Haastattelussa EAT YOU ALIVE

EAT YOU ALIVE, joka tunnettiin aiemmin MaveRickina, julkaisi elokuussa kaksi uutta singleä: ATROCITY AND BLUE ja ADULT CHILDREN OF ALCOHOLICS. JaME tarttui tilaisuuteen esitellä tämä omalaatuinen bändi lukijoilleen, puheenaiheina bändin nimenvaihdoksen syyt, tuoreet julkaisut, bändin unelmat ja niin edelleen.


Esittelisittekö itsenne lukijoillemme.

Hiro: Olen vokalisti, Hiro.
Ryouhei: Olen kitaristi, Ryouhei.
Kenji: Olen basisti, Kenji! Hauska tavata!
Makoto: Olen rumpali, Makoto.

Mikä on EAT YOU ALIVE -bändin konsepti?

Ryouhei: Konsepti... vaikea kysymys näin yhtäkkiä!
Hiro: Se on visual kein fuusio, sekoitus... luulisin? Konseptimme on luoda uusi genre, jota visual keissä ei ole vielä tutkittu.

Kuinka tapasitte ja päätitte bändin perustamisesta?

Makoto: No, minä kutsuin Kenjin soittamaan kanssani, ja Kenji kutsui Hiroton. Sitten toin Ryouhein mukaan, ja päätimme soittaa yhdessä.

Ennen EAT YOU ALIVEa olitte aktiivisia MaveRick-bändinä. Miksi päätitte vaihtaa nimenne? Mitkä olivat tavoitteenne?

Ryouhei: Niin vain jotenkin kävi.
Hiro: Eräänä vapaapäivänä heräsin keskipäivän jälkeen ja ajattelin: ”Hmm, minulla ei ole mitään tekemistä tänään... hö? Kai minun pitäisi vain vaihtaa bändimme nimi tai jotain.” Niin se suunnilleen meni. (nauraa)
Makoto: Noh, musiikillisesti, MaveRick... Tunsimme tarvetta muuttua tavalla, joka ilmaisisi musiikillisen suuntamme selkeästi. Siksipä nimenmuutoksen mukana halusimme muuttaa musiikkiamme – siis suuntaa, johon olimme musiikillisesti menossa. Sen lisäksi, että ilmaisisimme itseämme eri lailla musiikin kautta, päätimme vaihtaa nimemme. Niin se tapahtui.

Jäsenet eivät ole vaihtuneet MaveRickin ajoista, mutta ette enää soita MaveRickin kappaleita. Tämän lisäksi eräällä EAT YOU ALIVEn keikalla oli MaveRickin yhden päivän comeback. Tarkoittaako tämä, että MaveRick ja EAT YOU ALIVE ovat erillisiä bändejä?

Makoto: Juuri niin. Haluamme nimittäin varmistua siitä, että seuraamme valitsemaamme musiikillista suuntaa, ja MaveRick on menneisyyteen jäänyt bändi. Me olimme sen takana, mutta nyt olemme ottaneet seuraavan askeleen emmekä halua raahata MaveRickiä mukanamme. Ajattelen kuitenkin MaveRickin olevan eri juttu.

Miten MaveRickissä ja EAT YOU ALIVEssa soittamisen kokemukset sitten mielestänne eroavat?

Makoto: Kaikki on aika erilaista, vai mitä?
Hiro: Tapamme ajatella kappaleita ja keikkoja, asemamme alalla… kaikki on muuttunut.

Kuten sanoitte, EAT YOU ALIVE soittaa genressä, joka on tällä hetkellä epätavallinen visual keissä, ja jotkut ihmiset itse asiassa luokittelevat teidät visual kein ulkopuolelle...

EAT YOU ALIVE: Niinkö? Emme tienneetkään.

Mitä siis itse ajattelette? Oletteko sittenkään visual kei -bändi?

Ryouhei: Kyllä olemme. Jos meillä on meikkiä, olemme visual keitä. Kun tullaan kysymykseen ”Millaista musiikkia visual kei on?”, mielestäni se on genre, johon voi sisältyä mitä vain. Ulkomailla ei ole visual keitä, vai mitä? Mutta jos katsoo japanilaisen ihmisen perspektiivistä, sanoisi Marilyn Mansonin olevan myös visual keitä. Ja esimerkiksi Green Day käyttää meikkiä, joten minulle he ovat visual keitä. Se ei siis ole niin, että jos emme kuulosta visual keiltä, emme tee sitä. Jos meillä on meikkiä, olemme visual keitä.
Hiro: Minä en näe visual keitä musiikkilajina. Päinvastoin, teemme tätä hajottaaksemme fanien stereotypiat.
Makoto: Koska teemme visual keitä, ajattelimme, että jos tuomme mukaan elementin, jota ei ole käytetty visual keissä, voisi syntyä uudenlainen bändi.

