Danger Gang - St. Beast

Heti bongattuani tämän levyn CDJapanin sivuilta odotin sitä kuin kuuta nousevaa, ja viimein, kun sain albumin käsiini, kiikutin sen kuunneltavaksi. Tiedossa oli yllätyksiä ja vanhoja tuttavuuksia.

Kaiken aloittaa noin minuutin pituinen intro, jossa kuuluu niin futuristisia kuin kirkkokuoron sävähdyksiä. Mielenkiintoinen ja hauska valinta.
Ensimmäisenä biisinä saadaan vahva MAD VAIN, joka saa ainakin minut innostumaan aivan täysin. Tämä biisi ei ehkä levyllä ole niitä parhaimpia, mutta keikkabiisinä tämä biisi toimii varmasti täydellisesti. Wakan monisävyinen ääni tulee tässä biisissä oikein hyvin esille.

Seuraavana vuorossa on hiukan vanhempaa tuotantoa: Samurai. Se jatkaa samalla vahvalla asenteella kuin edellinenkin biisi ja saa tunnelman vielä korkeammalle. Tämä biisi on juuri niitä, joissa kannattaa kiinnittää huomiota Wakan äänenkäyttöön. Hän hallitsee äänensä hyvin ja taitavasti. Biisi on monellakin tavalla koukuttava, välillä kuuntelee kitaraa, välillä rumpuja, toisinaan ihan vain kokonaisuutta.
Nagareboshi to aki no sou aloittaa pelkällä Wakan laululla. Se on kaunista, mutta kun biisi lähtee kunnolla käyntiin, se on parempi. Se vain on enemmän Danger Gangia. Tämä ei ole mikään lempikappaleeni kyseiseltä bändiltä, mutta ei kuulu huonoimpiinkaan. En osaa sanoa mikä minua tässä biisissä häiritsee, se ei vaan saa vangittua minua siihen fiilikseen, minkä edelliset biisit onnistuivat tekemään.
Kovalla rummutuksella aloittava BURST OUT on taas aivan toista maata ja löytää sen fiiliksen, jota kaipasin. Tämä biisi kuvastaa sitä, mitä tämä tyttöbändi on: erittäin hyvää j-rockia! Heillä on taitoa jonka osoittaa Hikon taitavat kitarasoolot, Rein vakuuttava rummutus ja Wakan uskomaton ääni. Unohtamatta tietenkään valloittavan Theran bassonsoittotaitoja.

Setsuna hana on taitavasti koottu biisi, siinä on kaikkea mikä tekisi siitä loistavan biisin. Vai onko? Jokin biisissä jättää minut hiukan kylmäksi. En tiedä onko se liian laiska biitti, vai liian balladimainen laulu. Joka tapauksessa tämä biisi ei saa minua harmoniaan, se jättää minut harmittelemaan keskinkertaista suoritusta.
Feathers of Sorrow:n alussa kaunis kitarasoolo lupaa hyvää, eikä se petä hetkeksikään. Hitaampana biisinä tämä on ensimmäinen joka onnistuu valloittamaan minut. Tässä on sitä tunnetta ja synkkää väriä, jota Danger Gang kaipaa biiseihinsä, jotta ne toimisivat hitaampinakin.

Vanhan tuotannon kimppuun päästään Danger Gang no ouen utan tahdeissa. Kapinanhenkeä ja rankkaa menoa, juuri sitä mihin aikoinaan kiinnitin ensimmäisenä huomiota, kun tätä bändiä aloin kuunnella. Biisi on yhä valloittava ja varmasti mahtava livenä, mutta ei silti yllä ylimmälle tasolle.
Jatketaan vanhemman tuotannon parissa, kun vuorossa on S - esu -. Tämä biisi osaa vieläkin valloittaa hauskalla tunnelmallaan ja naurattaa huonolla englannillaan, mutta mitäs väliä sillä on. Rummut ja taputukset saavat minut hytkymään tämän biisin tahdissa.
Sitten on aika ehdottoman suosikkini: Retsu. Tämä biisi ei koskaan petä, sen rankka soundi, karjumiset, ja taiteileva basso ja kitara ovat omiaan tälle biisille. Samoin Wakan uskomaton laulu. Tällä biisillä on kaikki ne ominaisuudet, joita Danger Gang edustaa. Jos joskus haluaisin jollekin esitellä kyseistä bändiä, tämä olisi juuri se biisi, jonka esittelisin ensimmäisenä. Mahtavaa!!!

FINAL DANCE:n alussa on jotain veikeää, joka koukuttaa minut. Myös välissä kuultavat megafoniin huudetut lauluosuudet ovat hauska lisä biisiin, joka muuten olisi aika samaa tasoa kuin kaikki muutkin. Nyt se eroaa omilla pienillä erikoisuuksillaan, joka on oikein hyvä asia. Lisää erikoistehosteita biiseihin, kiitos!
Ennen viimeistä biisiä kuullaan omalaatuinen Renai janki. Rytmi on tarttuva ja vaihteleva, Wakan laulu kuulostaa puhtaalta ja kypsemmältä kuin muissa biiseissä. Tosin melkein viisiminuuttinen biisi on hiukan puuduttavaa kuunneltavaa, vaikka se onkin hyvin vaihtelevaa laatua.
Shiny drop lopettaa albumin ja tekee sen tyylillä. Kaunis laulu heti alkuun on tarpeeksi vakuuttava, jotta tiedän koko loppubiisikin olevan hyvä. Kappale ei kuulosta aivan normaalilta Danger Gangilta, mutta siinä on samoja vivahteita kyllä. Se on kauniimpi ja kypsempi.

Ehkä tämäkin bändi alkaa kasvaa aikuiseksi ja on vihdoin löytänyt sen suunnan, johon he musiikillisesti pyrkivät. Levy on hieno kokoelma niin uutta kuin vanhaakin. Siinä kohtaavat kapinallinen ja herkkä puoli. Vaikka levyllä ei paria lempibiisiäni ollutkaan, voin silti sanoa, että tämä on hyvin suunniteltu albumi, jolla saatiin esille bändin monipuolisuus sekä vahvimmat pirteet. Levy on oikein hyvä niille, jotka tahtovat tutustua bändiin, sekä faneille, jotka tahtovat kerralla saada jotain uutta sekä vanhaa. Levystä jäi loppujen lopuksi oikein hyvät fiilikset ja vain kasvava odotus siitä, että näkisi jonain päivänä tämän pirteän ja riehakkaan bändin livenä.

-

St. Beast on tilattavissa CDjapanilta.