JaME-tiimin kommentit vuodesta 2006

Vuosi 2006 jäi useimpien mieleen parhaiten kenties etenkin visual kein tarjokkaana keikkavuotena. Suomalainen yhdistys JrockSuomi taustavoimineen järjesti useamman musiikintäyteisen illan seuraten edellisvuoden BLOOD-kokeilun menestystä. Myös japanilaista konemusiikkia kuultiin Suomessa usean artistin voimin, jonka lisäksi oman innostuneen fanikuntansa kerännyt eX-Girl käväisi sekin tervehtimässä meitä pohjoisia kuuntelijoita.

Hienon vuoden kunniaksi tiimimme listasi jokaisen henkilökohtaiset huippuhetket japanilaisen musiikin saralta.



Adeleine

Parhaat albumit?

alice nine. - Zekkei shoku

Levyä useammankin kerran kuunnellessa löytää jotain uutta, eikä tähän ihan heti kyllästy. Alice ninen vähän kevyempi (no, ainakin johonkin verrattuna) rock vetoaa minuun ja levyllä on joitakin bändin lempikappaleitani, kuten Velvet ja Q.

Parhaat singlet?

the GazettE - Filth in the beauty

Vaikka kolmikappaleisella singlellä on yksi kappale, josta en pahemmin välitä, kokonaisuutena se kuitenkin nousee vuoden parhaisiin, koska kahta muuta kappaletta olen kuluttanut niin paljon. Filth in the beauty ja Crucify Sorrow ovat molemmat tarttuvia, eikä Rich Excrement siinä välissä liiemmin häiritse.

Kagrra, - Utakata

Kaksi aivan mahtavaa kappaletta ja musiikkivideota osoittavat Kagrra,:n olevan voimissaan ja kehittymässä yhä parempaan suuntaan.

Parhaat DVD:t?

Kanjani∞ - Heat up!

Energinen konsertti-DVD on hyvin viihdyttävä ja kestää useammankin katsomiskerran. Tätä julkaisua katsellessa Kanjanin poikiin addiktoituu entistä enemmän. Kyseinen DVD on myöskin ollut minulle usean tylsän, pitkän yön huvituksena, eikä nukkumaankaan voi mennä popin tursutessa korvista. Oikeastaan Kanjani∞:n kaikki kappaleet eivät ole tällä DVD:llä ihan niin pop-sävelmiä kuin yleensä, vaan niistä on tehty rankempia miksauksia. Erityisesti Naniwa iroha bushissa rumpuja soittava Ohkura innostuu ehkä vähän liikaakin, eikä kappaletta ole tuntea entiseksi.

Paras asia?

Suomessa on tänä vuonna soittanut kaksi bändiä joista pidän, Plastic Tree ja D'espairsRay, ja se kertoo jrockin suosion noususta niihin mittoihin, että tapahtumia on mahdollista järjestää.

Huonoin asia?

Musiikinkin saralla vuosi 2006 oli minulle hyvä vuosi, eikä valittamista oikeastaan ole.

Paras keikka?

Plastic Tree Helsingissä heinäkuussa. Tiivistunnelmainen keikka oli älyttömän hyvä, vaikken etukäteen paljon bändin musiikkia ollutkaan kuunnellut, itse asiassa vasta aikaisemmin keikkapäivänä kuuntelin yhtyeen uusimman levynkin. Oli lämmin päivä ja hieno tunnelma.

Suurimmat odotukset vuodelle 2007?

Toivon näkeväni lempibändejäni livenä myöskin Suomessa, ja sen lisäksi hyvät levyjulkaisut olisivat mieltäylentäviä.



Annu

Parhaat albumit?

RENTRER EN SOI - RENTRER EN SOI

Olen hyvin huono kuuntelemaan levyjä kokonaisuuksina, joten yleensä napsin soittolistalleni kappaleita sieltä täältä. Lisäksi olen tämän vuoden seikkaillut erinäisten yhtyeiden vanhempien tuotoksien ihmemaailmassa, mutta RENTRER EN SOIn nimikkolevy oli yksi niitä harvoja uutuusalbumeita, joita soitin ahkerasti koko kesän. Se yllätti positiivisesti uudenlaisella äänimaailmallaan; Satsukin vokalisointi on monipuollistunut, saaden kauniin puhtaan laulun oheelle rajumpaa karjumista, joka ensin kuulosti korvissani vieraalta, mutta josta totesin parin kuuntelukerran jälkeen pitäväni. Yhtyeen soitannasta on muutenkin tullut suoraviivaisempaa, ja saundillisesti se on saanut uutta särmää. Hieno kokonaisuus, yksinkertaisesti erittäin hyvä levy!

Toki tältä vuodelta löytyy muitakin maininnan arvoisia albumijulkaisuja kuten esimerkiksi Plastic Treen Chandelier, Dn Tafel Anatomie, Bonnie Pinkin Every Single Day, Fantastic Plastic Machinen Imaginations sekä Remioromenin Horizon.

Parhaat singlet?

Sadie - GRUDGE OF SORROW

Parhaita singlejä löytyy vaikka millä mitalla! Uuden tuttavuuteni Sadien maxisingle GRUDGE OF SORROW hiveli korviani ensikuulemalta saakka, ei ehkä maailman omaperäisimmän, mutta ah-niin-särmikkään, raikkaan ja energisen saundinsa ansiosta. M.F.P (Malicious Female Pigs) on tarttuvan kertosäkeensä ansiosta mielestäni yksi vuoden parhaimpia kappaleita.

