitakin bändejä meidän lisäksemme, klubilla oli noin kymmenhenkinen yleisö ja he kaikki tiesivät, että soittaisimme siellä tänään. He olivat todella innoissaan siitä, ja kun löin heitä Oningyousanin aikana…. he juoksivat nopeasti karkuun, aivan salin perälle! (nauraa) Ajattelin, että “ahaa, ymmärrän. Ihmiset eivät nauti siitä, koska he eivät pääse pakoon. Mutta jos he juoksevat pakoon, he nauttivat siitä.” (nauraa lisää) Mutta jahtasin ja hakkasin heitä… katseen tasolla! (nauraa vielä lisää)

Miten kauhea kohtaus! (nauravat)

Yuuki: Se oli sellainen tilanne, minkä en todellakaan halunnut tapahtuvan. Satuin vain hakkaamaan ilmaistessa valitukseni, ja se on jatkunut siitä lähtien.

Etkö kyllästy siihen?

Yuuki: Olet oikeassa! Ihmiset pyytävät minua usein hakkaamaan heitä, joten ajattelen hakkaavani heitä niin kauan, kunnes he sanovat, etteivät halua enempää. Ajattelen myös, ettei se satu, koska nukke on kankainen. Joten laitoin nukkeen riisiä! (nauraa jälleen) Löin sitä kevyesti ja se oli todella raskas ja kivulias; ajattelin, etteivät fanit enää pyytäisi minua lyömään heitä yhtä usein. Keikka alkoi, ja hakkasin yleisöä… kohdistin siihen niin paljon voimaa, että nukke repesi saumoistaan ja riisi roiskahti ulos kuin riisisuihku! (nauraa)

Yleisö saattoi ajatella sen olevan osa esiintymistäsi. (nauravat)

Yuuki: Se oli outo tilanne! (nauraa) Mutta sisimmässäni olin tietoinen siitä, että esitin jotakin, ja ajattelen sekä vastanneeni sekä pettäneeni yleisöni odotukset. Ajattelin yrittäväni tässä kappaleessa tehdä sitä, mitä he halusivat – heittäytymättä erikoiseksi. Joskus olen huolissani siitä ja ajattelen, ettei minun ehkä pitäisi esittää tätä kappaletta. En halua Jinkaku Radion olevan rinnastettavissa Oningyousaniin, koska mielestäni kaikki kappaleemme ovat mestariteoksia. Jos bändillä joka tapauksessa on mestariteos, se on luultavasti hyvä bändi, joten olen kiitollinen siitä nyt, koska ihmiset ympärilläni mielsivät sen mestariteokseksi.

Kappale Bangyaru shoukogun on pohjimmiltaan parodia yli-innokkaista fanitytöistä, ja esitätte tämän kappaleen keikoillanne lolitojen ja furien voimin – se on jotakin sellaista, mitä ette yleensä tee. Mikä inspiroi sinua kirjoittamaan tällaisen kappaleen ja tekemään tällaisen lavaesiintymisen? Oliko se henkilökohtainen kokemus?

Yuuki: Minulla on muutamia henkilökohtaisia kokemuksia “bangyarun” (bändeihin hullaantunut fanityttö) tapaamisista. Liioittelin tarinoita, mutta kappale itsessään oli tehty ennen sitä. Loput siitä oli vain ajan kysymys.

Teit kappaleen aiemmin?

Yuuki: Kyllä. Tein sen huvin vuoksi, en tehnyt sitä ihmisten kuultavaksi. Tiedän, että minun pitäisi arvostaa sitä, että ihmisillä on muodostunut Jinkaku Radiosta mielikuva bändinä, joka soittaa synkkiä, alakuloisia, toisinaan jopa folkahtavilta kuulostavia kappaleita, kuten Gogo no rakka, Nejimakidori ja Wasurenagusa. Ihmisillä on tietty mielikuva Jinkaku Radiosta, mikä osoittaa meille suurta suosiota. En kuitenkaan halua ihmisten sanovan, ettei se ole Jinkaku Radiota, kun soitamme Oningyousanin ja Dekiain kaltaisia raskaita kappaleita keikoillamme. Halusin kysyä, valittaisivatko he, jos esittäisimme biisimme enka-tyylillä. Halusin ihmisten huomaavan, etteivät julkaisemani kappaleet olleet mitään muuta kuin Jinkaku Radiota. Hölmöilin tekemällä kappaleen ja julkaisemalla sen tärkeällä hetkellä, kun meillä olisi ollut piakkoin iso keikka. Halusin rikkoa mielikuvan siitä, millainen Jinkaku Radio on. Ympärilläni olevat ihmiset, kuten managerimme ja Naoki, olivat vahvasti sitä vastaan. He kysyivät, miksi halusin tehdä jotakin sellaista juuri nyt! (nauraa) Halusin vain sanoa, että mikä tahansa julkaisemani kappale olisi Jinkaku Radiota. Mutta pohjimmiltaan rakastan bangyaruja.

