hide Memorial Summit, ensimmäinen päivä - osa B

MarBell

Versaillesin jälkeen melko tuntematon, mutta kuitenkin kiinnostava goottityylinen shoegaze-rockbändi MarBell astui toiselle alalavalle naislaulaja MARin johtamana. Edellisen esiintyjän jälkeen nuoren bändin oli kuitenkin vaikeaa saada yleisöä lämpenemään kunnolla uudestaan. Valitettavasti monet ihmiset päättivät kyseisellä hetkellä lähteä areenalta, joten he menettivät viihdyttävän, joskin lyhyen neljän mukavan kappaleen show’n, johon sisältyi muun muassa jazzahtava Teno naru kata he ja hieman hide-vaikutteinen Tokyo Spider.

Settilista:

1. Narcolepsy
2. Teno naru kata he
3. Miss All Birthday
4. Tokyo Spider


Maximum the Hormone

Seuraavaksi oli Maximum the Hormonen vuoro valloittaa päälava. Ilmeisesti suurin osa noin 30 000 paikallaolijasta oli erityisen innokas näkemään MTH:n, joten ihmiset palasivat paikoilleen ja odottivat nelikon aloitusta. Vain muutama minuutti MarBellin lähdettyä alalavalta naisrumpali Nao johti bändin lavalle ja aloitti hakkaamalla rummuilla kovaa kappaleen What’s up people! ensimmäistä riffiä haastaen yleisön moshaamaan samaan tahtiin. Tämän lämmittelyn jälkeen Nao antoi yleisölle pienen hengähdystauon ja puhui vähäsen esitellen itsensä vaihdellen söpön, hiljaisen äänen ja kovaäänisen karjumisen välillä. Seuraavan kappaleen, Zetsubou Billyn, joka oli Death Note -animen lopputunnari, myötä yleisö lopulta kuului kokonaan Maximum the Hormonelle.

Yhden kappaleen (Buiikikaesu) ja yhden mc:n jälkeen MTH jatkoi seuraavalla nopeatempoisella niskanmurtajallaan Tsumilla, ja vaikka kaikkialla oli tuoleja, jotkut yleisössä intoutuivat moshailemaan. Viimeisen kappaleen, Koi no megaloverin, aikana kaikki tekivät koreografian mukaisia tanssiliikkeitä musiikin mukana, ja jonkin aikaa näytti siltä, että jokainen paikallaolija oli bändin suuri fani. Mutta jopa päivän siihen mennessä parhaan keikan täytyi loppua joskus, ja Maximum the Hormone poistui energisen mutta lyhyen kaksikymmenminuuttisen jälkeen.

Settilista:

1. What’s up, people?!
2. Zetsubou Billy
3. Buiikikaesu
4. Tsumi
5. Koi no megalover


Phantasmagoria

Phantasmagoria oli ohjelmassa iloinen yllätys, koska bändi hajosi viime vuonna. He saapuivat lavalle huutaen yleisölle, rohkaisten sitä innostumaan. Kirkasvärisine hiuksineen ja vaatteineen bändi esitteli tunnusomaista visuaalista ulkonäköään ja aloitti lyhyen settinsä kappaleella Kami uta. Rytmikkäillä rummuilla alkanut kappale kehittyi melodiseksi hard rock -ohjelmanumeroksi. Yleisö, täynnä energiaa ja iloisena nähdessään bändin taas esiintymässä, teki erityisiä liikkeitä kappaleen mukana bändin juoksennellessa ympäri lavaa.

Bändi lopetti balladilla Gensokyoku ~Eternal Silence~, pehmeämmällä ja liikuttavalla piano-introlla varustetulla kappaleella, joka loi täysin erilaisen, mutta innoittavan ja tunteellisen ilmapiirin.

Settilista:

1. Kami uta
2. Gensoukyoku ~Eternal Silence~


T.M.Revolution

T.M.Revolution-merkin ilmestyessä suurelle kankaalle fanien huudot täyttivät koko stadionin. Show alkoi noin 17.40 Nishikawa Takanorin ilmestyessä päälavalle pukeutuneena kokomustaan nahkatakin ja ketjujen kera. Hän alkoi laulaa pyrotekniikan valaistessa lavan. Innostunut yleisö lauloi ja tanssi Nishikawan mukana, joka myös juoksenteli jatkuvasti hyvin innostuneena puolelta (ensimmäinen alalava) toiselle (toinen alalava).

Kappaleen Zips jälkeen Nishikawa sanoi olevansa hyvin iloinen ja kiitollinen voidessaan olla osa niin hienoa tapahtumaa. Hän jatkoi sanoen joskus miettineensä, miksi oli mukana tapahtumassa, ja tajunneensa, että tärkeää oli olla siellä ajatellen vain samaa henkilöä kuin kaikki muutkin.

Laulettuaan resonancen Nishikawa loi nahkatakkinsa ja alkoi laulaa mugen no Arkia. Kappaleen aikana hän riisui myös liivinsä paljastaen selkänsä. Yleisön into nousi sen hyppiessä elektronisen biitin tahdissa hänen kanssaan.

LOVE SAVERin jälkeen Nishikawa ilmoitti esityksensä lopusta pyytäen kaikkia taputtamaan ja hyppimään yhdessä hänen viimeiselle kappaleelleen. Koko stadioni totteli ja HIGH PRESSURE alkoi. Hopeapaperisuikaleet leijuivat kaikkialle areenalla, ja hänen esityksensä päättyi innokkaiden taputusten ja huutojen ääniin.

