Luna Sea - Mother

Mother julkaistiin lokakuussa vuonna 1994, ja se on Luna Sean uran keskimmäinen albumi: sitä ennen oltiin julkaistu kolme levyä ja jälkeenpäin tuli vielä kolme lisää. Mother on näistä kaikista suosikkini, koska siinä kuuluu vielä tietynlainen synkkyys ja perinteiselle visual keille tyypillinen tunnelma joka myöhemmin hiljalleen katosi, mutta toisaalta soundi on jo huomattavasti kehittyneempi kuin aiemmilla levyillä.

Albumin tekemisen aikaan Luna Sean jäsenet eristäytyivät kokonaan ulkomaailmasta ja paneutuivat täysillä albumin hiomiseen, ja bändin ihailtava omistautuminen kuuluu musiikista. Motherin paras puoli onkin vahva kokonaisuus ja tasapaino. Levyltä ei löydy heikkoa kohtaa, vaikka toiset kappaleet erottuvatkin edukseen paremmin kuin toiset. Musiikki on täydellisessä harmoniassa ja kaikkien jäsenten instrumentit pääsevät oikeuksiinsa; Shinyan taitavat rumpuosuudet ja varmat rytmit, J:n voimakas basso, Inoranin kauniit melodiat, Sugizon tyylikkäät soolot ja tietenkin Ryuichin voimakas ja agressiivinen tai herkkä ja kaunis laulu. Mitään ei jää puuttumaan, eikä mitään ole liikaa.

Albumin aloittaa yksi omista suosikkikappaleistani, Loveless, vokalisti Ryuichin hypnotisoivalla "eins, zwei, drei, vier" -hoennalla ja kitaristi Inoranin todella näteillä melodioilla. Seuraavana on energinen ja vauhdikas Rosier, yksi Luna Sean rokkaavimmista kappaleista. Biisin puolivälissä myös basisti J pääsee ääneen omalla, hauskalta kuulostavalla puheosuudellaan, jonka jälkeen valokeilassa on Sugizo vaikuttavalla kitarasoolollaan.

Viidentenä kappaleena on yksi levyn kohokohdista, yli kahdeksanminuuttinen Genesis of Mind ~yume no kanata e~. Kappaleesta kuuluu ajoittain mielenkiintoiset ja mystiset itämaiset tunnelmat. Erityisesti kitarat tässä biisissä toimivat ja ovat todella kauniit ja samalla voimakkaat. Puolivälissä kappale rauhoittuu, mutta kasvaa koko voimaansa loppua kohden ja Ryuichin sydäntäsärkevä laulu ja uskomattoman kaunis musiikki saavat aikaan kylmiä väreitä.

In Future, levyn seitsemäs kappale, muistuttaa Luna Sean aikaisemmista töistä rosoisella punk-tyylillään. Biisi antaa sopivasti karua särmää muuten niin kauniille ja kiillotetulle albumille. Yhdeksäntenä on True Blue, yksi sinkkujulkaisuista, joka puolestaan tuntuu levyn popahtavimmalta ja todella tarttuvalta, ehkä välillä jopa itseääntoistavalta.

Viimeisenä on Inoranin säveltämä uskomattoman kaunis balladi, levyn nimikkokappale Mother. Ryuichin syvä ja voimakas mutta samalla äärimmäisen nätti ja tunteikas laulu tuntuu tässä saavan suurimman osan, ainakin alkupuoliskolla, kunnes Sugizon soittama viulu vie kappaleen vielä astetta kauniimmaksi ja vaikuttavammaksi. Mother on kappaleena todellinen mestariteos johon on hyvä lopettaa albumi, joka sekin on kokonaisuutena vähintään yhtä upea taidonnäyte.

Luna Sean Mother on yksi ensimmäisistä japanilaisista rock-albumeista joita kuulin, ja yhä edelleen se edustaa minulle jrockia ja erityisesti visual keitä parhaimmillaan. Jos tämä levy julkaistaisiin nyt, uskoisin sen keräävän vähintään yhtä suuren suosion kuin se teki 12 vuotta sitten. Musiikki on todella ajatonta, ja on hämmästyttävää, että äänenlaatu ja levyn tyyli on nykypäivän tasolla, toisin kuin useimmilla muilla yhtä vanhoilla levyillä. Mother on loistava albumi mikäli tahtoo tutustua 90-luvun japanilaiseen rockiin ja yhteen kaikkien aikojen legendaarisimmista ja vaikutusvaltaisimmista visual kei -bändeistä.