Arkistojen kätköistä: TRILL-DAN Japan Expossa

Japanilaisessa musiikkiskenessä monella tapaa epätavallinen sekaryhmä TRILL-DAN paljasti todellisen persoonallisuutensa keskustellessamme yhtyeen jäsenten kanssa bändin perustamisesta, musiikista, Euroopasta ja jäsenten tulevaisuudentoiveista vuonna 2009.


Voisitteko esitellä itsenne lukijoillemme?

JUAN: Hei! Olen JUAN, laulaja-kitaristi.

MARU: Minä olen MARU, soitan bassoa ja laulan.

GIVA: Rummuissa GIVA.

Miten tapasitte toisenne ja mikä motivoi teitä musisoimaan yhdessä?

JUAN: MARU ja minä tapasimme yliopiston musiikkikerhossa. GIVA oli toisessa kerhossa, mutta koska hän on hyvä soittamaan rumpuja sekä hyvännäköinen jätkä, nappasimme hänet. (nauraa)

Olette kotoisin Kobesta. Oliko vaikeaa saada itselleen nimeä musiikkibisneksessä?

MARU: Aluksi keikkailimme vain Koben alueella, missä opimme jonkin verran musiikista ja lavatyöskentelystä. Jossain kohtaa päätimme valloittaa pääkaupungin, Tokion, missä musiikki- ja taideaktiviteetit ovat vankempia. Kun pääsimme sinne, kohtasimme suuren joukon vaikuttavia yhtyeitä joka puolelta maata ja tajusimme, kuinka kaukana olimme täydellisyydestä joko teknillisesti tai sitten kokemuksen tason suhteen. Mutta toisaalta, meillä oli jotakin uniikkia verrattuna muihin bändeihin: me olimme kotoisin Kobesta ja siten saaneet paljon hyvää sieltä opituista asioista. Se sai meidät jatkamaan.

Aloititte toimintanne vuonna 2001, mutta ensimmäinen minialbuminne näki päivänvalon vuonna 2005. Mitä tapahtui noiden neljän vuoden aikana?

MARU: Ennen kuin ensimmäinen minialbumimme Goguraku tougenkyou julkaistiin, äänitimme kotona demonauhan CD-levylle, jota myimme keikallamme 100 tai 200 jenin hintaan. Yleisön vastaanotto muuttui kannustavammaksi jatkaessamme, ja vuonna 2005, eräiden ihmisten ansiosta, pystyimme ottamaan yhteyttä julkaisijaan ja saimme vihdoinkin levymme julkaistuksi.

Kiyoharu tuotti Megabasutarizumu-albuminne. Miten tapasitte hänet?

JUAN: Saimme tilaisuuden työskennellä Kiyoharun kanssa hänen levy-yhtiönsä ansiosta; he ottivat meihin yhteyttä ja ehdottivat yhteistyötä. Olimme totta kai iloisia tarjouksesta.

Voitteko kertoa meille tästä levystä? Mitä se merkitsee teille?

GIVA: Olemme kohdanneet monia vaikeuksia uramme aikana. Megabasutarizumu on sekoitus sanoista “mega” ja ”buster” ja tarkoittaa tuhoa; tällä levyllä yritimme demonstroida sitä, kuinka TRILL-DAN on nyt valmis murtamaan kaikki seinät, jotka ovat hidastaneet etenemistämme.

Tiedämme, että yhtyeenne nimi TRILL-DAN on peräisin lääkkeestä. Onko tälle nimivalinnalle mitään syytä? Musiikkinne on energistä rockia – voiko se parantaa painostavan ja totalitaarisen yhteiskunnan sairauksista?

MARU: Oi miten hyvä kysymys! Emme ole koskaan ajatelleet tuota. Tästedes käytämme tätä parantamisen konseptia yhtyeemme profiilissa. (nauraa)

JUAN: Itse asiassa me vain sanoimme toisillemme, että lääkkeen nimi olisi hyvä. Avasimme siis farmaseuttisen sanakirjan summamutikassa ja päädyimme tähän nimeen. (nauraa) Se kuulosti niin coolilta.

GIVA: Me vain halusimme omaperäisen nimen, joka kuulostaisi hyvältä. Mutta niin, ”yhteiskunnan parantaminen”. Luulenpa, että käytämme tuota ideaa nyt selittääksemme, kuinka valitsimme yhtyeen nimen. (nauraa)

Mitkä ovat inspiraationlähteenne parantamisen teeman lisäksi (nauraa) ja miten teette sävellyksenne?

GIVA: Inspiraatiomme tulee yhteisestä maustamme. Esimerkiksi sellaisista yhtyeistä kuin Zebrahead, Rage Against The Machine, Red Hot Chili Peppers, Limp Bizkit, Marilyn Manson…

JUAN: Kun puhutaan lyriikoista, saamme inspiraatiomme jokapäiväisestä elämästä, meitä ympäröivistä asioista: elokuvista, videopeleistä, kirjoista, mangasta… Asiat, jotka kiinnostavat meitä tai sallivat meidän unohtaa itsemme hetkeksi.

Kuka teistä vastaa säveltämisestä?

