BALLOND'OR – BALLOND'OR

Jos et ennestään tiennyt, mitä ”ballon d'or” tarkoittaa, niin asian voi helposti selvittää vaikkapa yrittämällä googlettaa perustietoja japanilaisesta BALLOND'OR-yhtyeestä. Kun ranskan kertauskurssi näin on käyty ja yhtyeen kotisivu viimein löydetty osoitteesta ufo-banana.com, voi perehtyä BALLOND'ORin lyhyeen ja ytimekkääseen biografiaan. Yhtye perustettiin Tokion Shimokitazawassa, kun syrjäytyneet ja sydänsuruja potevat MJM ja NIKE päättivät alkaa soittaa yhdessä. Yhtyeen nykykokoonpanossa MJM soittaa kitaraa, laulaa ja vastaa kappaleiden sävellyksestä. NIKE puolestaan soittaa kitaraa. Näiden alkuperäisjäsenten lisäksi yhtyeeseen kuuluvat rumpali Akahige sekä synisti-basisti-laulaja NANCY.

Ensimmäisen EP:nsä yhtye julkaisi vuonna 2015 ja on siitä pitäen ollut huomattavan tuottelias. Viime marraskuussa ranskalainen Specific Recordings julkaisi ensimmäistä kertaa BALLOND'ORia maailman markkinoille. Kyseessä on 14 kappaleen kokoelma lauluja yhtyeen uran varrelta. Tuttuun tapaan albumi on painettu näyttävälle 180 gramman värivinyylille. Aikaisemmin Specificin vinyylipainoksissa ei ole liiemmin kuvapusseilla koreiltu, mutta BALLOND'OR-albumi yllättää iloisesti kuvapussilla, johon on painettu muun muassa laulujen sanat. Harmi kyllä tiedot albumeista, joilla kokoelman kappaleet alun perin julkaistiin, puuttuvat jälleen, kuten taannoin julkaistulta Oomori Seiko -kokoelmalta. Ehkei google-hakujen aikakautena kukaan muu kuin vain muutamat kaltaiseni jälkeenjääneet kaipaa moisia nippelifaktoja.

Kotisivun biografian mukaan BALLOND'ORia perustettaessa ajatuksena oli tehdä ainutlaatuista musiikkia yksinkertaisesti ”tunkemalla yhteen” kaikki perustajatoveruksia miellyttävät rokkivaikutteet. Vaikutteiden yhteen tunkemisessa yhtye onkin onnistunut erinomaisesti, sillä BALLOND'OR-kokoelma esittelee hyvin tasaisesti musiikillisessa linjassaan pysyttelevän rokkibändin.

Touhun asenteellinen tausta on tuhnuisia soundeja ja rosoisesti roiskivaa soittoa myöten selvästi punk. Raakaa ja rämisevää kitarabändisoundia säröbassoineen ryyditetään hieman yllättäen myös kirkkaammilla syntikkamausteilla. Harmi kyllä synat on useimmissa kappaleissa miksattu lähinnä taustakohinaksi. Melodiantajuakin yhtyeellä on, joskaan suomi-iskelmä ei selvästikään ole kuulunut MJMn ja NIKEn soittolistoille. Lähes jokaisessa albumin kappaleessa on nimittäin melkein kuin velvollisuudesta pirteänpuoleinen rallattelukertsi, joista suurin osa kuulostaa keskenään jokseenkin samalta ja haihtuu mielestä yhtä nopeasti kuin sinne ilmaantuukin. Kaikkein nerokkaimmillaan tämä tavaramerkki on tilanteissa, joissa kertosäe on tungettu täysin odottamattomaan yhteyteen, kuten albumin tylyimmässä turpaanvetorallissa C.R.E.A.M.:issa.

Kokoelman 14 kappaletta ei ole lainkaan liian iso kerta-annos, vaan hujahtaa päin vastoin hetkessä ohi. Yksinkertaisuus ja suoruus ovat avainhyveitä albumilla, jonka kappaleista suurin osa on mutkattomia ja helposti nieltäviä pop-punk-rykäisyjä. Punk-asenteessa ei kuitenkaan paista laskelmoitu teeskentely, vaan suoruus on tällä albumilla nimenomaan sydämestä kumpuavaa tekemisen meininkiä, joka vakuuttaa rehtiydellään. Oikeastaan ainoa selkeä huti tässä suhteessa on albumin päättävä, kertakaikkisen väkinäinen nuotioballadiviritelmä Dreams. Muutoin simppeleissä ja sinänsä kliseisissäkin biiseissä on ehtaa asennetta, joka herättää kappaleet eloon.

Albumin musiikillisiksi huippuhetkiksi nousevat sen perusmassasta poikkeavat outolinnut, kuten erityisen villisti teutaroiva Bling Ring, jo mainittu vauhtipala C.R.E.A.M. ja ihastuttavan räkäisesti rokkaava kesähitti Vanilla Distortion. Myös tietokoneistetulla äänimaisemalla kokeileva LGBT jää mieleen muutoin kitaravetoisten rallien seasta, vaikkei yksinomaan hyvässä mielessä. Konebiitit ja synaujellukset syövät nimittäin tehokkaasti bändin suurinta vahvuutta, joka piilee juuri omalaatuisen bändisoundin räkäroiskeisessa energiassa.

Sanoitusten osalta jätetään turha politikointi valveutuneemmille ja keskitytään rokkenrollin hyvien perinteiden mukaisesti kyltymättömän suvunjatkamisvietin tuottamaan ihanaan kuumeeseen. Näkökulmina on niin hikinen kesälempi kuin hyljätyksi tuleminen ja sitä seuraava uuden rakkauden metsästyskin. Luonnollisesti mukana on myös aimo annos uhmaa ja murrosikäistä pahoinvointia. Koulu on syvältä ja hupsu hölyn-fuck-pölyenglanti lentelee nuhjuisten vihkojen graffititägejä viliseviltä sivuilta. Kaikessa tässä voisi epäonnistua nolosti, mutta BALLOND'OR paukuttaa menemään vailla kiusaannuttavaa itsetietoisuutta ja -tutkiskelua. Yhtyeen housut narikkaan ja kitara vonkumaan -meiningissä on jotain aidosti virkistävää ja viehättävää.

On selvää, ettei BALLOND'OR sumeine soundeineen ja rosoisine ilmaisuineen kosiskele musiikillaan mahdollisimman suurten yleisömassojen suosiota. Yhtyeen tyylissä on kuitenkin sopivasti kaavoja vääntävää outoutta ja ennen kaikkea kosolti tervettä musiikinteon riemua, niin että se on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Videotaiteen ystäville mainittakoon, että lähes jokaisesta BALLOND'OR-kokoelman kappaleesta on julkaistu YouTubessa musiikkivideo. Niitä voi bongailla yhtyeen jakelijoiden Actwisen ja Ufo-Bananan kanavilta.

Specific Recordingsin julkaisemaa BALLOND'OR-kokoelmaa voi puolestaan niin vinyylilevynä kuin digiversionakin tilata Specific Recordingsin Bandcamp-sivulta. Korostettakoon, että digiversio näyttää olevan kaupan vapaaehtoisella kannatusmaksulla, joten sen hankkimisessa nyt ei ainakaan voi hävitä mitään.

C.R.E.A.M.

Bling Ring