Siva - kyou hana kenran ki

Toinen uusi tuttavuus, taattua laatua UNDERCODElta! Vokalisti Kairin ääni saa ihoni välillä kananlihalle. ...isolation voimakkaan junnaavan kitarariffinsä kanssa muodostui kesäni ykköshitiksi.

Amuro Namie - CAN'T SLEEP, CAN'T EAT, I'M SICK

Joskus päivää on kevennettävä rehellisellä popituksella. En varmaan ikinä kyllästy CAN'T SLEEP, CAN'T EAT, I'M SICKiin, niin kauan olen soittanut sitä putkeen. Pidän Namien raikkaasta äänestä äänestä ja kappale on yksinkertainen tarttuva poppiralli. Singlen kakkosraita Ningyo ei yllä ihan nimikkokappaleen tasolle, sillä en ole mikään ballaadejen suuri ystävä, muttei sekään huono ole. Single on kaiken kaikkiaan pirteä tapaus.

Parhaat DVD:t?

Suureksi häpeäkseni minun on tunnustettava, etten osaa nimetä vuoden parasta DVDtä, yksinkertaisesti siksi, etten ole sellaisia ehtinyt katsomaan! Uudenvuodenlupaukseni tulee siis olemaan se, että otan tehtäväksi ensi vuonna katsoa erityisen paljon DVDeitä. Odotan innollani pääseväni fiilistelemään the GazettEn Nameless Liberty Six Gunsin sekä D'espairsRayn LIQUIDIZEn parissa heti, kun löydän niille aikaa!

Paras asia?

Mielestäni japanilaisen musiikin tuleminen suuren yleisön tietoisuuteen on vuoden paras asia. On upeaa että se on saanut lisää näkyvyyttä mediassa, kuten lehtiartikkeleissa sekä radiosoiton merkeissä. Lisääntyneen nettimyynnin myötä julkaisujen löytäminen ei ole enää kiven takana. Viimeksi koin positiivisen yllätyksen löytäessäni japanilaista musiikkia paikallisesta Anttilasta! Keikkojen suuri määrä maassamme kuuluu ehdottomasti myös vuoden parhaisiin asioihin. On jo lottovoitto sinänsä päästä näkemään artisti, jota ei ikinä vielä pari vuotta sitten uskonut näkevänsä livenä ellei matkaisi Japaniin. Tänä vuonna saimme huomata ettei mikään ole mahdotonta.

Huonoin asia?

Tämä vuosi on kokonaisuudessaan ollut erinomainen; ei juurikaan valittamista muutaman bändin hajoamista ja hiljaiseloa lukuunottamatta. Olkoon vuosi 2007 yhtä hyvä.

Paras keikka?

Vaikka olin ehtinyt hypettää D'espairsRayn keikkaa hullunlailla uutisen julkistamisesta asti, oli se loppujenlopuksi hiukan liian rutiininomainen makuuni, joten Plastic Treen heinäkuinen esiintyminen Nosturissa vei voiton vuoden parhaasta keikasta. Energinen esiintyminen ja sympaattiset pojat yhdistettynä upeaan tunnelmaan ja hyvin valittuihin kappaleisiin yksinkertaisesti sulatti sydämeni. Ammattimaista!

Suurimmat odotukset vuodelle 2007?

Tulevien keikkojen ajatteleminen saa perhoset lentelemään mahassani jo nyt! Tammikuuta odotan mielenkiinnolla; miltä indiesbändien lavashow tuleekaan näyttämään? Kana puolestaan edustaa vähän kevyempiä säveliä, monipuollistuttaen keikkatarjontaamme. Kermakakkumekkojen juhlaa! Tulevia julkaisuja ajatellen odotan innokkaimmin Dir en greyn seuraavaa kokopitkää, MARROW OF A BONEa.



Anu

Parhaat albumit?

HYDE: FAITH

Toisaalta FAITH sykähdytti miettimään koskettavilla tulkinnoillaan, toisaalta se antoi myös autuaallisen tunteen soundista, joka yksinkertaisesti kannustaa ottamaan musiikin musiikkina - upoten huomaamatta sinne mielen syövereihin. Kulutusta kestävä helmi major-listahittien joukossa.

Parhaat singlet?

CODE: ebony & CODE: ivory

Olemassaolonsa oikeutuksesta taistelemaan joutunut yhtye sai viimein kaikkien lykkäysten ja lupausten jälkeen ensimmäiset singlensä julkaistuksi. Tässä tapauksessa hyvää kannatti odottaa - sinnikkään rankalla asenteella varustettu bändi on saanut luoduksi toimivan soundin.

Parhaat DVD:t?

Kenzi Densetsu - There is no successor behind me.

Upea ja kattava videokokoelma tärkeän muusikon urasta pakattuna yhdeksi kompaktiksi setiksi yhdessä kuvien ja soololevytyksen kera. Tällaista toivoisi näkevänsä toteutettavan useammin.

Paras asia?

Japanilaisen musiikin aseman kehittyminen Suomessa. Hienoina yksityiskohtina etenkin JaME-tiimin tehokkuuden nousu ja JrockSuomen konserttien hieno menestys.

Huonoin asia?

kannivalismin väkinäinen jatkaminen. Miksi tuhota historiaa repimällä vuosien takainen nimi takaisin käyttöön, jos ainoa yhteneväinen kytkös menneeseen bändiin tulee olemaan 75% samat jäsenet?

Paras keikka?

Kesäkuun Ayabien keikka Helsingissä. Konsertti oli yllättävän pirteä, mutta samalla settiin sisältyi valikoidusti yhtyeen raskaampia kappaleita. Tämä yhdistelmä on yksi sellainen asia, mikä itseni aikoinaan jrockin pariin houkutti ja se nousi elävästi mieleen juuri tässä konsertissa.

