hide tribute SPIRITS

Vuoden kuluttua hiden kuolemasta, toukokuussa 1999, julkaistiin hänen muistoaan kunnioittaen tribuuttialbumi SPIRITS, jolla sen ajan tunnetut japanilaiset bändit coveroivat hiden suosituimpia kappaleita. Levyltä löytyy 15 kappaletta, joiden esittäjistä monet olivat hiden henkilökohtaisia ystäviä.

YOSHIKI - Introduction

Levy alkaa Yoshikin soittamalla kauniilla minuutinmittaisella pianosoololla. Seuraavien kappaleiden tyyliin se ei oikein sovi, sillä valtaosa muista on energisiä ja iloisia biisejä. Tätä levyä kuunnellessani yleensä skippaankin koko ensimmäisen raidan.

Tomoyasu Hotei - ROCKET DIVE

BOOWYsta julkisuuteen nousseen, sittemmin sooloartistina menestyneen Tomoyasu Hotein versio Rocket Divestä ei musiikkillisesti eroa hiden alkuperäisestä paljoaan, vaan se noudattaa sen tyyliä kuuliaisesti. Hotein uniikki ääni toki tuo biisiin persoonallisuutta, ja sen takia se lieneekin versiointi, jota joko rakastaa tai vihaa. Itse kuulun onneksi ensimmäiseen ryhmään, sillä Hotein jokseenkin nasaali mutta mielestäni silti miellyttävä ääni sopii hiden biisiin melkeinpä yhtä hyvin kuin itse hidenkin. Varsinkin kun Rocket Dive on jo valmiiksi hauska ja tarttuva biisi, tätäkin versiota kuuntelee erittäin mielellään.

Kiyoharu & SHOJI - Beauty&Stupid

Seuraavana saadaan edelleen kuulla melko nasaalia ja mielipiteetjakavaa ääntä, tällä kertaa Kiyoharun laulua. Kiyoharun ja Shojin versio Beauty&Stupidista noudattelee alkuperäiskappaletta melko tarkasti, mutta siitä on selkeästi kuultavissa samankaltainen punkahtava soundi, kuin mitä Kiyoharun silloisella bändillä Kuroyumella oli. Koska itse lukeudun Kiyoharun suuriin ihailijoihin, pidän luonnolisesti tästäkin biisistä erityisen paljon, sillä siinä on sopivasti uusien esittäjien tuomaa raikasta fiilistä, mutta sen tunnistaa silti todella helposti nimenomaan hiden kappaleeksi.

kyo & TETSU - TELL ME

D'erlangerista, Die In Criesistä sekä BUGista tunnettu vokalisti Kyo sekä D'erlangerista, Zi:Killistä ja CRAZEsta tunnettu rumpali Tetsu ovat vastuussa TELL ME -kappaleen coveroinnista. Musiikillisesti versio on melkoisen popahtava ja helppo kuunneltava kuten alkuperäinenkin versio. Kyon pehmeä ja lievästi käheä ääni korostaa biisin keveyttä ja hyväntuulisuutta. Kappaleessa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta varsinkin kahden edeltävän energisen biisin jälkeen se kuulostaa hieman liian vaisulta ja rehellisesti sanottuna jopa tylsältä. TELL ME kuuluukin siis levyn keskikastiin.

SIAM SHADE - Pink Spider

Siam Shade on tehnyt Pink Spiderista hyvin paljon nimenomaan itseltään kuulostavan version, kenties eniten Hidekin suhteellisen korkean äänen ansiosta. Henkilökohtaisesti minua hieman ärsyttää hänen äänensä, eikä biisi tunnu yhtä tarttuvalta ja persoonalliselta kuin hiden versio. Tämäkin kuulunee levyn tylsähköön antiin, vaikka Siam Shade kieltämättä soittaakin hyvin ja teknisesti versio on virheetön. Mutta kun ei vain iske.

shame - LEMONed I Scream

Shame on minulle ennestään tuntematon yhtye, mutta heidän coverinsa LEMONed I Screamista on erittäin vakuuttava. Vokalisti ääntää englantia erittäin hyvin ja toisin kuin hiden alkuperäisestä versiosta, tästä jopa ymmärtää täysin englanninkieliset lyriikat ongelmitta. Vokalistin ääni ei ole maailman erikoisin, mutta se on kuitenkin hyvin miellyttävä ja musiikki on letkeää ja hyväntuulista. Kaiken kaikkiaan mukavaa kuunneltavaa.

CORNELIUS - Pink Spider

Levyn toinen versio Pink Spideristä on runsaan elektronisen noise-bändi Corneliuksen käsialaa. Kappale poikkeaa huomattavasti niin alkuperäisestä biisistä kuin tämän levyn muista kappaleista. Cornelius ei periaatteessa laula ollenkaan, vaan vokaalien sijalla kuuluu naisen kiljahtelua ja miehen hiljaista puhetta. En varmasti tunnistaisi tätä coveriksi hiden Pink Spideristä, ellen tietäisi, ja onkin vaikea muodostaa mielipidettä, kun tämänkaltainen musiikkityyli on vieras eikä biisissä ole juurikaan yhteyttä siihen alkuperäiseen hiden kapaleeseen. Ainakin omaperäinen ja erottuva veto, jossei muuta.

