MORRIE haastattelussa Kraine Theaterissa New Yorkissa

Musiikkigenre visual kei tunnetaan laajalti ympäri maailmaa. Tämä uniikki genre, jonka kultakausi kesti lähes vuosikymmenen, syntyi 80-luvun lopulla Japanissa. Japanilainen musiikkibisnes seurasi Englannin ja Yhdysvaltojen trendejä eikä pystynyt tuottamaan artisteja, jotka olisivat vedonneet ulkomaiseenkin yleisöön. Vain muutama artisti tunnettiin länsimaissa 80-luvun puolivälissä. Visual kei saavutti maailmanlaajuisen suosion 2000-luvun alkupuolelta lähtien ja on siitä lähtien ollut tunnettu ympäri maailmaa.

Miten tämä onnistui? Miten japanilaiset visual kei -artistit loivat jotain niin uniikkia tyylillisesti, etteivät ulkomaiset artistit pystyneet samaan? Alullepanija oli MORRIE. Monet MORRIEn jalanjälkiä seuranneet ovat saaneet merkittävästi vaikutteita hänen sanoituksistaan, musiikistaan, näyttävästä lavaesiintymisestä ja yleisesti koko tyylistä, erityisesti vuoden 1988 shámbara-kauden MORRIEsta / DEAD ENDista. Toisin sanoen MORRIE / DEAD END esitteli visual kein alkumuodon tuleville artistisukupolville.

MORRIEn kolme sooloalbumia, jotka hän loi kulttuurisesti herkkänä aikana New Yorkissa vuosina 1991–1995, olivat monille suurimmat inspiraation lähteet. Tuona aikana oli tuskin ketään, joka ei olisi ottanut vaikutteita MORRIEsta. Kun MORRIE oli pysyvämmin pois Japanista (1995–2005), niin visual kei kehittyi, kukoisti ja saavutti Japanissa maanlaajuisen suosion.

MORRIE on suositumpi kuin koskaan palattuaan takaisin musiikin pariin Creature Creaturen, DEAD ENDin ja tuoreen SOLITUDE-sooloesiintymisiensä muodossa. Kun tuntee MORRIEn nyt, tietää menneen ja tulevan.


Voitko kertoa kahdesta keikalla laulamastasi kappaleesta? Osa faneista huomasi Yutaka Aokin puuttumisen lyriikoista.

MORRIE: Yhden kappaleen nimi on Falling, toisen Mirror. Osa faneista varmaankin huomasi puuttumisen, kun lauloin: ”Without shadows the eternal is trembling. Your death, reflecting…” Kappaleessa laulan siitä, että mieli on universumin peili, emmekä voi erottaa mieltämme ja universumia. Olemme universumi, jotakin tuntematonta. Kun Yutaka poistui keskuudestamme, menetimme uniikin lahjakkuuden tässä universumissa.

Uuden albumisi on määrä ilmestyä piakkoin. Sisältyykö albumiin uusia kappaleita, kuten keikalla esittämiäsi? Miten albumin työstäminen sujuu?

MORRIE: Ne kaksi uutta kappaletta, jotka soitin SOLITUDEn aikana, eivät sisälly uudelle albumilleni, vaan sävelsin ne nimenomaan SOLITUDE-kiertuetta varten. Koska lopetimme Creature Creaturen, niin Creature Creaturen tyyliä tulee kuulumaan soolomusiikissani. Tuleva albumini rokkaa kovemmin ja raskaammin kuin koskaan.

Kerroit tutustuneesi Yoshiko Sain musiikkiin hiljattain. Hän oli aktiivinen 70-luvulla ja teki paluun 30-vuotisen tauon jälkeen vuonna 2008. Sinä teit paluun vuonna 2005, kymmenen vuoden jälkeen. Tässä on yhtäläisyyksiä. Käytössämme on nyt aiempaa enemmän työkaluja musiikin löytämiseen. Käytätkö Spotifyn kaltaisia sovelluksia?

MORRIE: En käytä Spotifyta, mutta käytän kyllä YouTubea ja sieltä minä hänet löysinkin. Kansitaide houkutteli minua ja klikkasin äänitiedostoa. Hänen äänensä, sanoituksensa ja musiikkinsa, kaikki nämä elementit viehättivät minua. On harvinaista kohdata sellainen lahjakkuus kuin Yoshiko Sai.

