Arkistojen kätköistä: Veljesduo TarO&JirO

JaME:lla oli tilaisuus tavata TarO&JirO, kahden veljeksen muodostama duo, 26.2.2011 ennen heidän ensiesiintymistään kuuluisan ranskalaistapahtuma Japan Expon eteläisessä versiossa. Miellyttävän ilmapiirin ympäröimät muusikot vastailivat kysymyksiimme koskien heidän uraansa, musiikkiaan ja tavoitteitaan.


Voisitteko esitellä itsenne lyhyesti ja kertoa, mikä vakuuttaisi lukijamme kuuntelemaan musiikkianne ja tulemaan keikoillenne?

TarO: Me olemme TarO&JirO Japanista. Itse asiassa olemme soittaneet yhdessä kymmenen vuoden ajan – melko kauan – ja olemme veljeksiä. Ensiksi pyysin häntä soittamaan kanssani. Soitimme kitaraa, soitimme bändissä, ja lopulta päätimme esiintyä jälleen duona. Olemme saaneet valtavasti kokemusta matkan varrella. Soitamme suurimmaksi osaksi rockia, mutta joskus soitamme countrya ja poppiakin. Itse asiassa tykkäämme kaikenlaisesta musiikista. Mielestäni olemme todella hauskoja ihmisiä, mutta luulenpa, ettei kukaan tiedä siitä, sillä olemme todella vakavia lavalla ollessamme, joten sanon sen nyt. Haluaisimme nauttia kaikesta. Ai niin… se on rockia, eikö?

Artistinimenne, TarO&JirO, tulee omista nimistänne, mutta onko sillä mitään yhteyttä samannimisiin koiriin Nankyoku Monogatari -elokuvassa, joka perustuu vuonna 1958 lähetetyn japanilaisen tiederetkikunnan vaiheisiin Etelänavalla?

JirO: Ei! (nauraa) Hän on TarO ja minun nimeni on JirO. Meidän oikeat nimemme ovat Kimitaro ja Tomojiro.

Sillä ei siis ole mitään tekemistä koirien kanssa!

TarO ja JirO: Ei, ei. (nauravat)

Milloin aloitte kiinnostua musiikista?

TarO ja JirO: Kymmenen vuotta sitten.
TarO: Koska tykkään japanilaisesta musiikista, folkista ja popista. Tuolloin Japanissa oli monta todella hyvää muusikkoa, joten inspiroiduimme heidän musiikistaan.
JirO: Se oli kymmenen vuotta sitten, kun hän oli 12-vuotias ja minä yhdeksän.

Niin nuorina!

TarO ja JirO: Kyllä.

Mikä sai teidät päätymään musiikkiuralle harrastelun sijaan?

TarO: Haluaisimme saada ihmiset kuuntelemaan musiikkiamme. Me todella haluamme, että musiikkiamme kuunnellaan ympäri maailman. Jos soittaisimme vain omassa huoneessamme yhdessä, kukaan ei kuulisi meitä. Siksi halusimme ryhtyä muusikoiksi.

Tekemänne musiikki ei kuulosta kovin japanilaiselta. Se on todella folkahtavaa ja rockiin taipuvaista, mutta amerikkalaisempaa.

JirO: Niinkö? Lyriikkamme ovat itse asiassa englanniksi.
TarO: Japanissa meillä on paljon mahdollisuuksia kuunnella amerikkalaista ja brittiläistä musiikkia – paljon ulkomaalaista musiikkia. Kunnioitamme amerikkalaisbändien musiikkia, esimerkiksi Red Hot Chilli Peppersiä. Heidän musiikkinsa on todella tyylikästä, dynaamista ja niin coolia. Oi kyllä, me olemme saaneet paljon vaikutteita heiltä.

Jotkut vertaavat soittoanne MIYAVIn tyyliin. Tiedättekö hänet? Mitä mieltä olette hänestä?

TarO ja JirO: Todellakin! Me rakastamme häntä.
TarO: Hän on paras kitaristi ikinä. Kävimme hänen keikoillaan Japanissa. Hän on hyvä! Me itse asiassa toivomme, että hän tulisi tänne tänään. (nauraa)

Esiinnyitte enimmäkseen kaduilla aloittaessanne musiikkiuranne. Oliko se rankkaa?

