BoA - Best of Soul

BoA:n kauan odotettu greatest hits albumi esittelee monet hänen kuuluisimmista japanilaisista singleistään. Albumi julkaistiin vuonna 2005 ja se oli ensimmäinen albumi sinä vuonna, joka myi yli miljoona kopiota Japanissa. Boan suosion jatkuessa vahvana kaikkialla Aasiassa, on tämä albumi kriittinen virstapylväs hänen urallaan.

Albumin luonteesta johtuen, kappalelista on jokseenkin rajoittunut singleihin, jotka valittiin julkaistaviksi. Vaikka tämä ei välttämättä ole huono asia, se johtaa eri musiikillisten tyylien vaihtelevuuden vähyyteen, koska artisti rajoitetaan tiettyyn genreen. Surullista kyllä, tämä on myöskin Best of Soulin tilanne. Suurin osa albumista kulkee pop ja R'n'B:n tietä muutamien hajanaisten balladejen lisäksi, antaen vain pienen osan paljon tarvittua "tekstuuria".

Albumi lähtee liikkeelle menevällä kappaleella Listen To My Heart, eikä voi kiistää etteikö tämä ollut hyvä valinta aloitukseksi. Se antaa hyvää osviittaa tulevasta, sekä omaa jo melkein ärsyttävän mukaansavievän kertosäkeen. Tämä kappale virtaa sujuvasti seuraavaan, ID; Peace B kappaleeseen, mikä on todennäköisesti yksi albumin kohokohtia. Kappale on hyvin rakennettu ja on lisäksi tarpeeksi erilainen, tavallaan ollen musiikillisena koenäytteenä tehden albumin alusta mielenkiintoisen.

Sitä seuraa muutama normi keskitempoista R'n'B kappaletta, joiden jälkeen tulee albumin ensimmäinen balladi Every Heart -Minna no Kimochi-. Laulu esittelee BoA:n äänikapasiteettia edellisiä kappaleita enemmän, mutta silti tämä kappale ei ota oikein tuulta kunnolla siipiensä alle. Kertosäe on nautinnollinen ja kappaleessa on muutamia mukavia kohtia kauttaaltaan, mutta silti jää tunne että jotakin jää puuttumaan.

Valenti puolestaan muuttaa albumin tahtia ja on myös koossapysyvämpi kuin edellinen kappale. Voimaa se saa latinalaisvaikutteisesta kitarasta, jota on käytetty noin kaksi kolmasosaa koko laulussa, mutta jota olisi voinut käyttää myös lisää. Kappaleen kohokohdat vaimentuvat tosi seuraavaksi kappaleeksi valitun Kisekin takia. Kiseki on hyvin samantyyppinen, ehkä hitusen hitaampi tempoltaan tosin. Syntikkaa on käytetty selvästi liikaa saaden kappaleen kuulostamaan kalinalta verrattuna Valentin yksinkertaisuuteen.

Albumi tuleekin puoliväliinsä erittäin menevällä kappaleella, No. 1, joka alunperin julkaistiin singlenä vuonna 2002, eikä kappale ole ikääntynyt kovin kauniisti, toisin kuin monet muut BoA:n kappaleet. Kappale kuulostaa hitusen tahmealta sähköurkujen ylikäytöstä johtuen. Albumi tekee toisen yllättävän käännöksen yllättävän miellyttävällä balladilla, Jewel Song. Kappale on erittäin yksinkertainen ollen kuitenkin tarpeeksi voimakas, mikä estää sitä tulemasta tylsän mitä olisi tapahtunut helposti, ellei lauluntekijällä olisi ollut tarpeeksi itseluottamusta.

Albumin loppu ei ihan suurta loppuhuipennusta ole, mutta se pelastaa itsensä viimeisellä kappaleella LA LA LA Love Song, missä esiintyy myös japanilainen hiphop bändi Soul'd Out. Keskitempoisessa kappaleessa on eräs albumin kohokohdista, BoA:n ja mieslaulujen keskinäinen erinomainen harmonia.

Kokonaan tämä albumi pysyy koossa. Suurin osa kappaleista on valittu hyvin ja se on sijoitettu hyvin järjestykseen, vaikka albumilla onkin muutamia kohtia jolloin sävy vaihtuu liian äkillisesti. Tätä olisi voinut estää vaihtamalla kappalelistan järjestystä. Vaikka nämä eivät olleet välttämättä huonoja valintoja hänen singleistään, albumissa ei ole tarpeeksi moninaisuutta kappaleissa ja jonka takia albumi olisi jatkuvan kuuntelun arvoinen. Suurin osa albumista on unohtamisen arvoinen, mutta siinä on kuitenkin muutamia kappaleita, jotka tekevät siitä mieleenpainuvan hetkeksi.