Suurimmat odotukset vuodelle 2007?

Yoshiki kertoi Otakonissa aloittavansa yhteistyön Gacktin kanssa ja että tuloksia voidaan mahdollisesti odottaa ensi vuodelle. Muutama päivä ennen vuoden loppua jotain alkoikin jo tapahtua: Sugizon ilmoitettiin olevan bändin kolmas jäsen. Odotan heiltä todella paljon enkä siltikään osaa kuvitella pettyväni tähän ryhmään.



karmik

Parhaat albumit?

Kagerou: Kurohata

Kageroun neljäs ja valitettavasti viimeiseksi jäävä levy nousi hieman julkaisunsa jälkeen ehdottomasti henkilökohtaiseksi suosikikseni tämän vuoden julkaisuista. Kyseessä on lempibändini, jonka levylle luonnollisesti asetin suuret odotukset, ja vaikka levy aluksi tuntuikin hieman vieraalta, on se varmasto soinut levysoittimessani enemmän kuin mikään muu levy tämän vuoden aikana. Levy on kokonaisuutena suorastaan täydellinen, ja Kagerou ehti vielä viimeisen kerran esitellä uuden puolen itsestään ennen hajoamistaan.

Merry: PEEP SHOW

Vaikka Merry olikin yksi ensimmäisiä jrock-bändejä, joita kuulin, en silti oppinut pitämään heidän musiikistaan ennen PEEP SHOWin julkaisua. PEEP SHOW kuitenkin iski - ja lujaa. Uusimman levyn myötä myös ko. bändin vanhemmat tuotannot ovat pikkuhiljaa alkaneet avautua minulle, ja voinkin myöntää Merryn olevan nykyään kevyesti top10-lempibändeissäni, tämän levyn ollessa vuoden 2006 toiseksi paras kokopitkä albumi.

RENTRER EN SOI: RENTRER EN SOI

Olin fanittanut RENTRER EN SOIta jo kauan ennen uusimman levyn ilmestymistä, joten uusi levy oli jossain määrin yllätys; bändin tyyli on muuttunut melko radikaalisti vuosien aikana. Uusin levy otti selkeästi rankemman linjan ja Satsuki vaihtaa yhä useammin ja useammin karjumiseen ja huutoon entisen kauniin puhtaan äänen asemesta. Vaikka olenkin Satsukin puhtaiden vokaalien vannoutunut fani, huomasin kuitenkin pitäväni hänen karummastakin puolestaan erittäin paljon; Satsukin erikoinen karjumistyyli yhdistettynä RENTRER EN SOIn uuteen, rankkaan tyyliin saa aikaan mielenkiintoisen, jopa häiriintyneen oloisen tunnelman. Kokonaisuutena levy on mahtava, ja jälleen yksi vuoden kuunnelluimmista.

Mini-albumien saralta on tässä kuitenkin pakko mainita esimerkiksi Shinkou Shuukyou Gakudan NoGoDin, tuttavallisemmin vain NoGoDin, molemmat mini-albumit. Vaikka bändi on vasta hieman yli vuoden ikäinen, nousi se kuitenkin tämän vuoden aikana top10-listallani toiselle sijalle; bändin tyyli on melko erilainen muihin verrattuna ja vokalisti Danchoun ääni on uskomaton. Tämä laulaa ja karjuu korkeammalta kuin äkkiseltään voisi mieshenkilöstä kuvitella, vieläpä hyvin omalaatuiseen tyyliin, kuulostaen aina todella hienolta. NoGoDilla on myös loistokas basisti, mikä on asia, joka itseäni kiinnostaa bändeissä laulajan ohella eniten.
Muita ehdottomasti mainitsemisen arvoisia mini-albumeita jonkinlaisessa paremmuusjärjestyksessä ovat Sivan Asura, SCREWin Nejireta Shisou, kannivalismin Soukou humority ja POITRINEn Saishiki Gekoku Parasite.

Parhaat singlet?

NoGoD: Akafukyou

Juuri mainitun bändin elokuussa ilmestynyt single, joka sisältää kaksi äärettömän tarttuvaa kappaletta. Ennen Akafukyoun ja kuukauden jälkeen päin seuranneen Kurofukyoun julkaisua NoGoD tuntui olevan varsin tuntematon länsimaisten visual kei -fanien keskuudessa, mutta nämä kaksi singleä nostivat heidät kenties yhdeksi suosituimmista uusista tulokkaista, ainakin jos puheiden määrään voi luottaa. Tämä ei suinkaan tapahtunut syyttä, sillä bändin keulahahmo, aiemmin mainittu vokalisti Danchou, vaikuttaa varsin kunnianhimoiselta ja erittäin lahjakkaalta mieheltä, joka itse asiassa kirjoitti kaikki näiden kahden mainetta niittäneen singlen jokaisen kappaleen. Tältä bändiltä löytyy potentiaalia vaikka muille jakaa, eivätkä he siis syyttä suotta nousseet henkilökohtaisella listallani niin korkealle sijoitukselle, monien huomattavasti kokeneempienkin bändien ohi.

