Arkistojen kätköistä: Anli Pollicinon haastattelu

Anli Pollicinon vuoden 2010 Euroopan-kiertue tuli suurimmalle osalle visual kei -faneista täytenä yllätyksenä, sillä bändi ei ole kovin tunnettu ulkomailla. Kiertueen järjestäjät valitsivat yhtyeen useiden bändien joukosta ja mainostivat tätä vuoden löytönä. Tästä syystä JaME:sta tuntui välttämättömältä tutustua bändiin ja kysyä kysymyksiä ennen kiertueen alkamista.

Esitelkää itsenne.

Shindy: Olen laulaja, Shindy.
Yohichi: Minä olen kitaristi, Yohichi.
Kiyozumi: Rumpali, Kiyozumi.
Takuma: Olen kitaristi, Takuma.
Masatoshi: Basisti, Masatoshi.

Voitteko kertoa meille, miksi perustitte bändin? Miten tapasitte toisenne?

Shindy: Tapasin Kiyozumin klubilla, ja innostuimme perustamaan bändin. En ollut tyytyväinen ensimmäisen kitaristimme ja basistimme taitoihin, ja pohdin toisen bändin perustamista. Vaadin Takumaa liittymään bändiin ja kutsuin sitten mukaan Yohichin. Lopuksi Masatoshista, joka oli soittanut bassoa keikoillamme lisäjäsenenä, tuli yhtyeemme virallinen jäsen elokuussa. Niin saavutimme nykyisen muotomme.

Mistä olette kotoisin? Vaikuttiko paikka musiikkiinne?

Kaikki: Olemme kaikki kotoisin Tokiosta.
Shindy: En ole varma, onko kaupunki vaikuttanut meihin toisin kuin Tokiossa tapaamamme, musiikkia rakastavat ihmiset. Tarkoitan tällä sitä, ettemme välttämättä tekisi musiikkia nyt, jos emme olisi syntyneet Tokiossa.

Miten keksitte bändinne nimen?

Shindy: Monilla visual kei bändeillä on voimakkaat nimet, joissa on “ga”- tai “gu”-äänne, mutta ajattelin hieman heikompien nimien olevan tyylikkäämpiä. Mietin nimiä, joissa olisi melko heikolta kuulostava ”po”-äänne. Näin sanan ”Pollicino” – italialaisen mafian nimi – lehdessä ja päätin käyttää sitä. Mielestä siitä tuntui kuitenkin puuttuvan tyylikkyyttä, vaikka se kuulosti tarpeeksi heikolta, joten päätin lisätä ”Anli”-sanan ”Pollicinon” eteen. Se oli hyvä ratkaisu, koska meidän japanilaisten mielestä nimi kuulostaa nyt muodikkaalta italialaiselta brändiltä. Olen pahoillani siitä, että se on niin epämääräinen. (nauraa)

Onko teillä tiettyä linjausta Anli Pollicinossa?

Shindy: Haluamme tehdä musiikkia, johon uskomme ja joka ei ole trendien vaikutuksen alainen.

Kertokaa heille, jotka eivät vielä tiedä teistä, millaista musiikkia Anli Pollicino tekee.

Shindy: Teemme äänekästä ja tunteellista musiikkia, mutta arvostamme melodioita. En ole koskaan tehnyt mielihyvään tai onnellisuuteen pohjaavaa musiikkia. Olen viehättynyt surusta ja murheellisista tunteista. Teemme musiikkia, missä sekoitamme herkkiä tunteita väkivallan kanssa.

Mikä tai kuka kannusti teitä aloittamaan laulamisen tai soittimen soittamisen?

Shindy: Isäni ja äitini työskentelivät musiikkibisneksessä, ja luonnollisesti soitin ja lauloin. Mutten ajatellut, että minusta tulisi rocklaulaja. Kuuntelin Billy Joelia ja Diana Rossia. (nauraa)
Yohichi: Halusin ihmisten huomaavan minut.
Kiyozumi: Isoveljeni soitti bändissä, ja kun näin heidän harjoittelevan, olin hyvin vaikuttunut. Erityisesti rummut kiinnostivat minua.
Takuma: Minulla oli mahdollisuus soittaa kitaraa ala-asteellani ja olen soittanut siitä lähtien.
Masatoshi: Näin ystäväni soittavan kitaraa ja aloin myöskin soittaa. Sitten näin toisen ystäväni soittavan bassoa. Kiinnostuin siitä ja tutustuin basson syvyyteen, nykyään soitan pääasiassa bassoa.

Onko Anli Pollicino teidän ensimmäinen bändinne? Vai onko teillä kokemusta muista bändeistä?

Shindy: Se on toinen bändini.
Yohichi: Neljäs.
Kiyozumi: Kolmas.
Takuma: Toinen.
Masatoshi: Neljäs.

Äänititte ensimmäisen minialbuminne Fahrenheit 31:n viime vuonna. Millainen prosessi se oli? Mitä saitte tästä kokemuksesta?

Shindy: Se oli mahdollisuus muistella laulujani. Mielestäni laulutapani on muuttunut paljon, jos verrataan tapojani ennen äänitystä ja sen jälkeen.
Yohichi: Opin todella paljon, kun huomasin, kuinka huolimaton olin ollut äänten luomisen ja kitaransoittonikin suhteen.
Kiyozumi: Se oli hyvä tilaisuus käydä jälleen läpi bändin identiteettiä ja kokoonpanoa.
Takuma: Kitaransoittotekniikoideni sijaan opin enemmän äänittämistekniikoista, esimerkiksi äänten lisäämisestä.
Masatoshi: Aiemmin ajattelin kuuntelevani vain omia soundejani. Mutta opin kuuntelemaan myös muiden jäsenten ääniä.

