Miura Kousuke haastattelussa Saksan Anime Messe Babelsberg -tapahtumassa

Laulaja-lauluntekijä ja sorminäppäilyä suosiva kitaristi Miura Kousuke oli yksi Saksassa heinäkuussa järjestetyn Anime Messe Babelsburg -tapahtuman kunniavieraista. Oikeastaan hän on katumuusikko, mutta tuli nyt todistaneeksi pystyvänsä vakuuttamaan yleisönsä yhtä lailla myös isolla lavalla. Kousuken omalaatuinen kitaransoitto ja tarttuvat laulut lumosivat yleisön kuin luonnostaan.

Kolmipäiväisen tapahtuman toisena päivänä Kousuke istuutui hetkeksi JaME:n seuraan kertomaan itsestään, soittotyylistään ja musiikistaan. Hän raotti myös tulevaisuudensuunnitelmiaan ja sitä, missä fanit voivat nähdä hänet seuraavaksi.

Hei, Kousuke! Haastattelemme sinua nyt ensimmäistä kertaa, joten esittelisitkö itsesi.

Miura Kousuke: Olen Miura Kousuke, laulaja-lauluntekijä ja näppäillen soittava kitaristi Yamagatan prefektuurista, Japanista. Mukava tavata!

Oletko viihtynyt Saksassa? Entä mitä mieltä olet tähän mennessä ollut Anime Messe Babelsbergistä?

Miura Kousuke: Tajuttoman hauskaa! Wunderbar! ("Mahtavaa!") Täällä on aivan upeaa ja lisäksi Anime Messe Babelsberg on hurjan iso. Ihmisistä välittyvä voima ja energia tuntuu selvästi. Olen niin innoissani ja haluan tehdä tästä vieläkin innostavampaa – haluan saada innon kiertämään puolelta toiselle, jotta saamme aikaan mielettömän tunnelman. Sellainen on ehdottomasti hauskaa. Tämä on itse asiassa kolmas kertani Saksassa, ja Berliini on mahtava paikka. Viihdyn täällä loistavasti.

Olet katumuusikko, joten miltä tuntui esiintyä nyt Anime Messe Babelsbergin lavalla?

Miura Kousuke: Euroopassa soitan suurimmaksi osaksi katuesiintymisiä. Mutta tällä kertaa matkailen maailmalla sillä idealla, että esiinnyn kunkin maan kohdalla monenlaisissa keikkapaikoissa. Niiden joukosta tämänvuotinen Anime Messe on suurin, kävijöitä on niin paljon. Japanissa minulla ei koskaan olisi tällaista vaikutusvoimaa, joten on upeaa pystyä tähän täällä Saksassa, ulkomailla.

Muuten, alakoulua käydessäni pelasin jalkapalloa. Ennen musiikin aloittamista halusin alakoulussa, yläkoulussa ja lukioikäisenä ryhtyä ammattijalkapalloilijaksi. Yläkoulussa haaveilin Bundesliigassa pelaamisesta.

Vaikka en siis saavuttanut unelmaani Saksaan pääsemisestä jalkapalloa pelaamaan, pääsin kuitenkin tulemaan tänne musiikin merkeissä ja sain esittää laulujani täällä. Tuntuu, että loppujen lopuksi se tosiaan oli kohtaloni.

Sinulla on erityinen kitaransoittotyyli. Miten kauan olet soittanut kitaraa? Miten kehitit nykyisen tyylisi?

Miura Kousuke: Olen soittanut kitaraa sellaiset 15 vuotta. Aluksi soitin jpop-covereita. Siinä vaiheessa, kun olin aloittanut omien laulujeni kirjoittamisen, perustin bändin, mutta se ei sujunut hyvin. Siispä minusta tuli soolomuusikko. Ensialkuun soitin normaalilla kitaratyylillä suunnilleen vuoden ajan. Mutta koska ajattelin haluavani esittää oneman-keikkoja yksin, ymmärsin, että minun kannattaisi soittaa toisella tyylillä. Niinpä perehdyin useisiin eurooppalaisiin kitaristeihin ja kehitin nykyisen tyylini.

Eurooppalaisilla artisteilla on siis ollut vaikutuksensa nykyiseen kitaransoittotyyliisi?

Miura Kousuke: Niin. Euroopassa on paljon loistavia artisteja. Se, että saan itsekin esiintyä Euroopassa, ilahduttaa minua suuresti. Laitan parastani kehiin, tässä näillä mailla seisoessani.

