Dokumentti: BLACKPINK - Light Up The Sky
BLACKPINKin lokakuisen The Albumin yhteydessä julkaistu Light Up The Sky -dokumentti valottaa tyttöryhmän matkaa tähteyteen.
Maailman tunnetuimmaksi k-poptyttöryhmäksi noussut BLACKPINK on jatkanut maailmanvalloitustaan julkaisemalla lokakuussa 2020 ensimmäisen studioalbuminsa The Albumin ja dokumentin nimeltä Light Up the Sky. Caroline Suh'n ohjaama filmi kertoo BLACKPINKn noususta tähteyteen, esitellen videomateriaalia tyttöjen harjoitteluajoista ennen vuoden 2016 debyyttiä sekä debyytin jälkeisestä matkasta neljän vuoden ajalta. Katsoja pääsee seuraamaan tyttöjen arkipäivänaskareita ja kuulemaan tarinoita kulissien takaa.
Vaikka dokumentti alkaa BLACKPINKin menestyksen havainnollistamisella näyttäen pätkiä ryhmän vierailuista tunnetuissa amerikkalaisissa talk show -ohjelmissa, esimerkiksi Stephen Colbertin ja James Cordenin sekä Good Morning American vieraina, ja mainitsemalla BLACKPINKin tehneen historiaa olemalla ensimmäinen Yhdysvaltojen tunnetuimpiin musiikkitapahtumiin lukeutuvassa Coachellassa esiintynyt k-poptyttöryhmä, on dokumentin tarkoitus kuitenkin sukeltaa pintaa syvemmälle. BLACKPINKin tyttöjen ja heidän läheistensä henkilökohtaisten haastattelujen avulla esitellään ryhmän jäsenet Jennie, Lisa, Rosé ja Jisoo sekä bändikavereina että yksilöinä.
Ensimmäisenä tytöt kertovat tulevan albumin teosta. Mielenkiintoista on se, että BLACKPINKiä ja YG Entertainmentia, jonka alaisuuteen yhtye kuuluu, on kritisoitu vähäisestä julkaisujen määrästä: Neljävuotisen uran aikana BLACKPINKiltä on julkaistu singlejä ja muutamia singlealbumeita sekä EP:itä, ja ainoat kokonaiset albumit ovat olleet Japanin markkinoille suunnattu kokoelmalevy BLACKPINKin aiemmin julkaistujen kappaleiden japaninkielisiä versioita sekä kolme livealbumia. Tyttöjen ujot vastaukset antavat ymmärtää, että ensimmäinen studioalbumi oli ollut tekeillä jo kauan, ja että tytöt haluaisivat mielellään tulevaisuudessa kokeilla muitakin musiikkityylejä. BLACKPINKin musiikista vastaavan tuottajan Teddyn mukaan tarkoitus on ollut valita tarkoin mitä julkaistaan – mikä on toiminut hyvin, sillä jokainen julkaistu single on ollut hitti. Odottamattomalla suurella menestyksellä on kuitenkin varjopuolensa, nimittäin suuret odotukset ja niiden täyttäminen.
BLACKPINKin menestyksen avaimena Teddy pitää tyttöjen taustoja ja persoonia, jotka yhdessä luovat täydellisen kokonaisuuden. Jokainen neljästä tuo pöytään oman vahvuutensa. Tuottajan kuvailu on johdatus BLACKPINKin henkilökohtaisiin haastatteluihin, jotka täydentävät katsojan mielikuvaa tyttöjen persoonista, taustoista ja suhteista toisiinsa. Haastattelut ja esittelyt jäävät kuitenkin melko pintapuolisiksi. Jokaiselle tytölle varattu muutama minuutti ehtii antaa kuvan kyseisen henkilön yhdestä, ja melko pinnallisesta, ulottuvuudesta. Olettaen, että Jennie, Lisa, Jisoo ja Rosé ovat itse saaneet valita tämän yhden itsestään kertovan ulottuvuuden, voi katsoja muodostaa jonkinlaisen käsityksen heidän persoonistaan.
