LUNA SEA memorial cover album -Re:Birth-

-Re:birth- on ensimmäinen virallinen LUNA SEAlle tehty tribuuttialbumi, joka ilmestyi sopivasti vuoden 2007 lopussa vähän ennen kuin legendaarinen bändi palasi yhdessä lavalle lähes 8 vuoden erossa olon jälkeen. Uudella tribuuttialbumilla on yhteensä 12 kappaletta nimekkäiden japanilaisartistien esittäminä.

Tribuutin aloittaa menevästi MUCC coverillaan Dejavu-kappaleesta. Biisi kunnioittaa kiitettävästi alkuperäistä, sillä itse kappale kuulostaa hyvin tutulta, melkein identtiseltä kuin LUNA SEA. Suurin ero onkin Tatsuroun ja Ryuichin lauluäänissä, mutta se ei ainakaan minua häiritse, sillä pidän molemmista ja Tatsurou laulaa Dejavun vahvasti ja vakuuttavasti.

Toisena ääneen pääsee abingdon boys school biisillä Sweetest Coma Again. Musiikissa ei ole mitään vikaa, ja biisi vaikuttaa sopivan heidän tyyliinsä todella hyvin. Jos pitää Takanori Nishikawan vibraavasta äänestä, tämä lienee todella hyvä kappale. Itse en tosin millään saa korviani tottumaan Takanorin laulutyyliin.

Nami Tamakin versio STORMista tuo mieleeni niin tavallisen j-pop-biisin kuin mahdollista, vaikka myönnänkin olevani melko tietämätön j-popista. Tamakin ääni on miellyttävä, mutta melko huomaamaton naisääni, ja pop-biisi on tehostettu elektronisilla taustaäänillä ja ajoittaisella raskaahkolla kitaralla. STORM kuuluu mielestäni tribuuttilevyn keskinkertaiseen "ihan hyvä" -osastoon.

Neljäntenä vuorossa oleva Merry biisillä PRECIOUS... jakaneekin puolestaan mielipiteitä rankasti. Bändin tulkinta yhdestä LUNA SEAn alkuvaiheiden selkeästi suosituimmasta kappaleesta erottuu Garan laulun ansiosta sekä alkuperäisestä kuin muista tribuutin kappaleista huomattavasti. Uskoisin, että Merryn fanit pitävät tästä biisistä, mutta muut saattavat järkyttyä suhteellisen radikaalista versiosta.

HIGH and MIGHTY COLOR on kerännyt lähivuosina mielettömästi huomiota, ja heidän versiotaan ROSIERista kuunnellessa se ei tunnu kovin ihmeelliseltä. Biisi kuulostaa raikkaalta ja energiseltä, ja mies- ja naisvokalistien vaihtelu on onnistunutta. Alunperinkin tarttuva ROSIER sopii hienosti HandMC:n tyyliin ja kuuluu mielestäni tämän levyn vahvimpiin covereihin.

Kuudentena levyltä löytyy rauhallinen balladi I For You, jonka on coveroinut ZIGGYstä ja Snake Hip Shakesista tunnettu Juichi Morishige. Hän on mielestäni parhaimmillaan energistä rock'n'nrollia esittäessään, eikä siinä mielessä I For You tunnu nappivalinnalta, vaikka hän sen kieltämättä todella kauniisti esittääkin. Musiikkina toimii pelkästään hiljainen piano, ja Juichin, voisiko sanoa hieman kiyoharumainen ääni pääsee hyvin oikeuksiinsa.

Rauhallisesta tunnelmasta ei saada kauaa nauttia, sillä seuraavana vuorossa on LM.C versiollaan IN MY DREAM (WITH SHIVER) -kappaleesta. Heidän tulkintansa on runsaan elektroninen ja laulajan ääntä on muokattu reippaalla kädellä musiikin tyyliin sopivaksi. Minuun tämä biisi ei iskenyt sitten ollenkaan, ja ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen olenkin aina hypännyt sen yli.

Tribuuttilevyn elektronisuus jatkuu YU-KIn ja DJ KOOn END OF SORROWissa. He ovat tuoneet kappaleeseen hienoa hämyisyyttä ja unenomaista tunnelmaa, ja vaikkein tunnekaan näitä artisteja ennalta, he saivat minut jonkin verran innostumaan omaperäisellä ja melko rauhallisen elektronisella tyylillään.

LOVE SONG on mielestäni ollut aina yliarvostettu biisi, eikä kannivalismin versio siitä saa minua muuttamaan mieltäni. En löydä heidän versiostaan suoranaisesti mitään haukuttavaa, se on ihan hyvä, mutta rauhallinen biisi itsessään on harmillisen tylsä ja mitäänsanomaton.

Kymmenentenä on uransa vahvasti Japaniin keskittäneen Marty Friedmanin vuoro kappaleella SHINE. Martya tukee vieraileva laulaja Shinichiro Suzuki, jonka laulutyöskentely kuulostaa kenties kaikkein onnistuneimmalta tällä albumilla. Kitarat puolestaan kuulostavat paljon latinolaisvaikutteita saaneilta, ja tämä versio SHINEstä on ehdottomasti mielenkiintoinen ja kuuluu henkilökohtaisiin suosikkeihini tribuutin kappaleista.

SIDin versio WISH-kappaleesta kuuluu sen sijaan levyn keskinkertaiseen kastiin, joka ei oikein vavahduttanut suuntaan tai toiseen. Biisissä positiivista on reippaan iloinen ja menevä fiilis, mutta varsinkin vokalisti Maon epävakaa suoritus sai minut pettymään. Olisin kuvitellut tämän bändin pystyvän mielenkiintoisempaan versiointiin.

Tribuuttialbumin lopettaa erikoisesti, joskin hyvin kauniisti, Masami Tsuchiya MOON-biisillä. Vähitellen voimistuva ja hyvin tunnelmallinen versio kuuluu levyn persoonallisimpiin ja albumin loputtua siitä jäi mystisen miellyttävä jälkimaku.

-Re:Birth- on kokonaisuudessaan varsin mielenkiintoinen pakkaus erityisesti LUNA SEAn faneille, mutta myös niille, jotka pitävät joistain levyllä esiintyvistä artisteista. Valtaosa biiseistä on vähintään siedettäviä, mutta mukaan mahtuu mukavasti myös todella hyviä covereita. Pääpiirteissään -Re:Birth- tekeekin hyvin kunniaa LUNA SEAlle, joka ehdottomasti ansaitsee tämän tribuuttialbumin.