Kirjailija Minja Mäkilä: "K-pop kiehtoo itseäni ennen kaikkea ilmiönä"

Uunituore kirja K-pop – Unelma huomisesta taustoittaa kattavasti korealaisen popin maailmaa. 250-sivuisessa teoksessa käsitellään niin ilmiön leviämistä kansainvälisille markkinoille kuin myös korealaisen kulttuurin ja yhteiskunnan piirteitä.
Kirjan on kirjoittanut kulttuurihistorian maisteri Minja Mäkilä, joka itse innostui K-popista kahdeksan vuotta sitten. Kysyimme Mäkilältä kirjan tekemisestä, Korean kiinnostavimmista puolista sekä korealaisartistien maailmanmenestyksen jatkumisesta.

Miten alun perin päädyit kuuntelemaan korealaista musiikkia ja miten sait idean kirjoittaa aiheesta kokonaisen kirjan?

Törmäsin K-poppiin sattumalta vuoden 2012 MAMAn kautta. K-pop oli jotain niin erilaista ja ennen kaikkea valtava ilmiö, johon oli pakko tutustua tarkemmin. Ekat yhtyeet, jotka jäivät pikkuhiljaa korvamadoiksi, olivat SNSD, f(x) ja Shinhwa, ja siitä se sitten lähti.
Kirjaidea sai kipinän kulttuurihistorian avoimen yliopiston opinnoista: tarkemmin sanottuna tieteen popularisointikurssin esseestä. Kun huomasin, kuinka vähän K-poppia on tutkittu Suomessa, jatkoin samalla linjalla graduun. Kirja oli luonnollinen jatkumo tästä. Aina sanotaan, että pitäisi kirjoittaa kirjoja, jotka haluaisi itse lukea, ja K-pop kuuluu ehdottomasti tähän kategoriaan. Etelä-Koreasta on kirjoitettu viimeisen vuosikymmenen aikana paljon vähemmän kuin esim. Japanista, joten on mukava kasvattaa valikoimaa. Ja ehkä kirja inspiroi jotakuta muuta kirjoittamaan lisää Etelä-Koreasta, korealaisista ilmiöistä tai vaikka K-draamoista. Ehdottomasti ainakin toivon niin!

Miten pitkään kirjan kirjoittamiseen meni? Oliko jokin sen osuuksista erityisen työläs tai haastava saada valmiiksi?

Kirjan kirjoittamiseen meni aika tasan kaksi vuotta. Työskentelin ja opiskelin kuitenkin projektin ohella, joten ihan kokopäivätyöksi kirjaa ei voi kutsua. Mikään luku tai aihe ei ollut itsessään erityisen työläs, mutta K-pop on hermoraunioittava aihe kirjoittaa. Historioitsijana olisi helpompaa kirjoittaa tuhannen tai sadan vuoden takaisista asioista, jotka pysyvät paljon ”muuttumattomimpina”; K-popin kanssa menet parin sivun kirjoittamisen jälkeen illalla nukkumaan ja deletoit kaiken seuraavana aamuna, kun olet lukenut uudet otsikot. Koin todella haastavaksi kirjoittaa kohuista ja skandaaleista, joiden tulkinnat muuttuivat kirjoitusprosessin aikana lähes viikoittain ja joiden täysi totuus ei ehkä selviä ikinä.




Mitkä asiat K-popissa ja Koreassa viehättävät sinua eniten?

Kiinnostavia puolia on niin paljon, että on mahdotonta sanoa vain yhtä asiaa. K-pop kiehtoo itseäni ennen kaikkea ilmiönä. K-pop on todella äärimmäistä, välillä niin ristiriitaista ja silti idolien kautta todella inhimillistä. Samalla K-pop kuvastaa paljon laajempaa muutosta nousevan Aasian, fanien vallan kasvun ja nuorten vaikuttamisen kautta. Uskon, että jos pitäisi nimetä tämän hetken käänteentekevimpiä ilmiötä, niin K-pop olisi ehdottomasti listalla.
Etelä-Koreassa puolestaan kiehtoo eniten kieli. Korean kielessä on oma sointinsa ja tunnelmansa, mikä sopii hyvin kappaleisiin kuin sarjojen katsomiseen. Ja tietysti ruokakulttuuri: ihmiset kokoontuvat yhteen syömään. Ja jos asuu yksin tai ei ole aikaa, niin ongelma ei ole tämännäköinen vaan otetaan mukbangit avuksi. Kuulostaa niin perisuomalaiselta, että yksinäisyyttä lievitetään katsomalla tietokoneen tai puhelimen ruudulta jonkun toisen syömistä.

