Sakurai Atsushi - Ai no wakusei

Sakurai Atsushi on parhaiten tunnettu BUCK-TICKin vokalistina, mutta vuonna 2004 bändin pitäessä taukoa hän aloitti työskentelyn sooloartistina. Muutaman singlen lisäksi ilmestyi kokopitkä albumi Ai no wakusei, joka ainakin toistaiseksi on myös pysynyt Sakurain ainoana sooloalbumina. 14 kappaletta sisältävä levy on monipuolinen ja vaikuttava julkaisu, joka tuo hienosti esiin ennestään tuntemattomia puolia tästä taitavasta ja kokeneesta laulajasta.

Sakurai itse ei juurikaan sävellä (tällä albumilla hän osallistui säveltämiseen ainoastaan Märchen-kappaleessa yhdessä Robin Guthrien kanssa), joten hänen apunaan albumin teossa on ollut lukuisia japanilaisia ja länsimaalaisia muusikkoja. Juuri tästä johtunee Ai no wakusein monimuotoisuus; kaikki kappaleet ovat omanlaisiaan ja niistä kuuluu eri säveltäjien erilaiset tyylit hyvin. Tämä luo toisaalta epätasaisuutta eikä albumin kokonaisuutta siksi ole kovin helppo sisäistää nopeasti, mutta toisaalta se tekee levystä mielenkiintoisen ja näyttää samalla myös Sakuraista erilaisia puolia hänen laulutyylinsä vaihdellessa kappaleesta toiseen.

Albumin aloittaa SACRIFICE (Last Confused Mix), joka toimii myös samoihin aikoihin ilmestyneen LONGINUS-elokuvan tunnuskappaleena, jossa Sakurai teki debyyttinsä näyttelijänä. Kappale on varsin mahtipontinen ja mieleenjäävä, ja onkin omiaan niin leffan tunnusbiisiksi kuin tämän albumin aloitusraidaksi. Ai no wakusei on helppo jakaa kahteen osaan, sillä suurinpiirtein puoleenväliin saakkaa albumin soundi on kohtalaisen raskas ja elektroninen. Esimerkiksi WONDERFUL WORLD (Injection to UK mix) edustaa hyvin alkupuoliskon tyyliä. Se on jossain mielessä painostava mutta silti tarttuva, ja fiilistä voisi kuvailla jokseenkin likaiseksi. Musiikki on särmikästä ja Atsushi laulaa normaalia rosoisemmin, ja taitaa hänen ääntään olla joissakin kohdissa muokattukin hieman. I HATE YOU ALL on puolestaan hyvin agressiivinen kappale ja musiikki on jännää rockin ja bluesin risteymää. Myös SMELL ansaitsee maininnan olemalla hyvinkin eroottinen ja todella persoonallinen kappale, jossa Sakurai pääsee loistamaan uskomattoman korviahivelevällä laulutyylillään.

Seitsemäs biisi Märchen on albumin ensimmäinen lähes balladiksi luokiteltava biisi, ja samalla ainoa jossa Sakurai itse on ollut mukana säveltämässä. Kappale tasoittaa levyn menoa juuri sopivassa vaiheessa ja taas saa ihmetellä Sakurain monipuolista ääntä, joka sopii menevämpien biisien lisäksi myös tämänkaltaisiin nätteihin suorituksiin. Märchenin jälkeen vuorossa on Fantasy, joka on yksi levyn mielenkiintoisimmista ja elektronisimmista biiseistä, mikä ei olekaan yhtään ihme säveltäjän ollessa tunnettu electronica-artisti Cube Juice.

Taiji, yksi sinkkukappaleista, on kenties tunnetuin biisi Sakurain soolotuotannosta eikä ihmekään - se on ehkä kaikkein "normaalein" rock-tyylisyydellään ja sitä on helppo kuunnella. Sato Taijin kitarat kuulostavat upeilta ja Sakurain laulu on todella tunnepitoista hänen laulaessaan nuorena edesmenneestä äidistään. Vaikki biisi on pohjimmiltaan surullinen, se on silti tarttuva, energinen ja mieleenjäävä. Seuraavat biisit, varsinkin kymmenes raita Hallelujah! on jäänyt minulle hieman etäiseksi, kenties koska edeltävät biisit ovat vauhdikkaita ja Hallelujah! taas ehkä turhankin vaisu ja hitaastietenevä. Shingetsu onneksi palauttaa tyylin voimakkaammaksi ja dramaattiseksi, ollen silti kohtalaisen hidastempoinen.

Yokan ilmestyi alunperin jo vuonna 1992, ja tällä levyllä on kappaleesta uusi versio. Alkuperäiseen verrattuna 2004 re-construct on parempilaatuinen ja Atsushin ääni syvempi, mutta tunnelma on edelleen sama mystinen ja vangitseva kuin alunperinkin. Toiseksi viimeinen kappale Wakusei edustaa taas normaalimpaa rock-tyyliä, mutta vaikka se onkin kaikin puolin tasaisen vahva kappale, se ei jää yhtä hyvin mieleen kuin vaikkapa Taiji tai SACRIFICE. Levyn lopettaa hidas ja runsaan akustinen Neko, joka tuo erityisen hyvin esiin Sakurain äänen herkkyyden ja hypnoottisuuden. Kaunis lopetus tälle monipuoliselle albumille.

Koska Sakurai on parhaiten tunnettu BUCK-TICKista, tulee hänen soolotuotantoaan helposti verrattua heidän musiikkiinsa. Tiettyjä yhtäläisyyksiä toki on, kuten runsaaseen elektronisuuteen nojaava tyyli, jossa Sakurai on kylläkin mennyt paljon pidemmälle kuin BUCK-TICK. Sanoisinkin mieluummin, että Sakurain soolotuotanto tuo enemmän mieleen SCHWEIN-yhtyeen, jossa hän oli vokalistina 90-luvun loppupuoliskolla. Tämä korostuu etenkin YELLOW PIGissä, jonka säveltäjä Raymond Watts myös kuului SCHWEINiin. Ai no wakusein loppuosan rauhallisemmat kappaleet kuten Shingetsu ja Neko kyllä tuovat mieleen tyylin, joka muistuttaa BUCK-TICKin Hoshino Hidehikon säveltämiä balladeja.

Kokonaisuutena Ai no wakusei on ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen ja onneksi aivan omanlaisensa - se ei muistuta liikaa BUCK-TICKia tai mitään muutakaan, vaan on reilusti erilainen ja tuoreen kuuloinen. Kannattaa siis antaa Sakurain soolomateriaalille mahdollisuus vaikkei B-T oliskaan jostain syystä iskenyt, ja tietenkin vieläkin paremmalla syyllä jos B-T:kin sytyttää.