Japanissa minulla ei ollut tuuria major-debyytin suhteen. Siitä eteenpäin aloin haastaa itseäni toimimaan ulkomailla. Siitä on nyt viisi vuotta. Sen jälkeen tuli korona-aika ja niin edelleen, mutta nyt pystyn jälleen jatkamaan pyrkimyksiäni.

Eilen näin ensimmäistä kertaa, kuinka kitaralla soitetaan rumpusoolo. Aikas vaikuttavaa!

Miura Kousuke: Niin, aikas vaikuttavaa, eikö? (nauraa)

Miten siis luot ja sovitat yhteen kaikki käyttämäsi äänet?

Miura Kousuke: Käytän kahta kättäni, vaikka joskus on kyllä settejä, joissa tarvitsisin kaksikymmentä sormea. Mutta... ei, kymmenen sormea minulla vain on. (nauraa) Teen siis oikealla ranteellani bassorummun äänen (demonstroi pöytää vasten) ja vasemmalla kädelläni virvelirummun äänen (demonstroi sitäkin). Oikea peukaloni on hi-hat-lautaset (demonstroi jälleen). Eli jos vasen käteni on näin... (Kousuke alkaa vasemmalla kädellään soittaa rytmiä pöytää vasten. Pian hän ottaa mukaan oikean käden ranteen ja peukalon, ja soittaa pöydällä lyhyen ja nopeutuvan rumpusoolon.) Näin se menee!

Ai noin se tehdään! Siistiä!

Miura Kousuke: Kiitos! Ich freue mich! ("Ihan tässä ilahtuu!") Eli tosiaan, tällä lailla luon ne äänet. Kehitin ne itse asiassa pikaisesti, mutta suunnittelin ne sellaisiksi, että pystyn samanaikaisesti soittamaan myös kitaran kieliä.

Lisäksi efektipedaaleissa käytän ainoastaan maailmankuulun japanilaisen Rolandin valmistamia malleja. Yhdistämällä niiden erityisen äänen omaan tekniikkaani luon soundin, joka on varmaankin ainutlaatuinen koko maailmassa ja joka esitetään pelkällä akustisella kitaralla.

Eikö tällainen tekniikka ole vaikeaa?

Miura Kousuke: On se itse asiassa vaikeaa. (nauraa) Vielä nykyäänkin sanoisin kyllä niin. Sain sen tavallaan kesytettyä, mutta kun tekniikkaa miettii syvällisemmin, niin onhan se aika vaikeaa. Todella vaikeaa! (nauraa)

Kun kirjoitat uusia lauluja, sävellätkö ne kokonaan valmiiksi vai improvisoitko äänityksissä?

Miura Kousuke: Itse asiassa säveltämään ryhtyessäni kaikki osa-alueet sanoituksista, melodioista ja sovituksista lähtien ovat jokaisen laulun kohdalla jo valmiina päässäni. Mielikuva siitä laulusta on päässäni jo lopullisessa muodossaan. Sellaiset yhdeksän vuotta sitten, kun aloittelin soolomuusikkona, yritin laulujen tekemisen suhteen saavuttaa liikoja; tähtäsin tekemään tyyliin sata laulua vuodessa. Mutta lauluja oli liian vaikeaa yrittää tehdä sillä tapaa. Melodioiden kirjoittamista, säveltämistä ja sanoittamista. Nyt pystyn tekemään niitä kaikkia samanaikaisesti, mutta yhdeksän vuotta sitten kykenin vain yhteen asiaan kerrallaan. Ehkä jumalalta tuli innoitusta. (nauraa) Jonkinlaiselta musiikkijumalalta, siis. (nauraa)

Millaiset aiheet sinulle ovat tärkeitä lauluja tehdessäsi?

Miura Kousuke: Haluan voittaa Grammyn! Ennen Saksaan tuloa julkaisin uuden albumin nimeltä KAMIKAZE (from the land of the rising sun). Kärkiraita on nimeltään Reimei, se on uusi lauluni. Laulun aihe on tehty Grammya varten. Grammylla palkituksi tuleminen tuntuu edelleen olevan aasialaisille mahdotonta. Aina viime aikoihin asti se oli myös itsenäisille artisteille joko mahdotonta tai hyvin vaikeaa. Mutta muistan, että vuonna 2017 itsenäinen artisti voitti Grammyn. Ja aina viime aikoihin asti, vaikka kyseessä on amerikkalainen palkinto, vain ani harva musta artisti koskaan sai sen. Mutta tilanne on muuttumassa Grammyn kohdalla – myös itseni kaltaisten itsenäisten artistien osalta. Niinpä Reimeitä kirjoittaessani aiheena oli Grammyn voittaminen itsenäisenä japanilaisena artistina.

