Elokuva-arvostelussa Isle of Dogs

Ohjaaja Wes Andersonin elokuva Isle of Dogs herätti jo ennakkoon huomiota Japaniin sijoittuvalla tarinallaan ja perinteisen stop motion -tekniikan käytöllä. Kyseessä on ohjaajan toinen stop motionia hyödyntävä animaatioelokuva: ensimmäinen oli vuonna 2009 ilmestynyt, myöskin eläinaiheinen Fantastic Mr. Fox.

Isle of Dogs kertoo yhteiskunnasta, jossa koirat ovat sairastuneet "kuonokuumeeseen" eli eräänlaiseen koiraflunssaan. Pormestari Kobayashin johdolla kaikki koirat päätetään eristää kaatopaikkana pidetylle saarelle. 12-vuotias poika Atari kaipaa kuitenkin Spots-nimistä koiraansa ja karkaa saarelle etsimään sitä. Tästä alkaa pojan ja persoonallisen koirajoukon seikkailu. Viisi isointa koiraroolia ovat Bryan Cranstonin (Chief), Edward Nortonin (Rex), Bob Balabanin (King), Bill Murrayn (Boss) ja Jeff Goldblumin (Duke) oivallisesti näyttelemät.

Animaatioon on ripoteltu reilusti huumoria, mutta tarinan käsittelemissä aiheissa on synkkä sävy. Elokuvan sairaat koirat ovat riutuneita ja oman onnensa nojassa. Ruoanjämistä taistellaan ja esiin nousee ajatuksia kuolemasta ja äärimmäisistä selviytymiskeinoista, kuten kannibalismista. Aikuiselle katsojalle tarinan poliittinen puoli – koirien vastainen propaganda ja sitä seuraava eristäminen ja jopa tuhoaikeet – tuovat mieleen historiallisia vastineita tosielämästä.

Ystävyydestä kertovan tarinan pääosassa ovat koirat ja roskista täyttynyt saari, mutta myös japanilainen kulttuuri näkyy elokuvassa selvästi. Hienovaraisempien viittausten lisäksi mukana on muun muassa sumopainia, taiko-rummutusta, sushin valmistusta ja samuraiaiheinen näytelmä. Tutuimpia perinteitä korostavasta otteestaan huolimatta tämä yhteiskunta vaikuttaa varsin kunnioittavasti ja asiantuntevasti rakennetulta.

Tapahtumapaikka on merkityksellinen myös kielen kannalta. Elokuvassa ihmiset puhuvat japania ja koirat englantia. Tätä kielikuilua noudattaen ihmisten repliikkejä ei useimmiten käännetä myöskään leffan katsojille. Toteutus tuntuu virkistävän kansainväliseltä aina siihen asti, kunnes esiin nousee suulas amerikkalainen vaihto-oppilas Tracy Walker. Hahmon tehtävänä on käytännössä lähinnä selittää juonen tapahtumia. Kielitaidostaan huolimatta Tracy hyppää mukaan japaninkielisiin keskusteluihin puhuen itse englantia, mikä tuntuu todistavan, ettei elokuvan alkuperäinen kieliasetelma toiminut.

Ääninäyttelijöiden kaartiin lukeutuu myös RADWIMPSin laulaja-kitaristi Yojiro Noda. Hän esiintyy japaninkielisen uutislähetyksen ankkurina. Hahmo vilahtaa elokuvassa useaan otteeseen, mutta kokonaisuutta ajatellen uutistenlukija jää vähälle huomiolle. Pienikin rooli näin isossa tuotannossa on kuitenkin joka tapauksessa näyttelijälle tärkeä askel, ja toivon mukaan kuulemme (ja kenties myös näemme) häntä kansainvälisissä elokuvissa myös jatkossa.

Elokuvan muissa japanilaisissa rooleissa esiintyvät muiden muassa kirjailija ja viihdyttäjä Kunichi Nomura (pormestari Kobayashi), teatterin parissa työskentelevä Akira Takayama (Major Domo) sekä näyttelijät Ken Watanabe (kirurgi) ja Akira Ito (professori Watanabe). Sivuosassa professorin avustajana kuullaan Yoko Onon ääntä.

Isle of Dogs on visuaalisesti hyvin kaunis elokuva. Koirien liikkeet ja eleet, kiinnostavasti valitut kuvakulmat ja monenlaiset muut yksityiskohdat saavat katsojan jatkuvasti ihastelemaan näkemäänsä. Stop motion -tekniikan ansiosta elokuva näyttää hyvin persoonalliselta ja taiteelliselta. Tarinakaan ei sinänsä ole heikko, mutta tämä taiteellinen puoli ja koirille kirjoitettu terävä dialogi ovat suurimmat syyt siihen, miksi haluan nähdä Isle of Dogsin uudelleen.