Since1889 - Gaula

Since1889:n viimeisimpään (ja samalla viimeiseen) singleen verrattuna Gaula on selkeästi hiomattomampi, mutta toisaalta myös persoonallisempi kokonaisuus. Vaikka se julkaisunsa aikaan tuskin erityisemmin erottui joukosta omalla sarallaan, oli se ehdottomasti virkistävä lisä silloisessa indie-villityksessäni, ja minut se ainakin sai odottamaan lisää.

Yhtyeen valtti, raa'at kitarat, hallitsevat jo ensimmäisen julkaisun ensimmäistä kappaletta. Naked-I:ssa on tarpeeksi potentiaalia aiheuttamaan kylmiä väreitä, ja jos kappale jollain tapaa onnistuu vaikuttamaan kuulijaansa, se ei yksinkertaisesti voi olla täysin surkea tekele. Tunnelmaa Gaulan ensimmäisestä raidasta ei siis puutu.
Vaikka on tavallaan harmi, että Naked-I on enemmänkin intro kuin täysimittainen kappale, allekirjoittanut on ainakin tyytyväinen, ettei sitä ole pahemmin vokaaleilla pilattu, vaan se on pidetty puolivälin jälkeen kuultavia ulinoita lukuun ottamatta instrumentaalina.

F.O.D palauttaa kuulijan takaisin maan pinnalle varsin tehokkaasti - eikä missään hyvässä mielessä. Verkkaisesti alkanut, keskivaiheilla hieman voimistunut ja taas loppua kohti rauhoittunut Naked-I saa myös laadun puolesta vastapainoa seuraavasta kappaleesta, joka alkaa vauhdikkaasti ja pysyy sellaisena koko kappaleen läpi. F.O.D on tasapaksu, toistuvasta rumpukuviosta ja huutosarjoista koostuva lattea kipale, jonka olemassaolo kyseenalaistaa adjektiivit ”tunnelmallinen” ja ”persoonallinen”, joilla Gaulaa muuten mielelläni kuvaan. Uskon, että kappale voisi toimia livenä hieman paremmin, sillä studioversiona se kaikkea muuta kuin säväyttää energisyydellään.

Kolmas raita onneksi taas nostaa pisteitä. Sugaharan vokaalit eivät missään vaiheessa saa kunnolla tuulta purjeisiinsa, vaikka yritys on kova etenkin loppupuolella, mutta My Novemberin instrumentaalinen puoli pitää huolen siitä, että kappale on kaikesta huolimatta kaunis ja onnistunut. On hienoa huomata, että Since1889 taitaa muidenkin tunnetilojen kuin vihan ja pelon ilmaisun.

Vuosi 2009 alkoi Since1889:n osalta tuotteliaasti, joten bändin lopettaminen tuli melko lailla yllätyksenä. Muutamista keskivertoa hienommista vedoista huolimatta ei yhtyeellä loppujen lopuksi tainnutkaan olla annettavanaan mitään sen enempää tai ihmeellisempää kuin monella muulla samassa sarjassa painivalla bändillä. Gaula on joka tapauksessa kuuntelemisen arvoinen single, jos sattuu pitämään synkeän aggressiivisesta metallista ja samaan nuottiin sovelletuista balladeista.