Olet esittänyt coverin David Bowien Space Odditysta. Hän asui New Yorkissa vuosikymmeniä aivan kuten sinä. Onko hän inspiroinut sinua suoran kohtaamisen kautta?

MORRIE: Tämä kappale teki minuun vaikutuksen ollessani kymmenvuotias. Minulla on ollut sitä kohtaan erityisiä tunteita. Laulu kuvaa tietynlaista eristäytyneisyyden iloa mieheltä, joka on kuolemaisillaan avaruudessa. David Bowiella oli pitkä ura. Kunnioitan sitä ja pidän joistakin hänen albumeistaan, etenkin varhaisista teoksista. En koskaan tavannut häntä henkilökohtaisesti; ainoastaan kerran BAM-esiintymisessä, kun hissi aukesi ja katsoimme toisiamme. (toim. huom. BAM viittaa taidekeskus Brooklyn Academy of Musiciin.)

SOLITUDE-keikoillasi on New Yorkissa hyvin erityinen ja intiimi miljöö. Kaikenlaisista taustoista tulevat fanit saavat yhteyden musiikkiisi ja näin kehittyy ainutlaatuinen skene maailman johtavassa kulttuurien sulatusuunissa. East Villagessa 90-luvulla nähdyt kulttuurien sekoittamiset ja taiteelliset myrskyt lähtivät leviämään maailmalle ja sinä olit kokemassa sen. Näetkö mitään vastaavaa tapahtumassa nyt itsesi kohdalla?

MORRIE: Olen oikein tyytyväinen siihen, että fanini ovat moninaisia iän, sukupuolen, etnisyyden, koulutuksen ja taloudellisen aseman suhteen. 90-luvun New York oli vaarallinen rikoksineen ja huumeineen. Vanha historiallinen New York oli edelleen nähtävissä. Vanhoja teattereita, kylttejä, arkkitehtuuria, tyhjiä parkkipaikkoja. Ulos mennessä likaisissa klubeissa saattoi kuulla neljä bändiä illassa, kaduilla ja seinillä oli graffititaidetta ympäriinsä. Saatavilla oli edullisia asumismuotoja, itsenäisiä kirjakauppoja joka nurkalla, itsenäisiä herkkupuoteja ruoan ostamiseen ja ympäri vuorokauden auki olevia kahviloita. Ihmisillä oli mahdollisuus asua Manhattanilla ja Brooklynissä halvalla ja siten he pystyivät keskittymään taiteeseen sen sijaan, että paiskisivat töitä vuokran maksamiseksi. Nyt jokaisesta kulmasta löytyy pankki, Starbucks, Barnes & Noble, jne., samat kaupat mitä kaikkialla muuallakin on.

DEAD ENDin perustamisesta tulee ensi vuonna kuluneeksi 35 vuotta. Sanoit konsertin aikana "tietäväsi mitä haluat". Onko mahdollista, että yhtyeen fanit saavat lisää sitä, mitä he haluavat vai oletko nyt keskittynyt uuteen soolobändiisi?

MORRIE: Olen avoin kaikelle, mutta tällä hetkellä keskityn soolobändiini. Ajattelen kehon tulevan päätökseensä "tässä elämässä", joten haluaisin jättää jälkeeni sellaista musiikkia, mitä todella haluan tehdä ja mitä minulla on tarve tehdä.

Ensimmäisen New Yorkissa pitämäsi SOLITUDE-konsertin jälkeen puhuit Serafine-kappaleen taustatarinasta. Koetko maailmassa tapahtuneen uuden dynaamisen muutoksen?

MORRIE: Panta rhei. Muutos on varmaa. Olemme kaikki yhteyksissä - kaikilla toimilla on seuraamuksensa. Etsin ikuista vastausta kysymyksiin "Miksi "minä" olen tämä minä?", "Mitä olemassa oleminen on?" ja "Miksi vain juuri tämä hetki on olemassa?" Näiden näkökulmien mukaan mitä tahansa tapahtuukin, asiat tapahtuvat juuri niin kuin tapahtuvat. Tämä ei ole asioista irtisanoutumista eikä epätoivoa, vaan pikemminkin luottamusta maailmankaikkeuden lakiin. Maailmankaikkeudessa ei ole mystisyyttä. Maailmankaikkeuden olemassaolo on mysteeri.

JaME kiittää MORRIEta tästä haastattelumahdollisuudesta.