Jully: Sora ga Ochita Hi

Jully on niitä bändejä, jotka eivät julkaise mitään liian tiuhaan tahtiin, mutta heidän viimein julkaistessa kaksi uutta singleä syyskuun 20. päivänä, päätin ostaa molemmat ja kuunnella, mihin suuntaan Jullyn musiikki on kulkenut heidän ensimmäisen mini-albuminsa jälkeen. Kuinka ollakaan, bändi oli vain parantunut entisestään, ja Sora ga Ochita Hiltä löytyvät kolme kappaletta saavat vieläkin kylmät väreet kulkemaan selkäpiitäni pitkin. Etenkin singlen nimikkokappale on äärimmäisen kaunis ja Shinichiron äänikin on vain voimistunut entisestään, kuulostaen tätä nykyä mielettömän hyvältä!

Kagerou: Tonarimachi no Kanojo

Vaikka tältä sinkulta löytyykin kaksi remixiä, joista en pidä yhtään, sekä yksi kappale, josta en vieläkään muista paljoa, en kuitenkaan voi olla mainitsematta sitä nimikkobiisinsä takia. Kuullessani Tonarimachi no Kanojon ensimmäistä kertaa, en tiennyt mitä ajatella; biisi tuntui oudolta ja se onnistui melkeinpä yllättämään tyylillään. Hetken totuteltuani huomasin kuitenkin kuuntelevani kappaletta yhä uudestaan ja uudestaan, kerta kerran jälkeen, ja joutunenkin myöntämään, että tuo kappale nousi yhdeksi eniten kuunnelleistani Kagerou-kappaleista.

UnsraW: Gate of Death

Näiden singlejen valitseminen on todella vaikeaa, sillä mieleeni tulee jatkuvasti enemmän ja enemmän mahtavia julkaisuja tältä vuodelta, mutta päätin silti valita UnsraWin toisen maxi-singlen neljänneksi ja viimeiseksi tälle listalle. UnsraW on tämän vuoden uusia tulokkaita, ja bändin ollessa speeddiskillä, päätin ostaa heidän ensimmäisen singlensä jo ennen sen julkaisua. Ensimmäinen single osoittautui loistavaksi, joten ennakkotilasin myös Gate of Deathin. Tälläkään kertaa en pettynyt, päin vastoin; rakkauteni UnsraWia kohtaan vain kasvoi. Ensimmäisellä singlellä ainoa ongelma oli lievä omaperättömyys, mutta Gate of Deathilla tästä ongelmasta oli päästy lähes täysin. Laittaessani singlen ensimmäistä kertaa stereoihini pyörimään, kylmät väreet kulkivat pitkin selkäpiitäni koko ensimmäisen kappaleen ajan. Ehdottomasti parhaista vuoden 2006 uusista bändeistä!

Parhaat DVD:t?

Parasta DVD:tä on hankala valita, sillä tänä vuonna olen keskittänyt ostokseni ja mielenkiintoni lähinnä CD:ihin ja ne vähät DVD:t, joita olen ostanut, ovat olleet vanhempia julkaisuja. ISABELLEn Team KZ -DVD olisi melko varmasti tässä ykkösenä, ellei DVD:tä olisi pätkitty ärsyttävästi ärsyttävissä kohdissa. Bändin on ollut yksi lempibändeistäni jo vuoden päivät ja odotukset DVD:tä kohtaan olivat kovat, mutta biisien pätkiminen latisti tunnelmaa todella paljon.

Kunniamaininnan tässä kohdassa saa kuitenkin Merryn PEEP SHOWin mukana tullut DVD. Mieleeni tulee tasan yksi CD, jonka mukana ollut DVD yltäisi yhtä loistavalle tasolle kuin PEEP SHOWin mukana tullut DVD - siitä lisää seuraavassa kappaleessa. Yleensähän CD:itten mukana tulevilla DVD:illä on ehkä yksi PV tai livevideo eikä muuta, mutta PEEP SHOWin mukana tuli itseasiassa kaksi eri versiota Sayonara Ame (Rain) PV:stä ja Ringo to Uson PV. Eikä siinä todellakaan kaikki, sillä DVD:ltä löytyy myös roppakaupalla backstage-materiaalia, ja itse olen jostain syystä aina varsin mieltynyt artistien näkemiseen "kulissien takana." Merryn koostuessa varsin humoristisista jäsenistä, backstage-osiot ovat loistavaa viihdettä. Suosittelen!

Toisen kunniamaininnan tässä kohdassa saa NoGoDin uuden mini-albumin mukana tullut DVD. Vaikka DVD onkin selkeästi tehty melko matalalla budjetilla, on sillä kuitenkin noin puolen tunnin mittainen "minielokuva," joka on helposti hauskin minielokuva, jonka itse olen nähnyt. Välttääkseni turhaa spoilausta en viitsi kertoa sen sisällöstä paljoa, mutta kerrottakoon, että NoGoDin basisti ja vokalisti tekivät loistavat näyttelysuoritukset ja saivat ainakin minut lähes tippumaan sohvalta nauraessani heidän hyvänlaatuiselle vammaisuudelleen. Kannattaa aivan ehdottomasti ostaa tuon mini-albumin limited edition, jonka mukana kyseinen DVD siis tulee.

Paras asia?

Yksittäistä parasta asiaa on hankala valita, mutta ensimmäisenä nousevat tietenkin mieleen Suomessa ja muualla maailmalla nähdyt keikat, uudet bänditulokkaat, uudet julkaisut, hajonneiden bändien ex-jäsenten uudet bändit ja muut vastaavat. Vaikka tänä vuonna onkin menetetty todella monta loistavaa bändiä, ei silti voi olla unohtamatta sitä uusien hyvien julkaisujen tai mielenkiintoisten bändien määrää.

Huonoin asia?