ZEPPET STORE - FLAME

hiden levy-yhtiöllä aikoinaan ollut bändi Zeppet Store versioi Flamen, joka on melko rauhallinen ja seesteinen biisi moniin muihin verrattuna. Zeppet Storen versio ei ole erityisen mieleenjäävä - musiikki on hyvin samanlainen kuin hiden versiossa, ja laulu on tasaisen hyvää mutta kuitenkin aika persoonatonta. Ei nyt varsinaisesti huono kappale, mutta kuuluu siihen levyn keskikastiin, joka ei jää mieleen vaikkei sen yli skippaisikaan.

LUNA SEA - SCANNER

Luna Sea on tehnyt Scannerista hyvin omanlaisensa version, ja vähänkään Luna Seata tunteva ei varmasti voisi erehtyä bändistä. Heidän persoonallinen ja suosittu tyylinsä sopii todella hyvin Scanneriin, ja voisi uskoa, että se olisi alunperinkin heidän biisinsä. Taustan lievästä sinfonisuudesta huolimatta kappale on hyvin rokkaava ja mieleenjäävä, ja Ryuichin ääni sopii todella hyvin tähän. Mielestäni tämä on ehdottomasti yksi tribuuttialbumin onnistuneimmista biiseistä, eikä se kai tämän bändin ollessa kyseessä olekaan mikään ihme.

BUCK-TICK - DOUBT'99

BUCK-TICKin versiointi Doubtista on henkilökohtainen suosikkini koko levyltä, koska bändi muutenkin sattuu olemaan pitkäaikainen suosikkini. Mutta puolueettomastikin ajatellen versio on todella onnistunut, koska kuten Luna Seankin tapauksessa, tässä on onnistuttu tuomaan BUCK-TICKin 90-luvun loppupuolen tyyli erehtymättömästi esiin, mutta silti kunnioittaen hiden alkuperäistä kappaletta. Sakurai Atsushin ja Imai Hisashin vuorottelevat vokaalit ja ajoittain hiden laulutapaa tahallisesti imitoiva tyylii kuulostaa todella hyvältä ja levyn kenties agressiivisempana biisinä tämä jää kuuntelijan mieleen hyvin.

TRANSTIC NERVE - ever free

hiden levy-yhtiölle aikoinaan kuulunut Transtic Nerve on tehnyt ever freen omaa tyyliänsä mukaillen asteen verran elektronisemmaksi kuin alkuperäinen versio on. Biisi sopii kuitenkin todella hyvin tälle nykyään The Underneathina tunnetulle bändille ja se kuuluu tribuuttilevyn tasavahvaan kastiin, jota kuuntelee mielellään, muttei loppujen lopuksi jää mieleen kovin erottuvana.

OBLIVION DUST - Genkai Haretsu

Oblivion Dust liittyy hideen kitaristi Kazin kautta, joka aiemmin kuului hide and the Spread Beaveriin. Täydellistä englantiakin osaava vokalisti Ken Lloyd laulaa tämän biisin kuitenkin japaniksi, ja kuulostaa siinä todella hyvältä. Suhteellisen agressiivinen biisi välillä rauhoittuu hitaaksi ja välillä räjähtää täyteen voimaansa, ja mielenkiintoinen tunnelma tekeekin tästä yhden omista suosikeistani levyllä.

GLAY - MISERY

Vaikka Glay on kenties yksi tunnetuimmista tämän levyn artisteista, heidän Misery-coverinsa ei tee mielestäni kovinkaan suurta vaikutusta. Varsin popahtava mutta silti tasapaksu biisi on toki tavallaan tarttuva ja yksi hiden tunnetuimmista biiseistä, mutta en nää siinä mitään erityisen persoonallista tai muiden levyn biisien jälkeen mieleenpainuvaa. Versio on kyllä hyvin paljon juuri Glayn tyylinen, joten jos muutenkin sattuu pitämään kyseisestä yhtyeestä, kannattanee tähänkin raitaan tutustua.

I.N.A., Pata, Heath - CELEBRATION featuring hide

Kolme hiden bändikaveria tekivät version CELEBRATIONista, ja tässä mukaan on editoitu myös hideä. Biisi erottuukin juuri hänen vuokseen tältä levyltä, vaikkei biisi sinänsä kuulu parhaimpiin sen toistaessa aika paljon itseään.

YOSHIKI - GOOD-BYE

Albumin viimeinen biisi on ensimmäisen lailla Yoshikin pääasiassa pianolla soittama, tällä kertaa lähes viisiminuuttinen instrumentaali. Kappale on hyvin kaunis, mutta se erottuu vähän turhankin paljon albumin muista rokkaavista ja energisistä kappaleista, enkä muutenkaan osaa liittää tällaista biisiä iloisena ja riehakkaana tunnettuun hideen. Ei liene kuitenkaan yllätys, että juuri Yoshiki halusi aloittaa ja lopettaa levyn omalla pianonsoitollaan.


Kokonaisuutena hide tribute SPIRITS on viihdyttävä, hauska ja ennen kaikkea hiden muistolle kunniaa tekevä levy, jolta löytyy runsaasti erittäin hyviä tulkintoja eikä oikeastaan ollenkaan huonoja, vaikka muutama tylsähkö raita mahtuukin väliin. Kaiken kaikkiaan suosittelen levyä niin hiden faneille kuin oikeastaan kaikille muillekin japanilaisen musiikin ystäville, sillä se tarjoaa samalla jännän katsauksen niin hiden tuotantoon kuin moniin muihinkin japanilaisen rockin merkittäviin nimiin 90-luvun lopulta.