Mistä musiikista henkilökohtaisesti saatte vaikutteita?

Hiro: Dir en greystä.
Ryouhei: Dir en grey on vaikuttanut myös minuun. Mutta se, että perustin bändin, oli Limp Bizkitin aikaan saamaa.
Kenji: Dir en greyistä ja MUCCusta. Olen iso MUCC-fani.

Onko se Dir en grey myös sinun kohdallasi, Makoto?

Makoto: Minun syyni perustaa bändi oli hide. Rocket Diven b-puoli DOUBT.

Onko teillä muilla artistia, jota kunnioitatte?

Hiro: Dir en greyn kohdalla kyse ei mielestäni ole vain kunnioituksesta.
Kenji: Minulla ei ole sellaista.
Hiro: Dir en grey... Ei, loppujen lopuksi Dir en greyssä ei ole kyse vain kunnioituksesta.
Kenji: Ei ole ketään...

Eräässä uudessa kappaleessanne, X II ROSARYssa, käytätte Limp Bizkitin kappaleen EAT YOU ALIVE loppua. Miksi päätitte tehdä niin?

Hiro: Yksinkertaisesti siksi, että nimemme, EAT YOU ALIVE, tulee siitä kappaleesta. Me kunnioitamme Limp Bizkitiä... kunnioitamme? (nauraa) No, halusimme tuoda esiin sen tosiasian, että pidämme heistä.
Ryouhei: Kyse ei ole siitä, että käyttäisimme heitä hyväksemme. Sen sijaan toivoisimme ihmisten huomaavan, että soitamme EAT YOU ALIVEa.

Huomaavatko japanilaiset fanit sitten sen?

Ryouhei: Eivät. (nauraa) Edes bändityypit eivät huomaa sitä. (nauraa)
Hiro: Hyväksikäyttämisen sijaan palvomme heitä. Toivoisimme, että siihen kiinnitettäisiin huomiota.

Uusista kappaleista puheen ollen: julkaisitte kaksi maxi-singleä, ADULT CHILDREN OF ALCOHOLICSin ja ATROCITY AND BLUEn 28. elokuuta. Kuinka levyttäminen sujui?

Makoto: Se oli tähän mennessä paras levytyssessiomme. Saimme myös soundimme parhaaseen kuosiin tähän mennessä. Meillä oli hauskaa levyä tehdessämme.

Saitteko joitakin mielenkiintoisia kokemuksia?

Kenji: Nauhoitimme rytmiosaston yhdessä.
Makoto: Me kaksi äänitimme sen yhdessä ensimmäistä kertaa.
Kenji: Tähän saakka olimme äänittäneet rummut yksinään ja basson yksinään, mutta tällä kertaa teimme sen yhdessä.
Ryouhei: Minä myös. Aikaisemmin nauhoitin yhden kitaran, mutta tällä kertaa vaihtelin kitaroita, soitin samana riffin ja miksasin sen. Lisäksi tähän saakka olemme pitäneet vahvistimeni ja kaappini studiossa, jossa olen soittanut ja äänittänyt, mutta tällä kertaa laitoimme ne toiseen huoneeseen. Soitin miksaushuoneessa, ja teimme äänityksen sillä tavoin. Se on tyyli, jota monet ammattilaiset käyttävät.

Teittekö kappaleet yhdessä?

Ryouhei: Teimme osia ADULT CHILDRENiin ja X II ROSARYyn, esittelimme ne toisillemme...
Makoto: Ja kirjoitimme ne yhdessä.
Hiro: Eikös ADULT CHILDREN ole ainoa, jonka teimme yhdessä? Käytännössä yksi meistä esitteli ideansa muille, ja me yhdessä sovitimme ja työstimme sitä studiossa.

Uudet singlet julkaistiin samaan aikaan. Miksi päätitte jakaa ne kahtia?

Hiro: Kappaleita tehdessämme emme voineet kuvitella ADULT CHILDRENiä ja ATROCITY AND BLUEta samalle singlelle.

Ovatko kappaleiden konseptit erilaiset?

Hiro: Kyllä, ne ovat erilaiset.

Mitkä konseptit ovat?

