Chip Tanaka – Domingo

Chip Tanaka, oikealta nimeltään Hirokazu Tanaka, ei ehkä sooloartistina kalskahda tutulta monenkaan korvaan. Tosiasiassa Tanaka on kuitenkin tehnyt maailmanlaajuisesti levinnyttä musiikkia jo 80-luvulta asti. Nintendolle pelimusiikkia luoneen Tanakan töitä on kuultavissa muun muassa peleissä Earthbound, Metroid ja Super Mario Land. Lisäksi hän on kirjoittanut musiikkia myös Pokémon-sarjaan. Ensimmäisen sooloalbuminsa Tanaka julkaisi kuitenkin vasta 2017. Innolla vastaanotettu Django on nyt saanut seuraajakseen uuden albumin nimeltä Domingo.

Albumi on tekijänsä tyylille uskollisesti toteutettu kokonaan tietokonesoundeilla, joissa muistijäljet 80-luvun videopelimaailmasta kuuluvat voimakkaasti. Albumin kantavana teemana onkin Tanakan mukaan nostalgia: ”uusien elämänmuotojen syntyminen arvokkaista muistoista”. Muutamissa kappaleissa esiintyviä synteettisiä ihmisääniä lukuunottamatta täysin instrumentaalisella albumilla on lisäksi haettu innoitusta merestä, yöstä, ulkoavaruudesta sekä tietysti retrotietokoneista.

Aivan aluksi on kaiketi sanottava, että äänimaailmaa hallitseviin ”chip-soundeihin” tottumattomalta albumi vaatinee muutaman tutustumiskierroksen auetakseen mitenkään. Kylmän steriilit piipitykset ja pulputukset ovat toki monenkirjavia, mutta niistä puuttuu esimerkiksi 70-luvun synapopille ominainen lämpö kokonaan. Siinä missä Kraftwerkin tunnetuksi tekemässä konemusiikkiperinteessä fantasioidaan ihmisen ja koneen yhteensulautumisella, edustaa Chip Tanakan äänimaailma todellisuutta, jossa tekoäly hallitsee ja ihmisen rooli häilyy unohduksen rajamailla. Domingon musiikkia kuunnellessa ei hetkeksikään tule ajattelleeksi, että joku on ohjelmoinut nämä äänet jonkinlaiseen järjestykseen. Sen sijaan albumin äänimaailmaan uppoutumalla voi kuvitella eksyneensä datasirpaleena loputtomaan nollien ja ykkösten hetteikköön.

Kun tästä mahdollisesta alkujärkytyksestä on toipunut, voikin käydä täysin rinnoin nauttimaan albumin sävelrikkauksista. Ei liene mikään yllätys, että perinteisen rokkialbumin kehyksestä huolimatta Domingon 11 kappaletta ei sävellyksinä ole ahdettu rokin tyypilliseen säkeistö-kertosäe-rakenteeseen. Sen sijaan ne rakentuvat pelimusiikille ominaisina vähitellen mukailevina ja melko lineaarisesti vaihtelevina teemoina. Kutakin yksittäistä kappaletta olisi helppo kuvitella jatkavansa mediasoittimen toisto-ominaisuudella loputtomiin virtuaaliseikkailuiden taustamusiikkina.

On myös kiinnostava huomata, että albumilla on ainakin yritetty tavoitella jonkinlaista kappaleiden sisäistä tyylilajien vaihtelua. Elävien soittajien muodostaman orgaanisen soittodynamiikan puutteessa tämä on tietysti melkoinen haaste. Aivan täysin ei konemusiikin mestari kuitenkaan ole tehtävässään epäonnistunut. Esimerkiksi ilmavasti poukkoileva Hammerhead Shark Song ja raskaiden bassotaajuuksien varassa toikkaroiva Tubeworm Dub totisesti kuulostavat jossain mielessä kuin eri bändien soittamilta kappaleilta. Tällaisella taitavalla digiäänen käytöllä onkin albumin luonnostaan elottomaan äänimaailmaan tuotu jonkin verran mielenkiintoisia sävyvaihteluita.

Varmaan kuitenkin juuri sävellyksien pelimusiikkiluonteen vuoksi ne eivät lopulta iske mitenkään unohtumatonta tälliä rokkiin tottuneen kuulijan tajuntaan. Kyllä sävellyksistä toki keskittyen kuunnellessa paljastuu kiinnostavia koukkuja ja käänteitä. Toisaalta epäorgaaniset pilputukset vieraannuttavat tehokkaasti kolhoudellaan eivätkä varsinaisesti innosta käpertymään huoneen nurkkaan intensiivisiin kuuntelusessioihin. Jääkin lopulta vaikutelma, että parhaiten Domingon musiikki toimii sittenkin taustamusiikkina pelimaailmalle. Tuosta maailmastaan irrotettuna se tuntuu jollain tapaa hieman orvolta. Toisaalta sitä ei käy kiistäminen, etteikö Domingo olisi albumillinen ennen kaikkea hauskaa musiikkia. Vaikka suurimmilta osin pirteät sävellykset eivät erityisen mieleenpainuvia olekaan, välittyy niistä kuitenkin rento ja huoleton ilmapiiri, jolle lienee aina elämässä kysyntänsä. Lisäksi on tietysti sanomattakin selvää, että nostalgiannälkäisille Nintendo-faneille albumi on lähestulkoon pakkohankinta. Nykypäivän aikakoneena 80-luvun pelimaailmaan Domingo onkin aivan verraton teos.

Domingon voi hankkia ainakin Chip Tanakan bandcamp-sivulta. CD-version mukana saa kiitoskirjeen artistilta ja salaisen latauskoodin.