Tyttöjen kertoessa kodista lähtemisestä, harjoitteluajasta ja ryhmän muotoutumisesta katsoja saa paljon autenttisemman tuntuisen ja tunteellisemman kuvauksen tytöistä. Jennien sanoin, juuri harjoitteluaika tekee k-popista k-popin. Tämä yleensä useita vuosia kestävä ajanjakso on tunnettu raakuudestaan, rankoista ja pitkistä treenipäivistä, säännöistä ja alituisesta kilpailusta. Onnekkaiden kohdalla vuosien selviytyminen ja taistelu kulminoituu debyyttiin. Vaikka dokumentti valottaakin k-popmaailman varjopuolta tyttöjen kertomuksilla harjoitteluajasta ja esiintymisen ja keikkailun fyysisistä ja henkisistä paineista ja vaatimuksista, jättää se myös suurimman osan ongelmista piiloon. Varmasti jokainen k-popia kuunteleva tai korealaista viihdemaailmaa seuraava tuntee dokumentissa mainitut haasteet.
Dokumentti on visuaalisesti miellyttävä ja hyvin ohjattu. 79 minuuttia kuluu kuin siivillä, kun päättää vain katsoa ja nauttia kokemuksesta. Lopuksi jää kaipaamaan lisää, sillä dokumentti tarjosi vain pintaraapaisun BLACKPINKistä ja k-popin ihmeellisestä maailmasta. Dokumentin ongelma on kuitenkin sen käsikirjoitus ja tarkoitus. Ei ole täysin selvää, millaiselle yleisölle dokumentti on osoitettu. Koska alustaksi on valittu Netflix ja kieleksi pääasiassa ja mahdollisuuksien mukaan englanti, tarkoitus on todennäköisesti ollut kohdentaa dokumentti kansainväliselle yleisölle. Kolmen kielen (englannin, korean ja thain) käyttäminen sekaisin on mielestäni mukava viittaus tyttöjen taustoihin ja arkeen, sekä osuva viittaus k-popin kansainvälisyydestä. Kesken dokumenttia siirrytään hieman teennäisen loikan kautta perehdyttämään katsoja k-popin historiaan ja luonteeseen. Tämä viittaa siihen, että dokumentti on kohdennettu uusille k-popin kuuntelijoille ja BLACKPINKiin tutustuville. Toisaalta tällainen syväluotaava dokumentti yleensä avautuisi paremmin katsojille, jotka tuntevat k-popin maailman ja BLACKPINKin jo entuudestaan. Faneille dokumentti ei kuitenkaan tarjoa juuri mitään uutta.
Dokumentti jättää paljon mielenkiintoisia aiheita koskematta, kuten idolien tehdasmaisen ”tuotannon”, joka on Etelä-Koreassa suuri bisnes. Dokumentti tuntuu esittelevän vain positiivisena nähdyt vaikeudet, kuten kovan työnteon ja kilpailun laulun ja tanssin osalta. Ulkonäköpaineita, kovia dieettejä, kauneusleikkauksia, idoleille yhtiöiden luomia imagoja ja persoonia, idolien omien vaikutusmahdollisuuksien vähyyttä, rajoja ylittäviä faneja ja yksityiselämän rajoittamista ei mainita ollenkaan. Tyttöjen puheista pystyy rivien välistä lukemaan, että heidän suurin vaikutusmahdollisuutensa on esiintymisvaatteiden valinnassa. Harjoitteluajan säännöiksi lueteltiin tupakointikielto, juomiskielto ja kielto ottaa tatuointeja. On kuitenkin yleistä tietoa, etteivät harjoittelijat saa olla tekemisissä toista sukupuolta olevien harjoittelijoiden kanssa, henkilökohtaiset matkapuhelimet sekä seurustelu ovat kiellettyjä, ja monesti edes debytoineet idolit eivät saa omistaa tai ajaa autoa, saati sanoa julkisesti mitä haluavat. Toisin sanoen, dokumentti antaa hyvin pinnallisen ja kiillotetun kuvan BLACKPINKistä ja idolien elämästä. 79 minuutin aikana on nähtävissä pieniä pilkahduksia aidoista hetkistä ja tunteista, mutta monesti tilanteet vaikuttavat lavastetuilta ja tytöt varautuneilta tai kiusaantuneilta.
Viihdyttävyys 4/5
Informatiivisuus 2/5
Loppuarvosana 3/5