Siva - DEATH EDUCATION

Hieman hitaasti aloittanut Siva on viime aikoina kirinyt julkaisutahdissaan, ja lokakuussa 2008 kyseinen visual kei -nelikko julkaisi uusimman viisi kappaletta sisältävän levynsä DEATH EDUCATIONin. Mini-albumin aloittaa puolitoistaminuuttinen Pulse, joka luo heti aluksi jännittävää ja jopa hieman pelottavaa tunnelmaa, josta tulee mieleen jonkin kauhuelokuvan soundit. Alkutunnelma on siis mysteerinen ja jollain tavalla synkkä, jota ensimmäinen kunnon biisi DEATH EDUCATION ei kuitenkaan jatka. Kyseessä on jopa popahtavilla melodioilla varustettu keskitempoinen rock-biisi, jossa pääosaa näyttelee Kairin mukavan käheä ääni. Biisi ei ole varsinaisesti huono, mutta kuitenkin turhan yllätyksetön ja tavanomainen.

Realizen alkaessa meininki muuttuu hieman synkemmäksi ja raskaammaksi rouheiden kitaroiden ollessa etualalla. Kairi kuulostaa kuitenkin tässäkin hyvin samalta kuin edeltävässä biisissä, ja nimenomaan laulusuoritukseen olisinkin kaivannut enemmän vaihtelua ja kenties hieman rosoisempaa asennetta. Musiikki on miellyttävää ja sekoittaa sopivassa suhteessa metallimaisuutta ja toisaalta tarttuvaa rokkia, mutta vokaalit jäävät harmittavan mitäänsanomattomiksi.

Protocolissa tyyli säilyy raskaana, mutta nyt huomio kiinnittyy nopeaan rumpukomppiin ja Kairin matalaan karjumiseen. Tämä huuto/laulutyyli sujuu häneltä vain keskinkertaisesti, sillä turhan usein tuntuu, ettei hänen äänensä kestä vaan se vajoaa liiaksi instrumenttien peittoon. Kertosäkeessä laulutyyli muuttuu puhtaaksi ja tällä kertaa hieman korkeammaksi kuin ensimmäisissä kappaleissa. Musiikin raskaus ja kitarakuviot toimivat ainakin itselläni, vaikka kenties vähän liian nopea rumpukomppi tuntuu jäävän jälkeen muutamassa kohdassa. Mini-albumin kappaleista Protocol on kuitenkin mieleenpainuvin ja persoonallisin eli siinä mielessä siis onnistunein.

Viides ja viimeinen biisi alkaa herkällä pianolla ja Kairin laululla, mutta muuttuu aika pian melodiseksi ja melkoisen tarttuvaksi poprock-biisiksi. Biisi kuitenkin tuntuu tökkivän jossain määrin melko persoonattomalla otteellaan ja paras kohta onkin puolivälin jälkeen huomion kiinnittävä kitarasoolo. Living will ei ole Sivan parhaimmistoa, mutta keskinkertainen kappale kuitenkin.

Kokonaisuutena DEATH EDUCATION kuuntelemisen arvoinen mini-albumi, mutta ei silti mikään luokkansa mestariteos. Paketti sisältää viisi raitaa ja rajoitetun painoksen mukana tulevan DVD:n, joilta löytyy Under Code -tyylistä synkkyyttä, ja siinä Siva kenties onkin parhaimmillaan, mutta myös hieman liikaa persoonattomuutta ja helposti unohdettavia pätkiä.