TarO: Oli se hieman rankkaa aloittaa uramme katumuusikoina, sillä kaduilla soittaessamme olimme kymmenen vuotta nuorempia. Olimme noviiseja.
JirO: Mutta olimme iloisia soittaessamme monien ihmisten edessä tullaksemme paremmin tunnetuiksi, joten se oli melko hyvä kokemus.

Hyväksyivätkö vanhempanne uravalintanne?

TarO: Kyllä, he olivat todella iloisia!

Oho, olettekin sitten todella onnekkaita.

TarO ja JirO: Kyllä! (nauravat)

Kävitte aiemmin Lontoossa, joka on kaukana Japanista. Mikä sai teidät menemään sinne?

TarO: Koska halusimme kokea ja kokeilla uusia juttuja.
JirO: Kokeilimme erilaisia juttuja. Yleensä japanilaiset pysyttelevät Japanissa. He eivät tutki uusia juttuja. Me päätimme mennä Lontooseen, koska me todella haluamme laajentaa musiikkiamme.

Oliko se hyvä kokemus?

TarO: Se oli mahtavaa! Näimme ihmisiä toisesta maasta. Soitimme pubissa. Tapasimme ja juttelimme totta kai myös brittiläisten kanssa. Halusimme vain näyttää heille, että japanilainen musiikki on mahtavaa ja nautinnollista, joten yritimme siis esiintyä missä tahansa - junassa, kaduilla ja pubissa. Se oli todella mukavaa.
JirO: Se kokemus antoi meille itsevarmuutta esiintyä ulkomailla.

Olette tehneet musiikkia melko kauan. Miten arvioitte noita kulunutta kymmentä vuotta nyt?

TarO: Se on pitkä aika. Niin pitkä. (nauraa)
JirO: Itse asiassa me aloitimme kymmenen vuotta sitten, mutta emme olleet kauhean ammattimaisia silloin. Soitimme ja lauloimme yhdessä.
TarO: Aluksi se oli harrastus. Me vain nautimme olostamme soittaessamme ystävien edessä. Mutta nyt se on muuttunut täysin. Me olemme todella vakavia…
JirO: …saavuttaaksemme unelmamme…
TarO: …muusikkoudesta…

Onko tämä ensimmäinen kerta, kun esiinnytte tällaisessa tapahtumassa?

TarO: Joo, tämä on ensimmäinen kertamme.

Mitä mieltä olette siitä?

TarO: No, meitä jännittää todella, todella paljon. Olemme iloisia, että saamme esiintyä ranskalaisten ja muiden maiden ihmisten edessä. Sitä me haluamme…
JirO: Se on todella hyvä juttu. Jokainen tilaisuus tulla tunnetummaksi, esitellä musiikkiamme…
TarO: Olemme todella iloisia ajatellessamme Japan Expoa.

Olette oleskelleet Marseilles'ssa nyt muutaman päivän, eikö?

TarO: Juu, kokonaisen viikon verran.

Oliko teillä aikaa tutustua paikkoihin? Mitä mieltä olette kaupungista?

TarO: Kyllä. Tuota, kaupunki on hieman likainen. (nauraa) Emme voineet kävellä katsomatta jalkoihimme, sillä maassa on paljon koirankakkaa. (kaikki nauravat)
JirO: Arkkitehtuuri on todella kaunista, sillä emme näe tämäntyyppistä arkkitehtuuria Japanissa. Kaupunki on täynnä kulttuuria ja historiaa.
TarO: Mielestäni ihmiset ovat todella ystävällisiä. Japanilaiset ovat hieman ujoja. Mutta täällä, jos eksymme emmekä tiedä, minne mennä, ihmiset tulevat auttamaan meitä.
JirO: Kaikki sanovat “bonjour”, vaikkemme edes tuntisi toisiamme.

Voitteko kertoa meille luovasta prosessistanne? Miten sävellätte kappaleitanne?

TarO: Sävelsimme aiemmin popmusiikkia. Olin johtaja, koska sain meidät soittamaan yhdessä. Sävelsin aina kappaleita ja käskin häntä tekemään tämän näin ja soittamaan tuon noin… Mutta nyt kappaleidemme tekoprosessi on muuttunut ja me joko teemme kappaleita yhdessä tai yksin. Kun jammailemme yhdessä, hän tekee ’todotodotodo’-soundin ja minä ’tidutidutidu’-soundin ja yhdessä niistä tulee ’tododitododitododi’ – niin me teemme kappaleitamme. Joskus me teemme tällä tavoin. (alkaa laulaa) En tiedä, miten selittäisin sen. (nauraa)

Teettekö musiikin ensin ja mietitte sen jälkeen lyriikoita?

