Lost Color People Japan Expossa

Lost Color Peoplen viisi jäsentä istuivat hetkeksi seuraksemme Ranskan Japan Expo konserttinsa jälkeen.


Päivää.

Kaikki yhdessä: Hei! (ranskaksi)

Voisitteko esitellä itsenne lukijoillemme, jotka eivät vielä tunne teitä?

Norio Mochizuki: Olen kitaristi Norio.
Hideto Mukoyama: Olen Muko, basisti.
Hideaki Ono: Olen Ono, olen laulaja.
Math: Olen Math, VJ.
Shuichi Akiyama: Olen Shu, rumpali.

Miten tapasitte toisenne, ja mikä innosti teidät musiikin pariin?

Norio: Soitimme kaikki erityylisissä bändeissä ollessamme opiskelijoita. Tämän bändin perustaminen yhdessä tuntui jotenkin luonnolliselta. Se oli kuin kohtalon kauppaa. Halusimme jakaa kokemuksemme toistemme kanssa.

Soititteko tätä bändiä ennen ammattilaisbändeissä?

Ono: Emme koskaan soittaneet major-bändeissä, mutta entisten bändiemme jäsenet ovat nykyisin osa major-skeneä.

Millä bändeillä on ollut vaikutus teihin?

Norio: Tuohon on vaikea vastata. Monet bändit ovat vaikuttaneet minuun. Mutta voin kertoa, että olen saanut paljon vaikutteita soulista ja funkista. Etenkin 70-luvun soulista, kasvoin sen parissa.

Entäs muut jäsenet?

Ono: Minulla on myös monta vaikuttajaa. Voisin mainita japanilaisten artistien keskuudesta Kamayatsun Spiderin ja ranskalaisista Serge Gainsbourgin, ja sitten vielä newyorkilaisen Lou Reedin (bändistä Velvet Underground). Pidän kuitenkin myös hip-hop musiikista paljon.

Mitä bändin nimi "Lost Color People" tarkoittaa?

Norio: Rakastamme tummaihoisten tekemää "mustaa musiikkia", rakastamme vaaleaihoisten "valkoista musiikkia" ja me olemme japanilaisia, joten meitä voisi sanoa keltaisiksi. Mutta vaikka ihonvärisi olisi mikä, musiikki rikkoo erilaisuuden rajat. Rakastamme kaikkia tyylejä eroista huolimatta.

Kappaleidenne lyriikat ovat englanniksi ja japaniksi. Kirjoitatteko englanninkieliset lyriikat suoraan vai käännetäänkö ne japanista?

Ono: Olin ennen osa akustista bändiä, jossa oli amerikkalaisia jäseniä, ja opin heiltä paljon. Lyriikat ovat kuin sydämen itkua, ne ovat kuin ehdotus tai kysymys joka on heitetty yleisölle vastattavaksi. Ovat ne sitten englannin- tai japaninkielisiä, teen sanoitukseni yleisöä varten ja ne kertovat tunteesta, vaistosta.

Miten sävellysprosessinne toimii?

(Ono kääntää katseensa kohti basistia.)

Norio: Muko, basistimme, tekee musiikin ja Ono laulaa. He myös kirjoittavat lyriikat.
Ono: Muko tekee suurimman osan työstä, mutta yhdessä päätämme kappaleiden konseptin. Yksi jäsen, joka ei valitettavasti päässyt nyt Ranskaan, antaa myös ideoita sävellysprosessin aikana.

Kuvailette muusiikkinne konseptia sanoilla "cool groove". Voisitteko kertoa meille hieman lisää tästä?

Norio: Itseasiassa nuo sanat eivät liity vain musiikkiin. Ne kuvaavat kaikkea, ja voin niiden avulla käyttää sanaa "cool" (siisti) puhuessani musiikistamme. Haemme ikäänkuin hienostuneisuutta, sivistynyttä soundia.

Bändi aloitti lähes neljä vuotta sitten ja olette julkaisseet vain muutaman CD:n. Pidättekö siis enemmän esiintymisestä? (Ono hymyilee kysymykselle)

Norio: Olemme itseasiassa työskennelleet yhdessä kahdeksan vuotta. Loimme vahvat siteet toistemme kanssa, harjoittelimme paljon ja soitimme livenä yhdessä. Vasta kahden viimeisen vuoden aikana meille kehittyi halu tehdä levyjä.

Haastattelumme on aivan lopussa ja lopetamme sen nyt viimeisellä kysymyksellä. Japan Expon konserttinne aikana omistitte kappaleenne Connectorsin Ingrid Betancourtille. Miksi?

Ono: Olemme kiinnostuneita maailman tapahtumista, kuten Tiibetin tilanteesta ja Burman Suu Kiyan kohtalosta. Saavuttuamme Ranskaan kuulimme uutiset ja presidentti Sarkozyn puheen Ingrid Betancourtin vapauttamisesta. Halusimme osoittaa kunnioitusta konserttimme aikana.



---------------------------

JaME haluaa kiittää Lost Color Peoplea, J-Music Livea ja Emikoa tulkkauksesta.