JUAN: Me kaikki kolme sävellämme: menemme studioon ja pohdimme melodioita ja sointuja. Työskentelemme kaikki myös kodin rauhassa, missä viheltelemme sävelmiä itseksemme. (nauraa)

Monilla rock-yhtyeillä on vain yksi päälaulaja. Miten te kaksi, MARU ja JUAN, päädyitte laulamaan yhdessä?

MARU: Toinen hyvä kysymys. (nauraa) Meistä tuntui, ettei yksi esillä oleva laulaja ollut kovinkaan kiinnostavaa. Suurin osa yhtyeistä tekee niin. Me päätimme JUANin kanssa laulaa molemmat, samalla kun soitamme. Emme laula yhdessä samaan aikaan, kuten muualla näkee. Sen sijaan meillä on omat osuutemme ja tulkitsemme niitä yksitellen. Tällainen kokoonpano ei ole yleistä Japanissa, joten ajattelimme tämän olevan hyvä päätös.

TRILL-DANista tulee mielikuva kahdesta seksikkäästä, dominoivasta hahmosta. GIVA, miten puolustat itseäsi?

MARU: Japanilaiset kysyvät tuota usein. (nauraa)

GIVA: Liityin bändiin viimeisenä ja on totta, että aluksi olin vastakkain kahden seksikkään tytön kanssa. Se oli hieman vaarallista. (nauraa) Mutta olemme soittaneet yhdessä nyt yhdeksän vuoden ajan ja vaarallisuuden tunne on kadonnut vähä vähältä ja olemme nyt kuin perhe.

JUAN: Olen järkyttynyt, että sanoit noin! (nauraa)

Esiinnyitte eilen ensimmäistä kertaa Euroopassa Japan Expossa. Olitteko huolissanne jostakin erityisesti, ja mitä mieltä olette tästä kokemuksesta?

JUAN: Emme olleet erityisen huolissamme tai stressaantuneita. Suurimmaksi osin olimme jännittyneitä ja iloisia siitä, että saimme esiintyä.

Julkaisitte Euroopan-kiertueenne kunniaksi minialbumin. Täysin uusi yleisö tutustuu teihin tämän levyn kautta. Onko sillä jotain tiettyä konseptia aiempiin julkaisuihinne verrattuna?

JUAN: Äänitimme tätä levyä varten viisi biisiä ja yritimme sisällyttää niihin persoonallisuutemme kaikki eri aspektit: väkivallan, rakkauden, coolin asenteemme, söpöytemme…

GIVA: Yritimme myös sekoittaa eri musiikkigenrejä. Halusimme tehdä jotakin erityistä eurooppalaista yleisöä varten, jotakin erilaista kuin mitä yleensä teemme Japanissa.

Viime vuonna voititte parhaan esiintyjän palkinnon Tokion ViBirth Live GP:ssä. Tänä vuonna keikkailettekin sitten ulkomailla. Kuvittelitteko koskaan voivanne saavuttaa kaiken tämän?

JUAN: Emme koskaan ajatelleet, että saisimme jonain päivänä tilaisuuden esiintyä Euroopassa. Mitä tulee ViBirth Live GP -palkintoon, olimme jo voittaneet palkintoja muissa tilaisuuksissa, joten olimme varmoja voitostamme. (nauraa) Mutta emme tulleet ajatelleeksikaan, että musiikkimme kiinnostaisi ulkomailla. Olen todella iloinen, että olemme saaneet tämän tilaisuuden.

MARU: Ostin uuden, Japanin ulkopuolella toimivan kännykän, kun kuulin, että pääsisimme esiintymään Euroopassa. (nauraa)

Millaiset ovat tulevaisuudensuunnitelmanne? Mitä toivotte tulevaisuudessa tapahtuvan?

JUAN: Kun palaamme Japaniin, aloitamme uuden kiertueen, jonka jälkeen pidämme oneman-keikan Kobessa uuden vuoden juhlinnan aikoihin. Sitten äänitämme uutta levyämme. Toivon, että voimme jatkaa keikkailua ulkomailla tulevaisuudessakin, niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissa.

Kerroitte aiemmin, että useat yhtyeet ovat vaikuttaneet teidän musiikkiinne. Voisiko jokainen teistä kertoa meille jonkin artistin tai levyn, joka on teille erityinen?

JUAN: Sanoisin X JAPANin Silent Jealousy.

MARU: Zebraheadin ensimmäinen levy teki minuun todella suuren vaikutuksen. Se oli ensimmäinen kerta, kun kuulin sen tyylistä musiikkia, ja se iski minuun toden teolla.

GIVA: Pidän monista bändeistä, mutta sanoisin, että The Blue Hearts on tehnyt minuun suurimman vaikutuksen. Heidän musiikkinsa sai minut tekemään musiikkia itse. The Blue Heartsilla on suuri merkitys minulle.

Onko teillä vielä viestiä lukijoillemme?

GIVA: Vaikka olemmekin olleet Euroopassa vain muutaman päivän, meistä tuntuu jo nyt mukavalta täällä. Ihmiset ovat todella ystävällisiä ja kaupungit ovat upeita. Aiomme kehittyä, ja toivon voivamme palata tänne jonain päivänä, joten odottakaa sitä innolla. Kiitos teille kaikille tuestanne.


JaME kiittää TRILL-DANia, Japan Expoa ja Rightsscalea tämän haastattelun mahdollistamisesta.