Huonoin asia on ollut tuo yllämainittu monien bändien hajoaminen. Useat lempibändeistäni, mukaanlukien se kaikista tärkein bändi Kagerou, ovat hajonneet tai lähteneet tauolle tänä vuonna. Jeniva, Kazoku, ISABELLE, Death★Rabbits... Lista on pitkä. Mieleen nousevat myös jäsenvaihdokset ja artistien sairastumiset, kaikista surullisimpana esimerkkinä Kurara Zeroshiki: bändin vokalisti Kaya joutui lähtemään sairautensa takia lokakuussa, ja vain kuukautta jälkeenpäin, basisti Koma joutui lähtemään hitaan, mutta varman kuuroutumisen vuoksi. Mieleen nousevat myös AlumiLandin Dachin sairastuminen ja bändin jättö, Sivan Cultin auto-onnettomuus ja sitä seuranneet vaikeudet ja lopulta bändin jättö, SERIAL⇔NUMBERin ja POITRINEn auto-onnettomuudet (joista jokainen jäsen kuitenkin selviytyi suuremmitta vammoitta, onneksi), puhumattakaan Aikaryuun hirveästä auto-onnettomuudesta...

Paras keikka?

Kagerou @ Huxleys, Berliini, joulukuu 2006

Tätä tuskin tarvitsee paljoa selitellä. Kyseinen bändi on itselleni tärkeämpi kuin kaikki muut bändit yhteensä, ollut sitä niin kauan kuin olen jrockia kuunnellut, ja oli uskomatonta nähdä heidät elävänä lavalla, eturivistä. Keikkaa ennen tapahtui paljon ikäviä asioita, joista lisää keikkaraportissa, mutta kaikki se oli kuitenkin eturiviin pääsyn arvoista. Oli mahtavaa nähdä ja kuulla kaikki Kurohatan kappaleet ja useita vanhoja klassikoita livenä. Keikka jätti kuitenkin äärimmäisen haikean fiiliksen; olihan se ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun tulen näkemään nuo neljä "idoliani" yhdessä lavalla. Kaikesta huolimatta keikka oli kuitenkin niin hyvä, että tuntuu lähes epäreilulta verrata muita keikkoja siihen.
Keikkaa ennen ollut meet&greet oli myös sinällään hieno kokemus, ja keikan jälkeistä haikeutta hälvensi huomattavasti seuraavana päivänä lentokentällä bändiin törmääminen ja jäsenien väläyttämät väsyneet, mutta tyytyväiset hymyt ja tervehdykset!

Plastic Tree @ Nosturi, Helsinki, heinäkuu 2006

Plastic Tree on myös yksi ensimmäisistä ja pitkäaikaisimmista jrock-suosikeistani, joten pelkästään heidän näkemisensä lavalla olisi ollut hienoa. Keikka ylitti kuitenkin kaikki odotukseni, sillä oletin Plastic Treen suurin piirtein vain nousevan lavalle, soittavan kappaleensa, kumartavan ja lähtevän, mutta he olivatkin huomattavasti energisempiä kuin olisin ikinä osannut kuvitella. Etenkin vokalisti Ryuutarou sai ainakin minut välillä vain toljottamaan häntä suu auki hänen antaessaan kaikkensa yleisölle. Kaiken kaikkiaan keikka oli aivan mahtava kokemus.

Tuntuisi epäreilulta olla mainitsematta myös niitä muita bändejä, jotka näin tänä vuonna, Ayabieta ja D'espairsRayta. Molempien keikat olivat loistavia kokemuksia, ja etenkin jälkimmäinen sai minut ihan uskomattomiin keikkafiiliksiin esiintymisellään.

Suurimmat odotukset vuodelle 2007?

Suurimmat odotukset kohdistanen vielä jäljelle jääneille lempibändeilleni, sekä myös Suomen keikkatilanteelle. Toivon mukaan saamme kaikki yhdessä tehtyä ensi vuodesta yhtä hyvän jrock-vuoden Suomelle kuin tästäkin!



Katrin

Parhaat albumit?

girugamesh - 13's reborn

girugamesh on jo jonkin aikaa ollut yksi lempibändestäni, joten odotinkin levyn julkaisua innolla. Kuultuani levyn vihdoin, en pettynyt ollenkaan, sillä girugamesh oli säilyttänyt ominaisen tyylinsä. Levyllä oli mukana jo aikaisemmin julkaistuja kappaleita, joista pidän kovasti sekä mahtavaa uutta materiaalia.

Kagerou - Kurohata

Kageroun neljäs levy oli ehkäpä koko Kageroun tuotannon paras. Kagerou sai jotenkin tuotua uutta soundia mukaan uuteen levyyn, silti säilyttäen Kageroulle rakastamani tyylin. Levyltä löytyy moniakin biisejä, jotka ovat mielestäni Kageroun parhaimmistoa. Mainiten esimerkiksi tonarimachi no Kanojo jonka vauhdikas rytmi saa minut aina hymyilemään ja laulamaan mukana! Levy oli odotusten mukainen!

Parhaat singlet?

D'espairsRay - Kogoeru Yoru ni Saita Hana

Single on aivan mahtava! Ei muuta voi sanoa. Coll:setin jälkeen ihmettelin miten D'espairsRay voisi tehdä enää parempia biisejä, mutta onnistuihan se sittenkin! Single on sanoinkuvaamattoman hyvä, ja siltä löytyy kaikkien aikojen D'espairsRay suosikkini [PIG]headed.