Hiro: Yksinkertaisesti sanottuna ATROCITY AND BLUE on emoa. Se on kappale, joka tuo esiin yhden osan musiikistamme. ADULT CHILDREN on sen vastakohta, se tuo esiin koko sekoituksen ja sen melodiset puolet. Julkaisut ovat persoonaltaan aivan erilaiset.

Koska ulkomaalaisilla faneilla saattaa olla vaikeuksia ymmärtää sanoituksianne, voisitteko kertoa meille hieman uusien kappaleidenne teemoista?

Hiro: Kappaleiden teemoista... ATROCITY AND BLUE kertoo siitä, kuinka elämisen prosessissa ihmistä ympäröivät monet vaikeudet, ja aina on aikoja, jolloin ei pysty liikkumaan vapaasti. Ne ovat rajoittavia, eikä sellaisina aikoina saa apua keneltäkään. Sen sijaan pitäisi murtautua vapaaksi omin voimin, ja siitä lyriikat kertovat.
X II ROSARY, melkoisena kontrastina sille, kertoo epätoivosta maailmassa ja siitä, miten et voi uskoa edes jumalaan, mutta eikö tämän maailman luonut jumala päinvastoin ole pahin kaikista? Kappaleessa on kyse tästä.
ADULT CHILDRENin nimi kertoo kaiken. Se on lääketieteellinen termi, joka viittaa lapseen, jonka vanhempi oli alkoholisti, ja lapsi kasvoi vanhemman ollessa kykenemätön parantumaan alkoholismistaan – sellaisia ihmisiä kutsutaan alkoholistien aikuisiksi lapsiksi. Kappale kertoo siitä ilmiöstä. Sanoituksissa henkilön äidistä on tullut alkoholisti, ja tämä on menehtynyt. Kappale on sielunmessu äidille, joka kuoli alkoholismin vuoksi.
Flare on hyvin negatiivinen kappale; se kertoo siitä, kuinka haluat rakastamaasi henkilöä, mutta sinulla ei ole kykyjä eikä voimaa kaivata häntä. Se on kappale siitä kamppailusta, kun ei pysty kaipaamaan haluamaasi henkilöä.

Kuten mainitsit, jotkut sanoitukset ovat aika negatiivisia. Mistä saat inspiraation sellaisiin aiheisiin?

Hiro: Kaikesta. Sekä omista tähänastisista kokemuksistani että myös noiden kokemusten luomista mielikuvista. Niihin vaikuttaa se tosiasia, että elämäni itsessään on aika negatiivista. (nauraa)

Elämästä puheen ollen, seuraavaksi musiikkiin liittymätön kysymys: mitä teette vapaa-aikananne? Mitä harrastatte?

Makoto: Harrastan lukemista – pidän kirjoista. Vapaapäivinä luen kahvilassa.

Onko jokin kirja, jota haluaisit suositella?

Makoto: Andrew Carnegien kirjat.
Ryouhei: Etkö aio kertoa nimeä?
Makoto: Koko sarja.
Kenji: Harrastan TV:n katsomista. Rakastan televisiota. (nauraa)
Ryouhei: Kaikki ovat sisäänpäin kääntyneitä. (nauraa)
Kenji: Jos TV ei ole päällä, en pysty rentoutumaan.
Ryouhei: Miten epäcoolia! (nauraa)
Kenji: Niin kuin ”No TV = No Life”. (nauraa)

Mitä yleensä katsot?

Kenji: Pidän varietee-ohjelmista, mahtaakohan teidän maissanne olla sellaisia? Japanissa esitetään joka päivä draamasarjoja. Jos haluatte, kannattaa vilkaista niitä YouTubesta. Se on varmasti mielenkiintoista.

Draamasarjat ovat itse asiassa viime aikoina olleet aika suosittuja japanilaisen kulttuurin fanien keskuudessa.

EAT YOU ALIVE: Oikeastiko?
Hiro: Minustakin on mukavaa pysyä kotona; olemme kaikki sisäihmisiä. Minä pelaan pelejä, piirrän, katson dvd:itä tai soitan kitaraa. Teen kaikenlaista kotona.
Ryouhei: Minä pidän netissä surffaamisesta. (nauraa)
Kenji: Entä moottoripyörät ja sen sellainen?!
Ryouhei: Itse asiassa en pysty rentoutumaan lainkaan kotona ollessani, joten käyn ajelemassa moottoripyörälläni ystävien kanssa. Ja viime aikoina olen ottanut tatuointeja vapaapäivinäni. Tällä hetkellä tahti on yksi tatuointi viikossa. Siinä kaikki – ja niin, en koskaan katso TV:tä enkä myöskään lue kirjoja tai pelaa pelejä. Surffailen kylläkin netissä.