TarO ja JirO: Kyllä.
JirO: Teemme melodian ennen kuin lisäämme lyriikat.

Onko joskus vaikeaa olla aina yhdessä veljeksinä?

Yhteen ääneen: Joo… (naurua)
JirO: On hyvä harjoitella kappaleitamme, mutta koska olemme veljeksiä, on vaikeaa olla vakava, kun olemme yhdessä. Voimme olla yhdessä milloin vain, mutta meidän täytyy olla joskus vakavissamme. Kun soitamme yhdessä, emme koskaan ajattele toisiamme veljinä. Mielestäni hän on muusikko siinä missä minäkin. Mutta kun treenit ovat ohi, me kylvemme yhdessä ja olemme kuin tavalliset veljekset. (nauraa)



Tuletteko joskus työskentelemään muiden muusikoiden kanssa vai haluatteko pysyä duona?

JirO: Meillä on kaikenlaisia biisejä, sillä olemme soittaneet yhdessä niin kauan. Joskus soitamme rockia. Me haluamme siis olla bändi. Soitimme aiemmin bändissä, joten kyllä, saattaisimme joskus tulevaisuudessa päästää muita muusikoita yhtyeeseemme.

Onko viimeisimmän albuminne nimellä, BROTHER FIGHTilla, jotain tekemistä veljessuhteenne kanssa?

TarO: Me tappelemme joskus. Itse asiassa Lontoossa me tappelimme keskenämme ja suhteestamme tuli todella huono.
JirO: Emme puhuneet toisillemme.
TarO: Tuo ajanjakso, jolloin emme puhuneet toisillemme, teki meistä päättäväisempiä ja antoi meille voimaa. Mutta sen jälkeen hän alkoi säveltää kappaleita itse, rock-henkisempiä biisejä. Sen jälkeen päätimme soittaa taas yhdessä. Soitamme aina kitararockia (tekee kitaraääniä) ja se kuulostaa tappelulta. Tappelemme kitaroita käyttäen. Siksi valitsimme siis tämän nimen levyllemme. Se ei tarkoita sitä, että tappelisimme koko ajan. (nauraa)

Voitteko kertoa meille tämän levyn teosta? Mikä on sen konsepti?

TarO: Me halusimme tehdä rock-levyn. Emme halunneet käyttää rumpuja tai bassoa. Se voisi olla hyvä juttu, mutta…
JirO: Koska emme voi soittaa niitä lavalla, päätimme käyttää vain kitaraa ja yhtä rumpua ja näyttää, miten soitamme rockia näillä kahdella instrumentilla.

Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmanne?

TarO: Olla muusikoita, jotka tunnetaan maailmanlaajuisesti. Olen sitä mieltä, että haluan soittaa ympäri maailman. Kyllä, minä todellakin haluan ihmisten tietävän, mitä japanilainen musiikki on ja tietävän enemmän Japanistakin.

Entä lähitulevaisuudessa? Onko teillä uusia projekteja tiedossa?

TarO: Itse asiassa levytimme uuden kappaleen ennen Marseilles'iin tuloa. Julkaisemme sen nettisivullamme. Aiomme viipyä Marseilles'ssa jonkin aikaa. Esiinnymme Paradox-baarissa maaliskuun 26. päivänä. (huom. aikataulua oli muutettu haastattelumme jälkeen ja keikka olikin jo 25. päivänä)
JirO: Ja niin me saamme lisää kokemusta ulkomailla esiintymisestä.

Jättäisittekö lopuksi viestin lukijoillemme?

TarO: Ensiksikin, merci beaucoup (“kiitos oikein paljon” ranskaksi) haastattelumme lukemisesta. Jännitämme todella paljon ja odotamme innolla Marseilles'ssa esiintymistä. Olemme todella iloisia, että lukijat tuntevat meidät ja toivomme ihmisten pitävän musiikistamme.
JirO: Toivomme, että voimme matkustaa kaikkiin maihin tulevaisuudessa.

Kiitos!

TarO ja JirO: Kiitos oikein paljon!


JaME kiittää Japan Expo Sudia ja TarO&JirO tämän haastattelun mahdollistamisesta.