Sanoituksiin liittyen: miten päätät, mikä kieli välittää sanomasi parhaiten? Esimerkiksi englanti, japani vai niiden sekoitus?

Miura Kousuke: Joskus käytän pelkkää japania. Se on käytäntöni, koska olen japanilainen. Välillä käytän englantia tai muuta kieltä. Käytän kieliä tuntemusten mukaan, ehkä sekin tulee jumalalta. (hekottelee) Tärkeintä on riimitys. Riimit ovat sanoituksissani se tärkein osa. Jos japanin ja esimerkiksi englannin välillä on samankaltainen loppusointu, valitsen sen ja käytän kielten sekoitusta. Perusta on aina japaniksi. Ja jos englannin tai saksankin kielessä ilmenee riimi, käytän sitä.

Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on?

Miura Kousuke: Lähitulevaisuudessa vai yleisesti? Koska lähitulevaisuudessa soitan täällä Anime Messe Babelsbergissa toisen konsertin! (nauraa innostuneesti) Sen lisäksi jatkan kiertuettani katumuusikkona. Se jatkuu joulukuulle asti. Aloitin Lontoosta, sitten menin Pariisiin ja Varsovaan. Nyt olen Berliinissä elokuun 17. päivään asti. Seuraavaksi menen Pariisiin, sitten Lontooseen ja Walesiin. Sen jälkeen lähden Amerikkaan ja soitan New Yorkissa ja Los Angelesissa. Siitä seuraavaksi menen Etelä-Koreaan ja lopulta palaan Japaniin. Se on suunnitelmani.

Haluaisin esittää oneman-konsertin yhdessä tietyssä keikkapaikassa. Olen kotoisin Yamagatan prefektuurista Japanista, hyvin pienestä kaupungista. Viihdepuolta on siellä erittäin hankalaa kehittää. Yamagatassa on yksi tämänkaltainen keikkapaikka, mutta ei sitä kukaan käytä. Se on liian hankalaa. Kuuluisatkaan japanilaiset muusikot eivät sitä käytä. Mutta minä haluan käyttää sitä oneman-konserttiin. Tuntuu, että sinne on vieläkin vaikeampaa päästä soittamaan kuin maineikkaalle Budokanille Tokiossa. Jopa major-artistien on hankalaa saada mahdollisuus Budokanilla soittamiseen. Itsenäisille artisteille se on sitäkin vaikeampaa. Mutta näin itsenäisenä muusikkona puhuen se keikkapaikka Yamagatassa on vieläkin vaikeampi tapaus. (nauraa) Haluan haastaa itseni soittamaan siellä keikan.

Ja ehkä haluat tuoda mukanasi kaikki maailmalla matkaamisen muistot ja kokemukset?

Miura Kousuke: Niin, ensi vuonna palaan Yamagataan ja sitten kierrän Japania. Luultavasti ensi kesänä palaan Eurooppaan ja sitten taas Yamagataan. Kaiken tämän myötä haluan yhä enemmän ja enemmän edistää viihdetarjontaa Yamagatan alueella. Yleisesti sanoen pääteemani on: "Yamagatasta maailmalle!" (hiljenee hetkeksi) No, ehkä se on pienempi teema. (nauraa)

Tässä olikin jo kaikki. Suuret kiitokset haastattelusta!

Miura Kousuke: Kiitos, dankeschön!

Jättäisitkö terveiset lukijoillemme?

Miura Kousuke: (vaihdellen saksan ja englannin välillä:) Rakastan Saksaa. Täällä on mukavaa olla. Kiitos kun luitte! Toivottavasti näen teidät Saksassa tai jossakin muualla. Suuret kiitokset, odotan tätä innolla!

JaME kiittää Miura Kousukea, Anime Messe Babelsberg -tapahtumaa ja etenkin pääjärjestäjä Michael Klementiä sekä Mikua ja Caro Lorenzia haastattelun mahdollistamisesta.

Kousuken musiikkiin voi tutustua Spotifyssa ja hänen kuulumisistaan pysyy ajan tasalla seuraamalla artistia Instagramissa tai Facebookissa.

Alla on katsottavissa hänen viimeisin musiikkivideonsa Kotaeawase -The song for all-.