J-Visual[ism] 2

J-Visual[ism] 2 esittelee monipuolisen kokoelman lahjakkaita visual kei -yhtyeitä. Nämä kahdeksan bändiä valittiin levylle parhaiden asiantuntijoiden - fanien - avustuksella, kun JaME ja CLJ Records asettivat ehdolle noin 250 eri bändiä, joista sai äänestää suosikkejaan. Äänestystulosten kärjestä löytyivät mm. 9GOATS BLACK OUT ja Panic Channel, jotka molemmat esittävät kokoelmalla kaksi kappaletta.


1. 9GOATS BLACK OUT - in the rain

Laulajan kaunis, falsetissa kuulas ääni tekee heti vaikutuksen pehmeydellään, ja ensimmäiseen kertosäkeistöön johdatteleva bridge on suorastaan nerokas koukku. Kertosäkeistö ei onneksi jää sen varjoon, sillä se on voimakas ja tasapainoinen. Vahva viharakkaussuhteeni jousisovituksiin joutuu koetukselle; tällä kertaa viulut toimivat mielestäni erittäinkin hyvin. in the rain saattaa olla levyn paitsi ensimmäinen, myös paras kappale - varsin vahva aloitus levylle siis!


2. Panic Channel - Kamisori

Rauhallisen aloitusbiisin jälkeen Kamisorin aloitus on suorastaan räjähtävä. Kappale on esittäjälleen tyypillisen tarttuva sekoitus synkkää ja energisen rytmikästä. Biisi lepää tavanomaisella poprakenteella eikä tuo kuluessaan paljonkaan uutta kuultavaa, mutta jää silti muistiin energisenä rynnistysbiisinä.


3. Danger Gang - core

Alun kitarariffi on mukavan selkeä ja saa jokaisella kuuntelukerralla odottamaan sen jälkeen esiinnousevaa mielipuolisen kaunista naisääntä. Juuri Wakan loistava ja poikkeuksellinen ääni nostaa bändiä hyvin esiin muiden joukosta, sillä paitsi että kyseessä on naisääni, tämä nimenomainen naisääni ei ole sarjatuotannon heliumpopääni, vaan karhea, voimakas altto. core on varmasti punkahtavine osineen loistavaa taustamusiikkia raivokkaaseen siivoamiseen tai mattojen tamppaamiseen.


4. vistlip - drop note.

vistlip jatkaa levyn energistä linjaa, mutta tämä kappale ei ole niinkään siivous- vaan jorailumusiikkia, jonka uskon toimivan varsin mukavasti livenä. Etenkin lauluihin on saatu luotua mukavia soundieroja. Kitarasoolo ja rauhallinen C-osa ovat perinteisesti kappaleen kultaisessa leikkauksessa, mutta siihen ne tuntuvat luonnollisesti kuuluvankin.


5. DELUHI - HYBRID TRUTH

Raju örinäaloitus! Bändillä on mukavalla tavalla länsimainen soundi: kivat tuplabasarit, varsin toimivaa örinää ja metallikitarointia. Korkeat, melodiset vokaalit monipuolistavat kokonaissointia hienosti visual kein suuntaan. Tämän voisi laittaa kotibileiden soittolistalle, sillä metallisesta tyylistä huolimatta - ja juuri siitä johtuen - HYBRID TRUTH on loistava tunnelmannostattaja.


6. Ap(r)il - NOT BEAUTIFUL WORLD

NOT BEAUTIFUL WORLD edustaa levyn herkempiä kappaleita. Tällä kertaa jouset tuntuvat turhankin korneilta, ja miksaus on kömpelö laulujen osalta, minkä lisäksi kertosäkeistön melodia on puuduttavan simppeli. Laulaja kuitenkin kuulostaa korkeissa äänissä ihastuttavan huilumaiselta. Bändi vaikuttaa hiomattomalta, mutta potentiaaliselta tulevaisuudenlupaukselta.


7. 9GOATS BLACK OUT - sink

Jälleen loistava kappale 9GOATSilta! Kaunis laulusovitus hyvine stemmoineen päästää laulajan äänen oikeuksiinsa. Myös kitaran ystävän korvia hivellään, sillä varsin kitaravetoisesti ollaan liikkeellä. Sujuvaa slovariputkea jatkava sink tasapainottelee kompastumatta aasialaisen ja länsimaalaisen rocksoundin välillä. Piano rikastaa kappaletta ja johdattelee sen herkästi loppuunsa.


