ZAZEN BOYS – Rando

Kun edellisestä levystä on 12 vuotta, odotukset seuraavaan nousevat usein kohtuuttomiksi. ZAZEN BOYS onnistuu ylittämään niistä jokaisen paluulevyllään Rando (Land).

12 vuoden aikana basisti Ichiro Yoshida vaihtui MIYAan ja syntikat siirrettiin sivuun. Nyt yhtye keskittyy taas raa'asti funkkaavaan rockiin, joka ei kuulosta oikeastaan miltään muulta yhtyeeltä. Ensimmäisenä Randoa kuunnellessa huomio kiinnittyy soundimaailmaan: se on todella kuiva ja raju. Mukai Shutokun ääni on miksattu siten, että tuntuu kuin hän laulaisi kuulijan edessä. Soittimet on äänitetty pääosin kerralla livenä muutamia päällekkäisäänityksiä lukuun ottamatta, mistä seuraa hauskoja hetkiä. Ainakin kertaalleen äänitteelle on jäänyt kitaristi Yoshikane Soun pahoittelu, kun hän soittaa jonkin osionsa hieman väärin.

Noin 10 sekuntia levyn alun jälkeen Mukai käyttää tuttua fraasiaan "kurikaesareru shougyou mujou, yomigaeru seiteki shoudou", jonka merkityksen suora kääntäminen on haastavaa. Randon kappaleet ovat tuttuun tapaan erikoisia, ja onneksi yhtye julkaisi niiden melko vapaamuotoiset käännökset. Albumilla lauletaan säveltäjä Pjotr Tšaikovskista, närästävän udon-annoksen valmistamisesta (resepti kerrotaan), seksistä, barrakuda-kaloista, sodasta ja kerrotaan paikkoihin, kuten Tokion Suginamiin sijoittuvista tapahtumista. Parhaimmillaan laulujen tarinat ovat hauskoja ja koskettavia.

Musiikillisesti MIYA on vaikuttanut yhtyeen soundiin huomattavan paljon. Levyllä on äärimmäisen groovaava ja väkivaltaisesti hallitseva bassosoundi verrattuna Ichiro Yoshidan hillityn viileään soittoon. Tahtilajit pomppivat biisistä toiseen ja Mukai rääkyy, räppää, ulvoo ja laulaa menevien taustojen päälle. Erityisesti rumpali Matsushita Atsushin soiton tiukkuus korostuu levyllä. Rumpukuviot kuulostavat simppeleiltä, mutta niiden soitto vaatii tarkkuutta ja kovaa kuntoa.

Randolla muutama kappale erottuu selvästi joukosta. Tsaikovsky, Yoroshiku on pakahduttava indierock-henkinen kappale, jossa Mukain omaperäinen ääni pääsee oikeuksiinsa. Kappale jää välittömästi päähän soimaan. Suginami no Shonen on todella funk ja sen pentatoniset kitarakuviot sekä raju släppibassosoundi ovat soitannollisesti erityisen hauskoja. YAKIIMO on levyn yksinkertaisin kappale, jossa junnataan samaa riffiä liki viisi minuuttia. Mukain puhelaulu huipentuu lopulta japanilaisesta perinnemusiikista muistuttaviin melodisiin osuuksiin ja lopun rytmimuutoksiin. Se on kenties levyn väkevin biisi.

Rando on liioittelematta ZAZEN BOYSin parhaita levyjä. Se on paljon sanottu näin pitkän uran tehneelle yhtyeelle. Levy jakaa takuulla mielipiteitä Mukai Shutokun äänen vuoksi, eikä se kuulostaa moderniin tuotantoon tottuneelle välttämättä erityiseltä. Rando ei myöskään nosta yhtyettä uudeksi hittibändiksi. Näitä kappaleita tuskin tanssitaan TikTokissa. Se osoittaa kuitenkin, miten siihen kuuluisaan "omaan juttuunsa" keskittymällä ja sitä hiomalla yhtye voi ylittää itsensä aina uudelleen.

--

Musiikkivideo albumin kappaleelle Eien Shoujo (Eternal Girl).