Dir en grey - Ryoujoku no ame

Täytyy tunnustaa, että kuuntelin Ryoujoku no amen monta kertaa aluksi lävitse, vain tuijottaen seinään. En sisäistänyt kappaletta, enkä löytänyt siitä ydintä. Kappale ei kuulostanut normaalilta Dir en greyltä ollenkaan, eikä varsinkaan siltä kappaleelta, jonka kuulin livenä. Loppujen lopuksi tykästyinkin kappaleeseen, ja sen jälkeen se soikin putkena pitkään. Singlen muut kappaleet, vanhojen kappaleiden live-versiot, ovat myös aivan mahtavia toteutuksia vanhoista rakkaista, mutta myös muutenkin todella lähellä sydäntä, sillä olin itse paikalla kun ne äänitettiin.

12012 - Heart - type B

Vaikka pidänkin 12012 aikaisempaa tuotantoa parempana kuin uudemmat julkaisut, on mielestäni Heart yksi heidän parhaimmistoaan. Singlen B versiolta löytyvä shooting starista pidin myös kovasti, siksi valitsin B version, A:n a C:n sijaan.

Parhaat DVD:t?

Dir en grey - It Withers and Withers 05 (limited version)

Mahdollisesti paras Dir en greyn DVD-tuotannosta. Kolmen levyn paketti sisältää periaatteessa yli 4 tuntia katseltavaa. Dir en greyn ominainen esiintymistapa on säilynyt, ja DVD päästää bändin oikeuksiinsa. Liialla bonus tai backstage materiaalilla DVDtä ei ole pilattu, se sisältää runsaasti sitä mitä Dir en grey taitaa parhaiten. Live-esityksiä, toisin sanoen kokonaisen konsertin, ja monia pienempiä pätkiä. DVD oli mieluisa myös, koska katselen mieluummin Dir en greyn uudempia esityksiä, sillä heidän uudemmat julkaisunsa ovat mielestäni parempia. DVDltä löytyy myös mahtava Bonus Disc, joka sisältää esimerkiksi eri kuvakulmista kuvattuja live-esityksiä.

Phantasmagoria - TERRITORY OF DIVINE

Kyseinen DVD on Phantasmagoria fanille todellinen kokemuspaketti. Paljonkaan minulla ei ole kyseisetä DVDstä sanottavaa sillä syyt miksi pidän siitä ovat henkilökohtaisia. DVDllä näytetään SHIBUYA-AXssä pidettyä konserttia, joka Phantasmagoria konsertiksi, on paras mahdollinen. Phantasmagorian esiintyminen aivan vaillansa vertaa. Jokaisen kappaleen alku sai kyyneleet silmiini, ja silmät kuivuivat vasta monien tuntien jälkeen DVDn katselun lopettamisesta. Pelkästään Kisakin heittäytyminen yleisöön DVDn lopussa tekee DVDstä mainitsemisen arvoisen!

Paras asia?

Paras asia oli tieto Dir en greyn uuden levyn saapumisesta sekä vuoden keikat!

Huonoin asia?

Uutinen Kageroun hajoamisesta, tieto Soun (deathgaze) ja Ryohein (Ayabie) lähdöistä, Matoin ja Iorin lähteminen Phantasmagoriasta.

Paras keikka?

Dir en grey @ Columbiahalle, Berliini toukokuu 2006
D'espairsRay @ Tavastia, Helsinki marraskuu 2006
Kagerou @ Huxleys, Berliini joulukuu 2006

2006 vuonna suureksi ilokseni onnistuin näkemään kolme lempibändiäni livenä, joten niiden kaikkien väliltä on vaikea valita paras, jokaisella keikalla oli omat hyvät puolensa. Ja huonot.

Dir en greyn keikkaa on vieläkin vaikea kuvailla, sillä sen aikaisen huonon terveydentilani vuoksi keikka tuntui kuin unelta. Mutta melkein 4000 ihmisen huutovoimaa bändin innostaessa ihmisiä karjumaan yhteen ääneen Child Preyn aikana on vaikea unohtaa. Bändi vastasi odotuksiani täysin.

D'espairsRayn keikka oli monesti parempi kuin olin kuvitellut. Koko D'espairsRayn esiintymistyyli ja karisma lavalla nostivat bändin arvon silmänkantamattomiin.

Kageroun viimeinen keikka oli jollakin tapaa ehkä vuoden tärkein. Ja vuoden tunnerikkain keikkatapahtuma. Oli aivan mahtavaa kuulla ja nähdä itselleni niin tärkeä Kagerou. Keikan ajan lauloin ja kiljuin kurkku suorana, kyyneleet silmissä, saksalaisten heiluessa ruusupuskiensa kanssa ympärilläni. Itku tulikin keikan loputtua, Daisuken huutaessa viimeisen kerran "sayonara". Keikan jälkeen fiilikseni olivat erittäin onnelliset, mutta haikeat. Ja järkytystäni ja haikeuttani lisäsi itse bändin näkeminen seuraavana aamuna lentokentällä. Muistiin jää varsinkin heidän virnuilunsa, minun ja kavereideni yllättyneille ilmeille heidän tupsahtaessaan samasta ovesta sisään!

Suurimmat odotukset vuodelle 2007?

Suurimmat odotukseni julkaisujen saralla ovat ehdottomasti Dir en greyn uusin levy, sekä Phantasmagorian Black-Veil Before Christmas DVD. Odotuksiini voisin myös lisätä D'espairsRayn LIQUIDIZE DVD, jonka tulen saamaan käsiini vasta ensi vuoden puolella, sekä kaikki mahtavat keikat jotka vain odottavat läsnäoloani! Elokuulle suunniteltu Japanin matka voi mahdollistaa monienkin bändien keikkavierailun, sekä Haganismia odotan suurella mielenkiinnolla!