8. DaizyStripper - Dandelion

Dandelionin aloitus noudattelee edellisten kappaleiden rauhallista linjaa, mutta nousee pian nopeaksi, energiseksi ralliksi. Kappale on hauska ja yksinkertainen, iloisen kuuloinen.


9. vistlip - Gizen MASTER

Megatehokas intro! Biisi on todella iskevä - ei ehkä erityisen omaperäinen, mutta tarttuu ja toimii, jää päähän soimaan. Kappaleeseen ei tule matkan varrella juuri mitään uutta, mutta se loppuu silti kunnialla. Tällä levyllä olevista vistlipin kappaleista mielestäni se parempi.


10. Pure Q&A - Momoiro Otome Kaidou

Minun korvaani levyn heikoimpia esityksiä. Sointukulut tuntuvat lievästi kummallisilta, laulajan ääni ei ole erityisen miellyttävä, eikä kappale jätä juuri mitään mieleen. Kokonaissoundi jää tunkkaiseksi kivoista syntikkakilinöistä huolimatta.


11. Danger Gang - Joukei no Kanata

Intro tuntuu puolet liian pitkältä, mutta kitara on jälleen selkeä ja mojova. Wakan ääni hurmaa entiseen malliin puhtaalla ylärekisterillään ja miellyttävällä vibratollaan, minkä lisäksi bassokin saa pienen tähtihetkensä kappaleen loppupuolella. Kaiken kaikkiaan vahvaa näyttöä yhtyeen osaamisesta.


12. DELUHI - Orion once again

Stadionkamaa! Tämäkin olisi mukava kuulla livenä isossa keikkapaikassa; meinaa ihan mennä moshaamiseksi ja tanssiksi tätä kirjoittaessakin. Voisin kuvitella tämän myös lenkkeilyyn tai muuksi liikuntamusiikiksi. Kitarasoolo ansaitsee paikkaansa eikä kuitenkaan venähdä liian pitkäksi. Vaihtelevasti, mutta luonnollisesti etenevä viisu.


13. Ap(r)il - R-A-T

Alun häiriöäänet herättävät kiinnostusta, mutta sekavat taustalaulut laskevat fiilistä heti kättelyssä. DELUHIn jälkeen kuunneltuna kappale tuntuu melko laimealta, vaikka samojen häiriöäänten käyttäminen myöhemmin onkin biisin pelastus. Ayabie tulee ajoittain mieleen, positiivisessa mielessä.


14. PANIC☆ch - Energy

Nimensä mukainen. Katu-uskottava, koneellinen intro erottuu massasta. Kitarat ovat voimakkaat, rummut potkivat hyvin, ja kuuntelija saa nautiskella kunnon karjunnasta ja örinästä. Introa muistuttava väliosa saa arvostelijan kehräämään. Tämäkin kappale on rakennettu peruspoppipalikoilla, mutta pitää silti kuuntelijan hereillä.


15. Pure Q&A - Yokushitsu Chirarism

Yokushitsu Chirarism ei herätä juurikaan uusia ajatuksia Momoiro Otome Kaidouhun nähden. Tämäkin on jotenkin epämääräinen, laulajakaan ei kuulosta sen kummemmalta kuin bändin toisessakaan kappaleessa.


16. DaizyStripper - Brillian Days

Nätti piano, ihastuttavat viulut ja kitarat - kunnon illan viimeinen hidas tai herkän elokuvan päätösbiisi! On siinä ja siinä, meneekö liiankin sokeriseksi, mutta tämä toiminee keikoilla hyvin viimeisenä encorena tyttöjä itkettämässä. Brilliant Days yltyy loppupuolella lähes kakofoniseksi ja laskeutuu siitä jälleen kertosäkeeseen, mistä se liukuu hiljalleen herkkään piano-outroon. Hyvä lopetus levylle.



J-Visual[ism] 2 jättää makean jälkimaun. Se on kaunis kattaus hyviä indie-bändejä, josta visual kein ystävän on helppo ammentaa yleiskatsaus tämän hetken nuoriin, nouseviin tähtiin. Audioraitojen lisäksi levyn ostaja saa nauttia muutaman musiikkivideon DVD:stä.