Fahrenheit 31 julkaistaan pian Euroopassa. Kertokaa meille hieman levystänne. Onko sillä jokin konsepti tai erityinen teema?

Shindy: Tällä albumilla on runsas valikoima erilaisia ilmauksia; kirjo ulottuu kappaleesta toiseen, aina raskaista raidoista pehmeisiin, melodisiin biiseihin. Kuten sanoinkin aiemmin, albumi näyttää Anli Pollicinon kovuuden ja herkkyyden samaan aikaan.

Olette melko uusi bändi, joka on debytoinut vastikään. Euroopan-kiertueelle suuntaminen jo nyt vaikuttaa erikoiselta. Miten saitte tämän mahdollisuuden?

Shindy: Ranskalainen promoottori sattui kuuntelemaan musiikkiamme ja piti meistä, ja heidän ansiostaan tämä kiertue on mahdollista toteuttaa. En tiedä miksi, mutta useimmiten eurooppalaiset pitävät meistä, vaikkakin olemme vasta aloittaneet soittamisen Japanissa.

Mitä odotatte ensimmäiseltä Euroopan-kiertueeltanne?

Shindy: Soitamme ensimmäistä kertaa ulkomailla, joten odotan innolla sitä, mitä tulemme tuntemaan ja kuinka voimme kasvaa kiertueen kautta.

Mitä haluatte tehdä ja minne haluatte mennä tämän kiertueen aikana?

Shindy: Haluan kävellä Seine-joen rantaa pitkin.
Yohichi: Haluan mennä kuumille lähteille.
Kiyozumi: Haluan nähdä Riemukaaren.
Takuma: Haluan shoppailemaan.
Masatoshi: Jos menisimme Japaniin, menisimme katsomaan Tokyo Toweria ja Fuji-vuorta. (nauraa)

Millaisia lahjoja haluaisitte saada faneilta? Mistä taasen ette pidä?

Shindy: Tykkään kosmetiikkatuotteita sisältävistä lahjoista. Ne auttavat minua. (nauraa) Liian vakavat fanikirjeet saattavat vaivata minua?
Yohichi: Ilahdun kosmetiikkatuotteiden saamisesta. Pidän oikeastaan kaikesta.
Kiyozumi: Olen iloinen, jos saan tupakkkaa ja rahaa. (nauraa) Minäkin pidän oikeastaan kaikesta.
Takuma: Olen iloinen, jos saan tupakkaa ja fanikirjeitä.
Masatoshi: Arvostan tuoretta kinkkua ja Red Bullia. En pidä isoista koristeista tai leluista. En voi heittää niitä pois ja ne vievät tilaa.

Rock One -lehti ja kiertuejärjestäjä Gekido Tour kuvailevat Anli Pollicinon olevan paras uusi bändi. Miten Anli Pollicino mielestänne eroaa muista bändeistä? Mikä on Anli Pollicinon erityisalaa?

Shindy: Mielestäni jokaisen jäsenen persoonallisuus sekä bändin persoonallisuus kokonaisuutena on melko erilainen kuin muissa visual kei -bändeissä. Kokosin jäsenet yhteen ja yritin tehdä meistä erilaisen muihin visual kei -bändeihin verrattuna. Joten, emme välttämättä näytä niin visual kei -tyylisiltä.
Takuma: Mielestäni on hyvä asia, että jokaisen jäsenen persoonallisuus on erilainen.
Shindy: Kokosin yhteen outoja tyyppejä, joten bändistämme on tullut outo. (nauraa)

SINCREA kuuluu kanssanne samaan levy-yhtiöön. Tunnetteko heidät?

Kaikki: Tunnemme heidät hyvin. Esiinnyimme usein samoissa tapahtumissa ja joskus menemme yhdessä juomaan.

Ketkä muusikot ovat vaikuttaneet teihin?

Shindy: Sebastian Bach (SKID ROW), Amy Lee (Evanescence) ja Marilyn Manson.
Yohichi: Jimi Hendrix ja Nuno Bettencourt (Extreme).
Kiyozumi: Mike Portnoy (DREAM THEATER) ja DEAD END.
Takuma: HIDE (X JAPAN), Paul Gilbert (Mr.Big) ja Yngwie Malmsteen.
Masatoshi: LED ZEPPELIN ja SLIPKNOT.

Kertokaa jokin hauska tarina toisistanne.

Shindy: Kuulin, että Yohichi ei kylve kahteen tai kolmeen päivään keikan jälkeen. Kun Masatoshi juo, hän käskee muita sanomaan ”do” (viitaten C-nuottiin).
Masatoshi: Kun Takuma juo alkoholia, hänestä tulee lohikäärme. Takumasta tulee demoni, paholainen (akuma). Kiyozumi päästelee outoja ääniä, kun hän rummuttaa. Hän huutaa kuin tennistähti Maria Sharapova. Shindy on herkkä kylmälle ja kerran hän yritti lämmitellä hiustenkuivaajan avulla, mutta poltti itseään.

Jättäkää lopuksi viesti JaME:n lukijoille.

Shindy: Pidämme keikkoja ja laitamme niissä kaikkemme peliin, joten tulkaa katsomaan esiintymistämme.


JaME kiittää Anli Pollicinoa tämän haastattelun mahdollistamisesta. Kuvat ovat kiertueen keikalta Amsterdamista.