DiabolosRadio - Japan Needs a Hero!

DiabolosRadio on tuore rock-bändi, jonka tavoitteena on soittaa mahdollisimman rokkaavaa musiikkia. Bändin virallisten sivujen musiikkinäytteiden perusteella osasin odottaa hyvin energistä ja positiivisella asenteella soitettua rockia, eikä ennakko-oletukseni todellakaan osoittautuneet vääriksi vihdoin saatuani bändin syyskuussa ilmestyneen debyyttialbumin Japan Needs a Hero! soittimeeni pyörimään.

Levyn kansikuvana on hattupäinen luuranko, joka pitelee käsissään radiota. Kansivihkosesta löytyy kappaleiden sanoitusten lisäksi pieniä mustavalkoisia kuvia bändin jäsenistä ja taustakuvina muunmuassa kitaroita ja suuri hämähäkki seitissään. Ulkoisesti levy antaa hiukan synkemmän vaikutelman kuin minkälaiseksi musiikki lopulta osoittautui. Sanoitukset ovat normaaliin tapaan pääosin japaniksi englanninkielisten lauseiden ja huudahdusten sävyttämänä.

Albumi pyörähtää käyntiin nimikkokappaleella Japan Needs a Hero! ja vokalisti Hirockyn huudahduksella "Are you ready?!". Biisi on energisen vauhdikas kunnon rock-tyyliin, ja kitaristi SDG#J:n soitto tuo mukaan heavy metal -vaikutelmaa. Biisi tuntuu jotenkin vähän liian sekavalta, eikä siitä heti saa kunnollista otetta, mutta se onnistuu kuitenkin saamaan kuuntelijan mukaan levyn menevään tunnelmaan.

Seuraavat kappaleet BadBoy ja Still Playin' the Rock Guitar jatkavat ensimmäisen raidan vauhdikkuutta, mutta pysyvät paremmin kasassa ja saavat ainakin minut innokkaasti hyräilemään ja liikkumaan mukana. BadBoy kuulostaa hyvällä tavalla yksinkertaisemmalta, ja sen ansiosta kaikki instrumentit ja laulu pääsevät kunnolla oikeuksiinsa, toisin kuin ensimmäisen kappaleen pienessä sekamelskassa. Still Playin' the Rock Guitar on levyn agressiivisimmasta päästä ja erityisesti kertosäe ja loppuosan kitarasoolo ovat todella toimivia. Nämä kaksi kappaletta lienevät suosikkejani albumilta.

Neljäs kappale 2nd Glory Days FunFunFun on tunnelmaltaan albumin positiivisin ja kevein, kesäinen ja huolettoman tuntuinen. Hyvin huomion kiinnittävä kitarasoolo on kiitettävän pitkä ja ehdottomasti levyn parhaimmistoa, eikä kappaleesta muutenkaan keksi huono sanottavaa. Tällaista lisää, kiitos! Viidentenä oleva Summer Rain on albumin ensimmäinen ja ainoa hidas kappale. Hirockyn ääni ei ole parhaimmillaan tällaisessa tunnelmoinnissa, mutta biisi paranee loppua kohden ja kertosäe on onnistuneen suloinen.

Puoliväliin asti kappaleet ovat olleet kohtalaisen onnistuneita ja nautittavia, mutta harmi kyllä tuntuu, että tästä alkaa albumin alamäki. Namakemono de YUSHU palauttaa musiikin agressiiviseksi, mutta jotenkin biisistä jäi hämmentynyt "huh?"-olotila. Sama vika on seuraavassa biisissä reSTART. Ehkäpä ongelmana on liika yrittäminen ja biisien sekavuus. Erityisesti reSTART tuntuu olevan ahdettu täyteen liian paljon erilaisia tyylejä ja kokeiluja, esimerkiksi Hirockyn räppäämistä.

Wristcut Syndrome on onneksi askel parempaan. Biisistä ei puutu asennetta eikä meininkiä, ja musiikki loksahtelee kohdilleen vaikuttavine kitarasooloineen luontevasti laulunkin ollessa hyvin toimiva. Toiseksi viimeinen kappale Burn with Hell Fire Guitar jää hiukan edeltäjänsä varjoon, ja muistuttaa jonkin verran ensimmäisestä kappaleesta Japan Needs a Hero!:sta. Albumin lopettaa Mihatenu Sekai, joka poikkeaa levyn yleistunnelmasta olemalla surumielinen ja rauhallisempi, joskaan ei yhtä hidas kuin Summer Rain. Mihatenu Sekai on yllättävän onnistunut ja Hirockyn hieman käheä ääni sopii tähän tyyliin todella hyvin. Ainoa miinus on mielikuvituksettomasti feidaantuva loppu.

Levyn äänenlaatu ei ole parhaimmasta päästä, ja se luo musiikille tietynlaista live-keikan fiilistä tai autotalli-tunnelmaa, mikä ei sinänsä edes häiritse, vaan oikeastaan sopii tämäntyyliseen musiikkiin. Täydellinen levy Japan Needs a Hero! ei ole, tosin milloinka debyyttialbumit olisivatkaan? DiabolosRadion asenne tuntuu olevan kohdallaan eikä heiltä puutu potentiaalia, joten jään mielenkiinnolla seuraamaan, mitä tämä bändi vielä saa aikaiseksi.