Hullaantuneet fanityttösi ovat niin innokkaita odottaessaan sinua keikkapaikoilla ennen ja jälkeen keikan.

Yuuki: Sellaisia faneja on muissakin genreissä, mutta bangyaruja katsotaan jokseenkin alaspäin. Karkeasti sanottuna visual kei -bändit ovat pahoja. Japanilaisia visual kei -bändejä ei arvosteta, ja muiden genrejen ihmiset kysyvät meiltä, miksi käytämme meikkiä. Alun perin en oikein pitänyt visual keistä, joten halusin muuttaa sen imagoa. Haluan työskennellä lujasti visual kein parissa ja vakuuttaa ihmiset. Sitten visual keistä pitävät ihmiset olisivat laillisia. (nauraa) Heitä ei katsottaisi enää alaspäin ja he voisivat olla samalla tasolla Johnny’s-poikia jahtaavien tyttöjen kanssa. (nauraa)

Joten haluat sanoa, ettet luota vain ulkonäköösi, vaan teet musiikkia tosissasi. Sen lisäksi haluat hiljalleen ylentää sinua tukevat ihmiset, niinkö?

Yuuki: Kyllä, kyllä, kyllä. Mutta en voi sanoa tätä avoimesti, joten tein nuo lyriikat… mutta se on tavallaan totta.

Miten odottamattomaan julkaisuun reagoitiin? Olivatko he yllättyneitä siitä? Vai ajattelivatko he sen olevan johdonmukaista teidän suhteen?

Yuuki: Ööh… En muista kauhean hyvin, mutta mielestäni molemmat reaktiot olivat todella isoja. Sen tuloksena ihmiset sanovat sen olevan kappale, joka edustaa Jinkaku Radiota, joten se oli menestys.

Tuolla kappaleella olet pukeutunut lolitamuodin mukaisesti ja tanssit koreografian kera. Ajattelitko alusta asti, että esiintyisit kappaleella tällä tavoin?

Yuuki: No, Naoki sanoi, että meidän pitäisi tehdä niin täysillä. Joskus hän vastusti minua, mutta hän ymmärtää hyvät pointtini, joten hän palasi kannalleni! (nauraa uudelleen) Meillä oli todella syvällinen, kaksi tai kolme tuntia kestänyt keskustelu mentaliteetista, siitä miten sen pitäisi olla. Lopuksi hän sanoi ymmärtävänsä ja haluavansa toteuttaa idean laajalla skaalalla. Hän kertoi minulle, ettei minun täytyisi kertoa siitä muille, riitti, että hän ymmärsi. ”Tehdään niin. Hankitaan tanssijat, tehdään asut, tehdään oikein pitkän kaavan mukaan”, hän sanoi. Tällä kappaleella on vaikutusta, joten meitä pinnallisina pitävät ihmiset ovat luultavasti saaneet mielikuvan YouTubesta. Mutta jos tuo olisi ollut ainoa mielikuvani itsestäni, en olisi tehnyt sitä. Pystyin tekemään niin, koska minulla oli muitakin biisejä. En voi pilailla kaiken aikaa ilman vakavampaa puoltani. Muutoin en tunne hölmöilyn tarkoitusta. Minulla on vankka pohja, joten voin huvitellakin.

Se on erottuva aspekti, kuten aiemmin sanoit?

Yuuki: Niin.

Oletko ajatellut mitään mahdollisia negatiivisia seurauksia, jos fanit ymmärtäisivät tämän väärällä tavalla? Jos he esimerkiksi suuttuisivat sinulle?

Yuuki: En tiedä, se saattaisi tapahtua. Mutten välitä. (nauraa) Heidän ei tarvitse kuunnella sitä sitten, eikö? (nauraa uudelleen) En spekuloi tietyistä ihmisistä.

Ylipäätänsä Jinkaku Radion julkaisutahti on melko hidas. Miksi niin?