Entä mitkä seikat omasta näkökulmastasi ovat korealaisen populaarikulttuurin negatiivisimpia puolia? Onko niiden osalta nähtävissä kehitystä?

K-popin negatiivisimpia puolia on ihmisarvon ajoittainen unohtuminen. Jos esim. palataan vuoden 2012 MAMAan ja katsotaan palkituimpien yhtyeiden kohtaloita, niin kyllä se aika hiljaiseksi vetää. Ja kyseessä ovat vielä menestyneimmät yhtyeet, joiden asioiden pitäisi olla parhaimmalla mallilla. Kirjan tekoprosessin ajalle osuivat myös esim. Sullin ja Goo Haran kuolemat, seksiviestiskandaali ja pitkä lista muita kohuja. Alan ongelmien perkaamisesta syntyikin kokonainen luku kirjaan. Uskon kuitenkin, että tunnettujen yhtyeiden jäsenten asema paranee ja on jo parantunut sosiaalisen median ja fanien avulla. Idolit eivät ole enää yhtä riippuvaisia mediayhtiöistä ja ”virallisesta” idolin ammatista, vaan he voivat tienata elantonsa sosiaalisen median vaikuttajina ja hallita tätä kautta aiempaa paremmin työolosuhteitaan.
Yksittäisten idolien aseman ohella toinen suuri kysymys on K-popin laajempi yhteiskunnallinen vaikutus. Esim. itseäni järkytti kirjan kirjoitusprosessissa, kuinka paljon K-pop-uralle pyrkiviä on ja kuinka monta ovea treenaus sulkee. Sadat tuhannet nuoret kilpailevat menestyksestä ja vain muutama onnistuu. Tuloksena on yhdenlainen kadotettu sukupolvi, joka jää täysin yksin unelmiensa rikkoutumisen ja mahdollisten taloudellisten ongelmien kanssa. Tämä on pinnan alla valtava näkymätön ongelma.

Millaisena näet K-popin tulevaisuuden länsimaissa? Uskotko, että korealaiset poptähdet ovat esillä länsimaisissa valtamedioissa ja palkintogaaloissa edelleen esimerkiksi 10-20 vuoden kuluttua?

Nykyisenkaltaisena musiikkityylinä K-pop voi olla olemassa keskikokoisena ilmiönä vielä parinkymmenen vuoden kuluttua. Nykyiset idolit jatkavat halutessaan uraansa, ja samaan aikaan C-pop ja I-pop ottavat markkinoilla jalansijaa pitäen aasialaisen popin pinnalla. K-popin ongelma on kuitenkin siinä, että se ei ole loppupeleissä kauhean hyvää bisnestä. Jo nyt on vahvasti näkyvillä HYBEn, Naverin ja muiden isoimpien mediayhtiöiden panostukset mm. fanialustoihin, virtuaalikonsertteihin ja avatar-artisteihin. Nykyisessä taloudessa suurimmat voitot ovat alustojen kehittäjillä ja teknologian tarjoamassa skaalaamisessa pelkän sisällöntuotannon sijaan. Ei ole järkeä järjestää stadionkonserttia, joka tavoittaa parikymmentätuhatta ihmistä, jos netin kautta voidaan tavoittaa 15 miljoonaa fania. Samalla avatar-artistit ovat vapaita ns. inhimillisistä rajoitteista, kuten yöunien tarpeesta. Bisnesnäkökulmasta olisi täten epätodennäköistä, että suurimmat yhtiöt eivät käyttäisi nykyisiä voittojaan liiketoiminnan uudistamiseen. Veikkaan, että vuosien edetessä ne yhtiöt, joilla on siihen varaa, siirtyvät K-popista alustatalouteen.
Alustatalouden myötä kysymys voi siirtyä siitä, nähdäänkö korealaiset tähdet länsimaisissa medioissa tai palkintogaaloissa, siihen, nähdäänkö länsimaalaiset tähdet kansainvälisiksi nousseissa aasialaisissa somepalveluissa.

© Otava / Sirpa Ryyppö.

K-pop – Unelma huomisesta on saatavilla sekä painettuna kovakantisena versiona että e-kirjana. Tulossa on myös äänikirja Emma Louhivuorin lukemana.