Asunojokei Sonic Rites: The Initiation -klubilla 18.5.2023

Synkkään ja raskaaseen musiikkiin keskittyvän Sonic Rites -festivaalin ohjelmaan kuului tänä vuonna peräti kolme japanilaista bändiä: Boris ja Church of Misery tapahtuman pääosuudessa Ääniwallissa ja lisänä vielä Asunojokei festarin avausklubilla Lepakkomiehessä. Asunojokeille Helsinki oli samalla uran ensimmäisen Euroopan-kiertueen alkupiste.

Post black metalliksi itseään luonnehtiva Asunojokei perustettiin vuonna 2014 ja julkaisi ensimmäisen albuminsa 2018. Yhtye on kasvattanut maailmanlaajuista tunnettavuuttaan vuosi vuodelta ja esimerkiksi viimeiset kaksi vuotta he ovat olleet yhteistyössä kansainvälisen Dog Knight Records -levy-yhtiön kanssa. Toinen albumi Island ilmestyi elokuussa 2022 ja on yleisesti ottaen saanut metallipiireissä hienon vastaanoton.

Sonic Rites: The Initiation 2023 -klubin kattaukseen kuului Asunojokein lisäksi kaksi suomalaista hardcore-yhtyettä, Rats Will Feast ja Vainoa. Keikan ensimmäisenä esiintyjänä lavalle noussut Rats Will Feast edusti näistä kahdesta energisempää ja punkimpaa hardcorea. Vainoa, joka kuvailee musiikkiaan termillä "blackened hardcore" eli "musta hardcore", oli soundiltaan enemmän Asunojokein suuntainen ja johdatteli keikan tunnelmia raskaampaan ja alakuloisempaan tyyliin.

Rats Will Feast

Rats Will Feast otti Lepakkomiehen alakerrassa sijaitsevan keikkatilan nopeasti haltuunsa tasaisen raskaalla ja aggressiivisella soundillaan. Rankka ja energinen, kaiken likoon laittava tyyli ei paljoa hengähdystaukoja jättänyt, mutta kappaleisiin oli kuitenkin mahdutettu paljon kiehtovia yksityiskohtia, kuten usean eri jäsenen laulu-/huutoäänen hyödyntämistä ja tietyn instrumentin korostamista hetkeksi. Bändin lennokas tahti sai myös yleisöön liikettä. Mielenkiintoista kyllä, tässä tapahtumassa ensimmäisen bändin aikana yleisössä liikuttiin ja heiluttiin näkyvimmin, sillä Vainoan ja Asunojokein hitaampaan musiikkiin sopii pikemminkin puolelta toiselle keinuminen ja biisien tahtiin nyökyttely.


Rats Will Feastin setin keskivaiheilla taisi tulla vuoroon jonkinasteinen yleisösuosikki, sillä eturiviläiset innostuivat erityisen kovasti tanssimaan. Tämän laulun loputtua lavalta kiitettiin yleisöä sanojen lisäksi myös sormin muodostetulla sydämellä. Keikkaan lukeutui myös useita uusia biisejä. Niistä erityisen mielenkiintoinen oli loppupuolella soitettu Hellhole, joka tuntui vaihtavan tunnelmaa hetkeksi vakavampaan ja ahdistuneempaan suuntaan.

Vainoa

Kuten aiemmin mainittu, Vainoan synkkähenkinen esiintyminen oli soundiltaan Asunojokein suuntainen ja pohjusti siten tunnelman valmiiksi illan päätähteä varten. Osittain tämä yhteensopivuus johtuu siitä, että Vainoa oli tietoisesti valikoinut tähän settilistaan juuri niitä hitaampia tunnelmakipaleitaan, niin uusia kuin vanhoja, mutta myös yleisesti ottaen esimerkiksi laulutyyli on black metal -vaikutteisena lähempänä Asunojokeita.


Vainoan aloittaessa myös yleisömäärä kasvoi, kun yhä useampi kuulija alkoi siirtyä baarin pöytien puolelta lähemmäksi lavaa. Raskas ja synkän unenomainen setti oli luova ja mielikuvitusta herättelevä. Örinän ja rääkäisyjen toimivan kokonaisuuden ohella mieleen jäi eräässä vaiheessa käytetyt kevyemmät, balladimaiset osuudet, jotka vahvistivat vaikutelmaa monipuolisesta bändistä.

Asunojokei

Kiinnostus illan pääesiintyjää kohtaan oli ilmeistä: Asunojokein aikana huomattava määrä kännyköitä kohosi ilmaan ikuistamaan bändin soittoa ja näkyipä yleisössä kivasti kiertuepaitojakin. Laulaja Nunon ilmaa hapovat kädet heijastelivat Asunojokein musiikin alakuloa ja mystisyyttä. Sinänsä näyttävät käsiliikkeet muistuttivat bändin kotimaasta, sillä tapahan on varsin yleinen japanilaisten bändien keskuudessa. Keikan edetessä show'hun kuului myös hyvinkin kansainvälinen ele, kun Nuno osoitti ohimoaan sormillaan ja oli tuupertuvinaan kuin liipaisimen painamisen jälkeen.


Thunder (Enrai to kimi) on keikalla mielenkiintoinen tapaus, sillä kappaleen alkuun kuuluvat japaninkieliset puhutut tervehdykset kuulostavat kuin välispiikiltä. Osuus sai yleisön hiljenemään kokonaan, kunnes hetken päästä osa alkoi intoutua sekalaisiin huudahduksiin. Settilistaan oli laulujen tyylien osalta ripoteltu pientä vaihtelua uutta virtaa tuomaan, mutta rajuimpiin reaktioihin lukeutui tyylikkäästi keikan lopussa esitetty Chimera, joka todella onnistui sytyttämään yleisön täyteen voimaansa vielä kerran. Melodikkaana vetona tämä laulu kuuluu bändin helpoiten kuunneltavaan tuotantoon ja onkin helppo ymmärtää sen päätyneen singleksi.


Illan kokonaisuus oli oivallinen ja Asunojokein livenä koettuaan on viimeistäänkin helppo ymmärtää bändin tunnelmallisen musiikin saamat kehut. Toivon mukaan heidät nähdään jatkossakin Suomessa – ja mahdollisesti jossain vaiheessa jopa täysipituisen setin merkeissä.