Poikabändi
CNBLUEn
Re:BLUE on bändin neljäs korealainen minialbumi. 14. tammikuuta 2013 julkaistun minialbumin pääkappale on
I'm Sorry, jonka musiikkivideo kuvattiin Lontoossa. Albumiin sisältyy kokonaisuudessaan kuusi raitaa, joista yksi on sovitettu kokonaan englanniksi. Julkaisu pysyi useita viikkoja Korean Gaon Weekly -levylistan kärjessä ja pärjäsi hyvin myös Japanin, Taiwanin ja Filippiinien levylistoilla. Albumin menestys ei ole tuulesta temmattu, kyseessä on yksi poikabändin vahvimpia julkaisuja. Teemoiltaan albumi käsittelee rakkauden loppumista ja sydänsurua, mutta mukaan mahtuu myös iloisempia kappaleita.
Levyn aloittaa nimikkoraita
I'm Sorry. Raita yhdistää taidokkaasti yhtyeelle tutun "jammailevan" otteen ja loistavan rytmityksen, unohtamatta sopivan aggressiivisia kitarariffejä. Kappale on teemastaan huolimatta pirteänoloinen, tempo on iskevä ja tahdikas - eteenpäin pyrkivä.
Yong-hwan pehmeä, mutta sopivan särmikäs laulutyyli on kuin luotu tätä kappaletta varten. Kappaleen Lontoossa kuvattu musiikkivideo on visuaalisesti kaunis - jo kaupunkimiljöönkin takia - ja harmaaseen taittuvat sävyt ja painostavan näköinen taivas sopivat hyvin kappaleen tunnelmaan.
Coffee Shop on teemansa ja tunnelmansa puolesta on albumin kevyin ja huolettomin raita. Muista poiketen kappale on jopa hiukan flirttaileva. Se tuo esille edellistäkin paremmin yhtyeen "jammailevan" tyylin sekä taidokkaan laulun ja tahtien yhteensovittamisen.
Coffee Shop sisältää selkeän taustabiitin, mutta mukaan on ripoteltu onnistuneesti myös peruskaavaa rikkovia hitaampia tahdistuksia. Kappaleen kertosäe on eläväinen ja mukaansatempaava.
Keskimmäinen raita,
나 그대보다; Myself More Than You, alkaa balladimaisesti, mutta muuttuu pirteämmäksi.
Yong-hwan ja
Jong-hyunin pehmeät lauluäänet hyväilevät kuulijan korvia ja saavat kappaleeseen unenomaisen tunnelman. Taustabiitti antaa kappaleelle ryhdikkyyttä ja tuo vaihtelevuutta tempoon. Kappaleessa on sovitettu yhteen haikean kaunis laulu ja paikoitellen pirteämpi tempo, jotka tasapainottavat toisiaan onnistuneesti.
나란 남자; The Guy Like Me on tunnelmaltaan edeltäjäänsä tummempi. Hiukan popahtava taustabiitti on tahtia dominoiva; tuntuu että koko kappale rakentuu sen ympärille. Kappale on jollain tapaa päällekäyvä ja synkkä, vaikka tempo on reipas ja kertosäe kuulostaa huolettomalta ja tarttuvalta. Saman sanan useat toistot kesken kappaleen lisäävät sekaan huoletonta tunnelmaa. Tämä ei silti tarkoita, että kappale ei olisi toimiva - päinvastoin, se vaikuttaa moniulotteiselta ja huolellisesti kootulta paketilta.
Albumin viides raita,
La La La, vie sydäntä raastavan surumieliseen tunnelmaan. Kappale alkaa ja loppuu kauniilla syntikkariffillä, johon yhdistyy tahdikas ja paikoitellen revittelevä kitaran sekä rumpujen soitto. Haikean suloinen kappale huokuu kaipuuta, mutta toisaalta se on myös voimakas ja kiihkeä. Tätä kappaletta kuunnellessa kuulijalle ei jää epäselväksi, että tulkinta kertoo särkyneestä sydämestä ja vaikeasta erosta.
Kaiken kruunaa viimeinen raita,
Where You Are, joka on laulettu kokonaan englanniksi. Kappale ei teemaltaan ole yhtä sydäntä särkevä, kuin edelliset - tässä pikemminkin etsitään rakkautta. Rytmitys on jälleen kohdillaan, se on dynaaminen ja hauska. Tempoa vaihdellaan läpi kappaleen liukuvasti. Laulu on voimakasta ja sopii hyvin kappaleen tiiviiseen tunnelmaan. Jos kappaletta täytyisi kuvata kolmella adjektiivilla, ne olisivat skarppi, osuva ja ryhdikäs. Kappale on hyvä lopetus albumille, se on "piste i:n päälle".
Moni albumi sisältää muutamia "täytekappaleita", jotka toimivat hyvin levyllä, mutta yksittäisinä lauluina jäävät laimeiksi. Tämän levyn kaikki raidat olivat vahvoja ja erottuivat hyvin toisistaan, vaikka kaikissa oli selkeä
CNBLUEn kädenjälki ja yhdistävä teema. Kappaleet toivat hyvin esille yhtyeen monipuolisista osaamista muusikkoina. Kokonaisuudessaan kyseessä on vahva albumi, joka on yhtyeen tähänastisten julkaisujen kärkijoukossa ja varmasti yksi tämän vuoden korealaisten rockjulkaisujen parhaimmistoa.
Korealainen popmusiikki on ollut viime vuosina ulkomailla selkeästi suositumpaa kuin maan muu musiikillinen tarjonta. Tätä levyä ja yhtyettä kuunnellessa on kuitenkin pakko todeta, että maassa on myös potentiaalisia rockyhtyeitä, joilla on varmasti tulevaisuudessa mahdollisuus nousta tunnetuimmiksi myös Korean ulkopuolella.