Matron

Parhaat albumit?

D - Tafel Anatomie

Lempibändini ensimmäinen kokopitkä ylsi ehdottomasti tälle tittelille. Kyseessä on mielettömän upea ja yhtenäinen kokonaisuus, jossa oli oiva mahdollisuus kuulla bändin huimasta kehityksestä. Kehityksestä huolimatta D kuulostaa edelleenkin itseltään ja sille tutut elementit, joiden takia rakastuinkin bändiin ensimmäisen kerran, seuraavat uskollisesti perässä.

Parhaat singlet?

Kanjani8 - Kanfu Fighting

Jpopin kuolemattomuus todistettiin, kun osakalaispoikien Kanfu Fighting ilmestyi joulukuussa. Singlessä tuntuu jollakin tavalla olevan sitä tiettyä ajattomuutta, jonka avulla ei ainakaan kyllästymistä tarvitse pelätä. Tällaisen julkaisun jälkeen tulevaisuutta odottaa vielä entistäkin (jos mahdollista) innokkaammin. Erityisesti singlen nimikkokappale ansaitsee kunniamaininnan.

Parhaat DVD:t?

the GazettE - Nameless Liberty Six Guns

Kyseinen kesällä kuvattu live-DVD muistutti minua ensinnäkin huomattavan paljon bändin toiselta keikalta, jolla kävin Japanissa ollessani, joten julkaisun arvoa nostaa pelkkä nostalgia itsessään. Muutenkin kolmetuntinen livekeikka pitkine backstagemateriaaleineen on hyvin nautittava kokonaisuus, josta löytää aina jotakin uutta vielä kymmenenkin katselukerran jälkeen.

Paras asia?

Japanilaisen musiikin rantautuminen Suomeen keikkojen sekä kiihtyneen levynmyynnin osalta oli niin henkilökohtaiselta kuin myös muunkin fanikannan kannalta hyvin miellyttävää.

Huonoin asia?

Kesällä Suomenmaallakin keikkaillut Ayabie aiheutti minussa hämmentyneen reaktion, kun sain kuulla ykköskitaristi Ryohein aikomuksista jättää bändin. Lahjakkaan kitaristin uusi bändi Megamasso näyttää ja kuulostaa pelottavan samanlaiselta kuin tämän ex-yhtye, mikä pistää surkeana miettimään, että lähdön syynä eivät ehkä tainneetkaan olla vain ne virallisiksi kerrotut "musiikilliset erimielisyydet jäsenien välillä". Myös Iorin ja (lempijäseneni) Matoin lähdöt Phantasmagoriasta saivat olon varsin hiljaiseksi.

Viimeisimpinä päivinä sain myös kuulla erikoisen uutisen. Vaikka NEWS:in ilmoitettu paluu antoi myös osittain toivoa, minua suretti fakta, että yhtye palaisi vain kuuden jäsenen turvin.

Paras keikka?

Vuosi 2006 oli itselleni varsin hyvä vuosi keikkailun kannalta, sillä sain mahdollisuuden tarkastaa myös muutaman sellaisen Japanissa. Valinta oli tietenkin vaikea, sillä esimerkiksi the GazettEn Japaninkonsertti oli jo itsessään oikea kokemus, mutta vuoden parhaan keikkakokemuksen sain kuitenkin Kagrra,:n kanssa, joka esiintyi 5. elokuuta maineikkaalla Shibuya AX:lla. Pitkä historiani yhtyeen kanssa ja vahva rakkauteni heidän musiikkiaan ja Isshin ääntä kohtaan lienevät ne suurimmat syyni.

Suurimmat odotukset vuodelle 2007?

Kesän 2007 tulen viettämään taas Japanissa, joten suurin odotukseni on D'n sekä jonkin popbändin näkeminen livenä. Positiivisen asenteeni ansiosta olen melkeinpä varma, että mitä luultavimmin tulen todistamaan lempipopryhmäni Kanjani8:n olevan varsin elävä. Odottelen innokkaana myös muiden bändien ahkeraa keikkailua Suomessa.



rubyslipper

Parhaat albumit?

Plastic Tree- Chandelier

Monipuolinen kattaus kauniita kappaleita. Levyltä löytyy jotain jokaiseen tunnetilaan, ja onkin varmasti vuoden 2006 kuunnelluin levy allekirjoittaneelle.

Muita mainitsemisen arvoisia levyjä ovat (ainakin) MERRYn Peep Show, Kageroun Kurohata, the GazettEn NIL ja MUCC:n Gokusai.

Parhaat singlet?

Kagrra, - Utakata

Usein yksinkertainen on parasta. Nimikappaleen melodia tuo kyyneleet silmiin ja Isshin ääni saa kylmät väreet liikkumaan pitkin selkärankaa. Kappaleen PV (joka löytyy singlen mukana tulleelta DVDltä) on onnnistunut erinomaisesti tallentamaan kappaleen unenomaisen tunnelman.

Parhaat DVD:t?

Dir en grey- tour05 It Withers and Withers (3 disc special edition)

Kaksi ensimmäistä levyä sisältävät konsertin ja pätkiä muista liveistä, kolmannella levyllä taas on pieni määrä backstage-materiaalia sekä eri kuvakulmin kuvattuja biisejä. Valinnan varaa siis löytyy.
Taidokkaasti kuvattu keikka saa kotisohvalla istuvan faninkin mukaan laulamaan, ja bändi onkin DVDllä energinen, hurja ja vastustamaton.

Paras asia?