Jos ette olisi bändissä, mitä tekisitte?

Makoto: Haluaisin olla mangaka. Haluaisin myös kokeilla kirjoittaa kirjoja ja sellaista.
Kenji: Haluaisin olla kauneudenhoitaja.
Hiro: (epäillen) Tämä on ensimmäinen kerta kun kuulen tästä.
Kenji: Ei, olen tosissani!
Ryouhei: Haluan omistaa oman kaupan. Siellä ei myytäisi vain vaatteita, siellä olisi kaikkea: tatuoinneista moottoripyöriin, autoihin, skeittilautoihin ja sellaiseen. Haluan tehdä kaikkea.
Hiro: Minä haluaisin vaellella ympäri maailmaa. Matkustelija?

Onko kukaan teistä todellisuudessa ollut ulkomailla?

Makoto: Minä en ole koskaan ollut ulkomailla.
Kenji: Minä olen käynyt Singaporessa ja Australiassa, koulun luokkaretkellä.
Ryouhei: Minä olen ollut Amerikassa... itse asiassa olen asunut siellä.

Onko paikkoja, joissa haluaisitte käydä?

Hiro: Kaikkialla! Haluaisin käydä joka puolelle maailmaa.
Makoto: Haluaisin käydä maailman eri osissa jakamassa musiikkiamme. Minusta olisi ihanaa tehdä niin.

Joten mitä ajattelette EAT YOU ALIVEn toiminnan laajentamisesta ulkomaille?

Ryouhei: Haluamme todella tehdä sen.
Kenji: Emme oikeastaan tarvitse Japania. (nauraa)
Ryouhei: Niin, olisi okei asua ulkomailla. Pitää tukikohtaa siellä.
Makoto: Olemme todella kiinnostuneita sellaisesta.

Tiedätte varmaankin, että teillä on ulkomainen fanikunta; mitä ajattelette siitä?

Hiro: En oikein pysty tajuamaan sitä.
Kenji: Niin, sitä on vaikea uskoa.
Makoto: Siksi haluaisimme mennä sinne. Meistä olisi ihanaa mennä katsomaan paikkoja, joihin meidät halutaan.

Mitkä ovat suunnitelmanne tästä eteenpäin?

Hiro: Jatkamme sinkkujen julkaisemista tasaiseen tahtiin, ja tavoitteemme on jossain vaiheessa julkaista albumi.

Entä onko teillä mitään unelmia, joihin tähtäätte bändinä?

Makoto: Loppujen lopuksi emme haluaisi toimia vain Japanissa, vaan laajentaa toimintaamme myös ulkomaille.
Kenji: Minulla on unelma! Unelmani on vakiinnuttaa musiikkimme asema.
Hiro: Pientä! Sinulla on hyvin pieni unelma.
Kenji: Ja sitten laajentaa toimintaamme maailmanlaajuiselle tasolle.
Ryouhei: Haluaisin meidän synnyttävän omia ”lapsia”, kuten se tunne, jonka saan käydessäni katsomassa Limp Bizkitiä. Haluaisin meidän vuorostamme antavan tämän tunteen jollekulle.
Hiro: Kilpailla MTV:n palkintogaalassa Guns N' Rosesin kanssa ja sellaista. (nauraa)

Antaisitteko lopuksi viestin lukijoillemme.

Makoto: En yleensä saa tilaisuutta sanoa tätä, mutta haluaisin mennä ulkomaille ja päästä pitämään hauskaa yhdessä faniemme kanssa. Teemme parhaamme päästäksemme vierailemaan kaikkien maihin, joten odotattehan siihen saakka!
Kenji: Uudet sinkut ovat osoittautuneet mahtaviksi tuotoksiksi! Kaikki tulevat yllättymään. Tulette sanomaan, että ne ovat ”amazing”! Niistä tulee varmasti osa jokaisen elämää. Joten kuunnelkaa ne ehdottomasti... okei?! (nauraa)
Ryouhei: Toivomme todella voivamme tulla ulkomaille, ja aiomme aloittaa uuden liikkeen, joten pidättehän huolta meistä.
Hiro: Meidän on ehkä tällä hetkellä vaikeaa olla suorassa kontaktissa, mutta teidän tukenne muuttuu voimaksemme, joten jatkattehan tukemistamme tästä eteenpäin.


Kiitos SIAMille avusta haastattelun purkamisessa.