Kurkistus Korean kulttuuriin – Gugak

Gugak (국악) eli korealainen kansanmusiikki on yhdistelmä folk- ja hovimusiikkia, joihin sisältyy runoutta sekä uskonnollisia vaikutteita, kuten šamanistisia ja buddhalaisia perinteitä. Korealainen musiikki on vuosien varrella kokenut suuria muutoksia, joihin sodat ovat isolta osin vaikuttaneet. Ensimmäiset todisteet korealaisen kansanmusiikin olemassaolosta sijoittuvat vuodelle 1141, mutta gugak itsessään lähti nousuun vasta vuonna 1392 Joseon-aikakauden astuessa voimaan.

Korealaiseen folkmusiikkiin kuuluu muun muassa pansori (판소리) ja sanjo (산조), jotka luotiin Jeollan ja Chungcheon alueilta alkunsa saaneesta musiikkityylistä. Nämä folkmusiikin tyylilajit ovat muiden alueiden genreihin nähden kohtalaisen dramaattisia toteutukseltaan. Yleisesti korealainen folkmusiikki on tunnettu melodisesta, vaikkakin hieman vaikeaselkoisesta tyylistä, jossa pysyy silti yllä kokoelma rytmejä – tätä tyyliä kutsutaan nimellä jangdan (장단). Pansori, karkeasti käännettynä ääni, on niin sanotusti tarinankerronnan genre, jossa tarina esitetään laulajan ja yhden rumpalin voimin. Huolimatta siitä, että pääesiintyjiä on vain yksi, saattaa yhdessä tarinassa silti olla monta hahmoa. Nykyisten tutkimusten mukaan tyylilaji kuului alkujaan šamaaneille ja katuesiintyjille, kunnes 1800-luvulla Korean ylempi luokka omaksui sen itselleen. Sanjo, joka tarkoittaa siroteltuja säveliä, on puolestaan pelkistä instrumenteista koostuva tyyli. Sille on tyypillistä hidas alku, jossa tempo kasvaa esityksen edetessä. Sanjo on tällä hetkellä yksi suosituimmista korealaisen kansanmusiikin lajeista.

Sanjo (산조)
Korean tunnetuimpia folk-kappaleita on tällä hetkellä arviolta 600 vuotta vanha Arirang (아리랑), jota pidetään epävirallisesti korean kansallishymninä. Kappaleesta tiedetään olevan 60 eri versiota, joista on tehty yhteensä noin 3600 variaatiota. Se esitettiin myös 9. huhtikuuta Savoy-teatterissa Helsingissä järjestetyssä Beauty of Korea -nimisessä konsertissa. Tämän lisäksi kyseinen kappale löytyy UNESCOn aineettoman kulttuuriperinnön listalta.

Lokakuussa 1997 syntynyt Song So-Hee (송소희) tuli tunnetuksi korealaisen kansanmusiikin esittäjänä KBS National -laulukilpailun kautta vuonna 2008, kilpaillen kappaleella Changbu Taryeong. Pari vuotta myöhemmin Etelä-Korean hallitus palkitsi Song So-Heen tittelillä Best Korean of the year eli vuoden paras korealainen.

Arirang (아리랑) Song So-Heen esittämänä vuonna 2014.
Hovimusiikki pitää sisällään rituaalisia ja aristokraattisia musiikkityylejä, joita ovat muun muassa aak, dang-ak ja hyang-ak. Näistä kolmesta tyylistä dang-ak ja aak ovat kiinalaista tuontitavaraa, jotka muokattiin sopimaan korealaisen hovin näyttämölle. Hyang-ak puolestaan on perinteisempi korealainen tyyli, mikä selviytyi täpärästi ja lähes koskemattomana tähän päivään asti.

Hovimusiikki on tätä nykyä jäänyt popmusiikin ja länsimaalaisen klassisen musiikin jalkoihin, eikä sitä juuri esitetä valtion sponsoroimia järjestöjä lukuun ottamatta. Yksi näistä järjestöistä on Seoulissa sijaitseva Valtakunnallinen Gugak-keskus (The National Gugak Center). Keskus on suunniteltu suojelemaan korealaista kansanmusiikkia. Se operoi neljää eri yksikköä, joita ovat hovimusiikkiorkesteri, folkmusiikki-ryhmä, tanssiteatteri ja nykyaikainen gugak-orkesteri. Aiheesta kiinnostuneet voivat konserttien lisäksi vierailla myös valtakunnallisessa gugak-museossa (The National Gugak Museum), joka sijaitsee aivan gugak-keskuksen vieressä Seocho-gun alueella. Museossa on likimääräisesti 6000 esinettä, jolla on historiallinen yhteys kyseiseen kulttuurin osa-alueeseen. Visitseoul.net kertoo museossa olevan näytillä lukuisia kuvia, soittimia, dokumentteja ja paljon muuta.

Dang-ak-kappale Nakyangchun (낙양춘)