Kenmochi Hidefumi - FOOTWORK

Kenmochi Hidefumin keväällä 2019 julkaisema albumi FOOTWORK on yksi koko vuoden kiehtovimmista albumeista. Parhaiten Wednesday Campanellan biisintekijänä tunnettu Kenmochi julkaisi ensimmäisen soololevynsä yhdeksään vuoteen. Sillä ei ole tyylillisesti mitään tekemistä hänen muun tuotantonsa kanssa.

Levy kertoo jo nimessään, mistä oikein kokonaisuudessa oikein on kyse. Footwork on 1990-luvulla Chicagossa kehitetty katutanssityyli, jota tanssitaan todella nopean ja energisen musiikin tahtiin. Kenmochin albumi lähestyy tätä aggressiivista tyyliä omalla kulmallaan, jossa kiivaisiin rytmeihin sekoitetaan orgaanisia soittimia, sämplättyjä räppejä sekä ajoittaisia syntetisaattorivalleja.

FOOTWORK on nimenomaan tuottajalevy, jolta ei löydy oikeastaan ainuttakaan hittiä. Valtaosasta sen kappaleita on julkaistu animoituja musiikkivideoita, joiden hapokkaat visuaalit tukevat albumia varsin tyylikkäästi. Levyn kymmenen kappaleen joukossa on sellaisia nimihelmiä kuin Mountain Dew, Fight Club, RoboCop ja Fish Sausage. Niistä ensiksi mainittu tiivistää neljään minuuttiin kaiken sen, mikä albumissa on upeaa. Hakkaava 808-rumpukoneen rytmi ja räppärin päästämät möläytykset kehittyvät isoksi syntetisaattorimatoksi. Lopulta sämplätyt naisvokaalit tuovat pintaan levyllä toistuvan eteerisen tunnelman. Katurytmit yhdistyvät eeppisyyttä hipoviin äänimattoihin.

Levyn rakenne kiehtoo monella tavalla. Siinä on yhdeksän kertaa rytmiltään oikeastaan täysin sama kappale. Ainoa poikkeus on BabyJaket, joka kuulostaa likimain Wednesday Campanellalta menevän komppinsa kanssa. Kenmochi soittaa sillä myös tyylitajuisia kitarafraaseja. Kaikissa muissa kappaleissa sama hakkaava rytmi toistuu ja vangitsee kuulijansa hypnoottiseen tunnelmaan.

FOOTWORK ei ole missään nimessä nyanssiton kokonaisuus, vaan siihen mahtuu useita mielenkiinnon herättäviä huippuhetkiä. Aloituskappale Aesop rullaa hokeman ”this is how we do, drop that booty too” avulla samalla kun jouset soittavat taustalla melankolisia säveliä. Jaburossa kuullaan taas tyylikkäitä laulusampleja ja syntetisaattorivallit pauhaavat kuin hyökyvät aallot. Fish Sausagessa Kenmochi samplaa pääbändinsä tuotantoa etäisesti kuuluvana äänimattona, joka katkeaa pyörän kellon kilahdukseen.

Levyn kappaleista lähimpänä hittiä on Fight Club, joka ei jumita lainkaan samalla tavalla kuin suurin osa muusta albumista. Sen päähokemaksi valittu fraasi rullaa eteenpäin eikä rytmi jää vain hakkaamaan paikoilleen kuten muualla levyssä. Vaikka kappaleessa ei tapahdu erityisen suuria, sen voi kuunnella lukuisia kertoja peräkkäin. Fight Clubin videossa hellyttävästi animoidut ukkelit tanssivat jotain kummallista breakdancea. Mountain Dew taas onnistuu olemaan leikkisä virvoitusjuomaan viittaavalla nimeltään, joka todennäköisesti kuvaa kappaleen eteeristä äänimaisemaa. Se nousee albumin ehdottomaksi kohokohdaksi.

Fight Club.
Kenmochi on onnistunut kirjoittamaan albumin, jonka kuuntelua on vaikea lopettaa. Jouduin kuuntelemaan levyn useita kertoja putkeen, sillä en voinut vain lopettaa. Jumittavat rytmit ja tarttuvat hokemat jäävät pyörimään tajuntaan. Lopulta kuulija voi huomata muistelevansa niitä albumin kuuntelun jälkeen.

Albumi parhaiten kuvaava adjektiivi on hauska. Jo sen nimi kertoo täysin, mistä levystä on kyse. FOOTWORK on silkkaa footwork-musiikkia Kenmochin omalla twistillä, ei mitään muuta. Tuntuu kuin artisti olisi päässyt vapauttamaan itsestään jotain sellaista, mitä hän muualla ei ole voinut. Wednesday Campanella -faneille albumia voi suositella varauksetta, sillä monet sen kikat ovat tuttuja pääyhtyeen levyiltä. Albumi kestää kuuntelua ja se nousee helposti yhdeksi koko vuoden suosikeistani.

Mountain Dew.