Settilista:

SE
1. ignited
2. Zips
3. vestige
4. resonance
5. mugen no Ark
6. LOVE SAVER
7. HIGH PRESSURE


hurdy gurdy

hurdy gurdyn SEIZI KIMURA ilmaantui lavalle rauhallisen, balladimaisen intron saattelemana ennen kuin alkoi puhua yleisölle. Sitten hän laittoi yleisön taputtamaan mukana hänen aloittaessaan akustisen coverin hiden LEMONed I Screamista. Koska yleisö oli aina innokas kuulemaan hide-covereja, tämä oli lupaava alku hurdy gurdyn esiintymiselle.

Hän puhui vähän lisää ja laittoi taas yleisön taputtamaan mukana ennen seuraavaa kappalettaan, joka oli FLAKE. Musiikki oli yleisesti ottaen rauhallista ja akustista, ja koska hän oli lavalla yksin kitaransa kanssa, hänen esityksensä erottui muista soittaneista bändeistä. Hänen viimeinen kappaleensa, FLAME, jatkoi samalla tyylillä yleisön taputtaessa mukana.

Settilista:

1. LEMONed I Scream (hide-coveri)
2. FLAKE
3. FLAME


hide with Spread Beaver

Seuraavaksi oli vuorossa päivän kaikista odotetuin esitys, ja kuten saattoi ennakoida, stadion täyttyi ihmisistä vielä lisää.

HURRY GO ROUNDin tahtiin isolla kankaalla näytettiin monia kuvia ja videopätkiä hidestä, mikä sai monelle fanille kyyneleet silmiin. Äkkiä ääni muuttui digitalisoiduksi ja jäsenten esittely alkoi; ensin Joe, ja sitten Ina, Die, Kaz, Chirolyn ja Kiyoshi. Päälavan taustalla sydämeen, jossa luki "memorial summit", ilmestyi hiden kuva. Ilotulitusraketit paukahtelivat lavan yläpuolella ja ROCKET DIVE alkoi kappaleen pv:n pyöriessä isoilla kankailla.

POSEn alkaessa pyrot paukkuivat samaan tahtiin biitin kanssa, ja useita kuvia hidestä laulamassa POSEa ilmestyi isolle kankaalle. Kun DOUBT loppui, Ina puhui hetken sanoen, että ilta tulisi olemaan muistamisen arvoinen, ja että he osoittivat samaa voimaa kuin kymmenen vuotta sitten, ja sitten hän kutsui PATAn osallistumaan. PATA ilmestyi lavalle ja aloitti soolon, ja seuraavaksi alkoi CELEBRATION. Isolla kankaalla video esitteli pitkähiuksisen hiden punaiseen pukeutuneena, laulamassa megafoniin. Koko yleisö hyppi yhdessä ja lauloi "hey celebration" kertosäkeessä.

Musiikin loppuessa PATA lähti lavalta, missä kohtaa hide ilmestyi isolle kankaalle sanoen: "Kaikki, tämä ei jatku huomenna. Tiedän, ettette ole vielä tyytyväisiä, tiedän oikein hyvin, että meillä on vielä paljon soitettavaa. Antakaa minun soittaa, soitetaan!" ja sitten ever free alkoi kappaleen musiikkivideon kera. Bändin soittaessa DICEa kankaalla näkyi useita kohtauksia, joissa pitkätukkainen ja lyhyttukkainen hide soitti DICEa useissa konserteissaan.

DICEn jälkeen Chirolyn puhutteli yleisöä: "Onko teillä hauskaa? Minulla on tajuttoman hauskaa! On kulunut kymmenen vuotta, nopeasti, eikö? No, vielä 10, 20, 100 vuoden jälkeen hide elää minussa ikuisesti. Aa, tämä on tosi hauskaa. Ajinomotooo, olen aina palveluksessanne!" Sitten hän otti riisin syömistä jäljittelevän asennon. Yleisön vaitonaisuuteen hän sanoi: "Teidän piti nauraa. No niin, oletteko kunnossa?? hide, kaikki kunnossa??" Kankaalla hide sanoi: "Kiitos oiken paljon", missä kohtaa TELL ME alkoi. Hopeisten paperisuikaleiden räjähdys lensi yleisöön. Kiyoshi esitteli jäsenet ja sanoi: "Huudetaan kaikki yhdessä hidelle, kitara ja laulu, Matsumoto Hideto!" ja koko stadioni puhkesi huutamaan hideä. Sitten bändi tervehti yleisöä jättäen väliinsä tyhjän tilan hidelle. Ilotulitus jatkui, ja MISERYn video pyöri kankaalla. Viimeinen SE oli GOOD BYE.

Settilista:

SE HURRY GO ROUND
1. ROCKET DIVE
2. POSE
3. Pink Spider
4. DOUBT
5. CELEBRATION
6. ever free
7. DICE

Ja balladilla GOOD BYE tapahtuman ensimmäinen päivä päättyi täydellisesti. Kappale välitti saman tunteen, joka kaikilla yleisössä oli: sekoituksen surua ja iloa. Surua modernille japanilaiselle populaarikulttuurille niin tärkeä henkilön menettämisen muistamisesta, mutta iloa siitä, että hänen pysäyttämätön ja aito iloisuutensa jaetaan yhä, vielä kymmenen vuotta sen jälkeen, kun hän jätti meidät.

Onneksi tätä ainutlaatuista kokemusta oli jäljellä jaettavaksi vielä toinen päivä. Kaikki meni hyvin tehden tästä juhlasta yhden japanilaisen rock-skenen suurimmista hetkistä!