Japanilaisen musiikin asema paraneminen Euroopassa, keikkojen määrän huima nousu niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa, ja eritoten se, että myös ns. valtavirtamedia on pikkuhiljaa alkanut huomioida japanilaisen musiikin muutenkin kuin kuriositeettina.

Huonoin asia?

Monien bändien, eritoten Kageroun lopettaminen on suuresti harmittanut. Vaikka bändien hajoaminen onkin osa viihdeteollisuuden kiertokulkua, onnistuu se aina satuttamaan yhtä paljon.

Paras keikka?

Plastic Tree @ Nosturi, Helsinki 11.7.2006

Vaikka olenkin nähnyt tämän vuoden aikana monia upeita bändejä, oli tämä keikka silti kaikista näistä paras. Bändin energinen esiintyminen ja erityisesti laulaja Ryutaron uskomaton karisma veivät minulta kirjaimellisesti jalat alta.

Hyvin tiukan kisan kakkoseksi jäivät Dir en greyn ja Kageroun keikat Berliinissä, jotka molemmat olivat unohtumattomia kokemuksia, niin hyvässä kuin pahassa.

Suurimmat odotukset vuodelle 2007?

Tulevista julkaisuista odotan eritoten Dir en greyn ja Kagrra,:n kokopitkiä. Muita odotuksen aiheita ovat tietenkin tulevat keikat sekä elokuulle suunniteltu matka Japaniin, jolloin uskon näkeväni monia yhtyeitä, joiden tulosta Eurooppaan voin vain haaveilla. Myös Gacktin, Yoshikin ja Sugizon yhteistyötä odotan erittäin suurella mielenkiinnolla.



yukionna

Parhaat albumit?

The Back Horn - Taiyou no naka no seikatsu

Odotin tältä levyltä paljon, ja siltikin se onnistui ylittämään toiveeni. Albumi on mukavan monipuolinen ja kulutusta kestävä, ja siltä löytyy uusia puolia vielä useankin kuuntelukerran jälkeen. Levyllä on myös muutama todelliseksi kestohitiksi muotoutunut kappale, kuten Shoumei, Ukiyo no nami ja Black Hole Birthday.

Lucy - Rockarollica II

Odotin tämän kolmikon toista levyä varmasti enemmän kuin mitään muuta levyä koskaan, ja muistan edelleen ensimmäisen kuuntelukerran. Kiitettävän monipuoliset ja piristävät biisit eivät vieläkään jaksa kyllästyttää, enkä varmasti milloinkaan pysty olemaan hämmästelemättä Imain ja Kiyoshin upeaa kitaransoittoa.

Maininnan ansaitsevat myös Monon You Are There, Envyn Insomniac Doze, MUCC:n Gokusai ja Kiyoharun Vinnybeach ~kakuu no kaigan~.

Parhaat singlet?

Asai Kenichi - Kiken sugiru

Sinkun nimikkokappale on mielestäni yksi vuoden mukaansatempaavimmista kappaleista, ja oli mukava kuulla Kenichiltä myös soolotuotantoa kaikkien hänen bändiensä jälkeen.

CRAZE - New Song

Aivan alkuvuodesta hajonneen bändin viimeinen julkaisu sisälsi kolme kappaletta, jotka olivat CRAZEa tyypillisimmillään mutta myös parhaimmillaan. Väkisinkin kuunnellessa tulee haikealle mielelle, mutta sinkku ansaitsee silti paikan tältä listalta.

Parhaat DVD:t?

The Back Horn - Live in the Sun

The Back Hornin urallaan toinen live-DVD jäi vuoden DVD-julkaisuista mieleen ehkä juuri siksi, ettei tältä bändiltä ole turhan paljon tullut live-materiaalia. Lisäksi DVD:llä on melko alhaiseen hintaansa nähden todella paljon materiaalia ja vieläpä hyvin viihdyttävää sellaista.

Paras asia?

Lucyn paluu yhteen vuoden tauon jälkeen, sekä erään vanhan suosikkini, Morrien, paluu musiikkimaailmaan uuden bändinsä creature creaturen kanssa. Tietenkin upeaa on myös ollut japanilaisen musiikin aseman parantuminen ja enenevät konsertit Suomessa.

Huonoin asia?

Yleinen tylsyys ja muutamien suurimpien lempibändieni, varsinkin BUCK-TICKin hiljaiselo. Bändin ainoa singlekin oli pienoinen pettymys. Verrattuna vaikka vuoteen 2005 tänä vuonna ei tapahtunut kovinkaan paljon mieleenjääneitä asioita, niin hyvässä kuin pahassakaan.

Paras keikka?

Harmikseni en nähnyt mitään lempibändiäni tänä vuonna, joten on pakko sanoa D'espairsRayn keikka Helsingissä 26. marraskuuta. Toisaalta myös Plastic Treen heinäkuinen esiintyminen Suomessa oli positiivinen yllätys. Näitä molempia bändejä on vuosien saatossa tullut jonkin verran kuunneltua, joten oli ihan mielenkiintoista nähdä heidät omin silmin.

Suurimmat odotukset vuodelle 2007?

Keväinen matkani Japaniin, jolloin toivottavasti onnistun näkemään jonkin suurimman suosikkibändini livenä. Lisäksi odotan mielenkiinnolla pienempien bändien klubi-keikkoja, joita toivon myös näkeväni paljon. Tietenkin odotan mahdollista uutta materiaalia BUCK-TICKilta, joka tänä vuonna oli harmittavan hiljainen, ja juuri julkistettu D'ERLANGERin paluu uuden albumin ja konsertin merkeissä kiinnostaa erittäin paljon.