Yuuki: Tuota, en tee paljoa kappaleita… niin, olen huono! (nauraa) Se on ainoa este.

Onko niin, että kappaleiden teko hoituu sinulta nopeasti päästyäsi alkuun, kunnes saavutat pisteen, jossa et voi tehdä mahtavia juttuja ellei erilaisia elementtejä laiteta yhteen hyvän ajoituksen kanssa?

Yuuki: Haluaisin sanoa, että voin tehdä kappaleita, jos minun annetaan pitää pieniä taukoja… mutten voi tehdä biisejä, vaikka pitäisin taukoja. (nauraa)

Tiedämme, ettet tykkää tehdä kappaleita, jotka ovat liian samanlaisia aiempien biisiesi kanssa. (nauravat)

Yuuki: Vihaan sitä! (nauraa) Jos minulle sanottaisiin, että minun tulisi kirjoittaa heti kymmenen biisiä, joiden joukosta valitaan parhaat, en pystyisi tekemään niin.

Jos olet keskellä kappaleiden luomisprosessia, hylkäätkö ne täysin? Jos jokin osa ei sovi mielestäsi yhteen, inhoat sitä.

Yuuki: Kyllä, niin minäkin ajattelen… mutta olen sitä mieltä, ettei minulla ole taitoja! (nauraa) Taitava voi edetä nopeasti. Minä katson aina taakseni ja olen kahlehdittuna edellisiin töihini. Vaikka sanoisin positiivisesti, kuten ”haluan julkaista jotakin, mitä en ole koskaan aiemmin julkaissut”, olisin silti kahlittuna menneisyyteeni. Asiasta välittämättömät ihmiset sanoisivat sen olevan eri kappale, vaikka se olisi kuin aiemmin tehdyt biisit.

Toisin sanoen, samanlaisia kappaleita julkaisevan artistin tunnistaa nopeasti kuultuaan kappaleet kerran.

Yuuki: Se on heidän tapansa, ja he vastaavat ihmisten odotuksiin, joten en tuomitse heitä. Mutta henkilökohtaisesti en pidä siitä. Se ei ole minun luontoni mukaista.

Olet ollut Jullyn Shinichiroun ystävä melko kauan, ja vuonna 2003 julkaisitte yhdessä singlen Kasu-nimellä. Kuulemmeko joskus jotakin tästä projektista?

Yuuki: Teen biisejä ja Naoki päättää, käytämmekö niitä vai emme. Jos hän esimerkiksi voi kuvitella jotakin sovittaessaan biisiä, käytämme sitä. Yleensä luovun kappaleesta, kun hän sanoo, ettei sille olisi käyttöä. Mutta Naoki on hylännyt vain kaksi kappaletta, joita todella halusin käyttää. Shinichirou näytti köyhtyvän (nauraa), joten ehdotin hänelle, että tekisimme hieman rahaa. Minulla ei ole montaakaan ystävää, joka olisi bändissä. En viitsi tulla toimeen heidän kanssaan.

Mikä tarkoittaa sitä, että pärjäisit vallan mainiosti ilman heitä?

Yuuki: En tarvitse ystäviä bändeistä. Olen jo tyytyväinen, joten en oikeastaan edes yritä ystävystyä heidän kanssaan. En ole hyvä laulamaan lauluja, mutta Shinichirou oli yksinkertaisesti loistava laulaja, kun näin hänet keikalla. Pidin hänestä, hänellä on jotenkin masokistinen persoona (nauraa) ja tapani olla yhteyksissä ihmisiin on jollain lailla sadistinen, joten välillämme on hyvä balanssi. Ajattelimme, että olisi mielenkiintoista soittaa yhdessä, joten yritimme. Jos minulla on hyviä kappaleita työstettäväksi, saatamme käyttää niitä uudelleen. Leikimme hieman sanoilla, ”yuzusta” (sitrushedelmä) ”kuzuun” (roska) ja ”kuzusta” ”kasuun” (pohjasakka) (nauraa). Olemme pohjasakkaa, emmekö olekin.

Jättäisitkö vielä lopuksi viestin lukijoillemme?

Yuuki: Olen Yuuki, joka tunnetaan Japanissa nimellä ”Bae Yong Joon”. (nauraa) Laulan vain japaniksi, mutta arvostan kotimaani kielen kauneutta ja teen musiikkia ylpeydellä. Joten toivon teidän kuuntelevan Jinkaku Radiota ja nauttivan japanin kielen äänestä.