Marie haastattelussa Tampereella

Albumin alkuvuodesta julkaissut Marie teki toisen Euroopan-vierailunsa Suomeen, missä bändi ehti paitsi soittaa kaksi energistä ja tunteikasta konserttia, myös tutustua suomalaisen maaseudun elämänmenoon - ja suomalaisiin poneihin! Kaikkien jännittävien kokemusten lomassa yhtye ehti kuitenkin istahtaa JaME:n kanssa saman kahvilapöydän ääreen. Kuulimme niin bändin historiasta ja sen osakalaisista juurista kuin basistin mönkään menneestä permanenttikokeilustakin.


Hei ja kiitoksia vielä tästä haastattelusta! Voisitteko esitellä itsenne?

kai: Hauska tutustua, me olemme Marie Osakasta. Minä olen vokalisti, kai.
haiji: Olen haiji, kitaristi.
MIYA: Olen basisti, MIYA.
shito: Olen shito ja soitan rumpuja. Hauska tutustua.

Mitä haluaisitte kertoa yhtyeestänne niille, jotka eivät vielä tunne teitä?

kai: Olemme j-rockbändi, mutta emme vain yksi sellainen muiden joukossa, sillä pidämme poseeraamista ja näyttävyyttä tärkeämpänä sitä, että kappaleissamme on todella tarina ja sisältö. Meille on kaikkein tärkeintä välittää kuulijoillemme jonkinlainen viesti. Vuorovaikutus kuuntelijoiden kanssa on meille keskeistä.

Miten tutustuitte ja päädyitte perustamaan tämän bändin?

kai: Tapasin haijin ja MIYAn yliopiston musiikkikerhossa, jossa tutustuimme ja löysimme yhteisen sävelen musiikissa. Soitimme kolmestaan muutaman vuoden, kunnes shito tuli kuuntelemaan keikkaamme ja tykästyi musiikkiimme. Myös me pidimme hänen soittotyylistään, joten hän liittyi yhtyeen rumpaliksi tänä vuonna.

Millainen musiikkitausta teillä on? Ketkä ovat tärkeimpiä esikuvianne? Oletteko opiskelleet musiikkia?

kai: Marien jäsenet kuuntelevat keskenään hyvin erilaista musiikkia: minä esimerkiksi kuuntelen paljon amerikkalaista rockia, kun taas MIYA pitää kovasti punkista. Musiikkimakumme ovat niin erilaiset, että meillä ei bändinä ole mitään tiettyä esikuvaa. Musiikkimme on yhdistelmä niitä tyylejä, joista pidämme, ja soundimme on aivan originaali Marie-soundi. Minä olen opiskellut pianonsoittoa neljävuotiaasta saakka ja laulutunteja olen ottanut viimeiset kolme vuotta. haiji on opiskellut kitaransoittoa 17-vuotiaasta. MIYA ja shito ovat täysin itseoppineita.

Teistä puhutaan usein ensisijaisesti osakalaisena yhtyeenä. Mitä Osaka merkitsee teille musiikillisesti?

kai: Musiikkimme on niin uniikkia, että meitä on vaikea vertailla esimerkiksi tokiolaisiin bändeihin pelkkien musiikillisten nyanssien perusteella. Ehkä osakalaisuutemme ei ole sellainen asia, jonka kuulee, vaan jonka kokee kaikilla muilla aisteilla. Osakalaisilla on temperamenttia ja intohimo, tietynlainen polte elämään. Esimerkiksi tokiolaisiin verrattuna olemme leppoisampia ja humoristisempia. Se näkyy esiintymisessämme ja kaikessa muussakin, mitä teemme.

Julkaisitte alkuvuodesta levyn. Mistä saitte aiheenne ja innoituksenne kappaleille?

kai: Levyn kappaleiden aiheet ovat aivan laidasta laitaan. Yksi kappale esimerkiksi on kirjoitettu naisen näkökulmasta, se on naisen rakkauslaulu. Suuri osa kappaleista on keksittyjä tarinoita, jotka ilmentävät omia ajatuksiamme, kokemuksiamme ja mielipiteitämme. Levyn kolmosraidan tarina on otettu suoraan Japanin vanhasta mytologiasta. Levyn seitsemäs kappale, P.T.S.D.*, on koko bändille hyvin tärkeä kappale, koska olen kirjoittanut sen pikkusiskolleni, joka koki hyvin rankan kokemuksen kaukana toisessa maassa ollessaan. Se kertoo niistä tunteista, joita tapahtuma silloin herätti minussa isoveljenä. Kappale ei ole kuitenkaan vain pikkusiskolleni suunnattu, vaan toivon, että ne, jotka käyvät läpi jotakin vaikeaa kokemusta ja tarvitsevat voimaa ja lohdutusta, voivat saada niitä kappaleen kautta.

(* PTSD-lyhenne viittaa traumaperäiseen stressihäiriöön.)

Mitä tiesitte Euroopasta tai Suomesta ennen tänne tuloa?

MIYA: Tiesimme, että Suomessa on todella kaunista luontoa.
kai: Minulla on myös ystävä Suomessa, joten maa tuntui läheiseltä jo ennen kuin tänne tulinkaan.

Viimevuotinen esiintymisenne Ranskassa oli kuulemma erikoinen, sillä soititte kadulla. Millainen kokemus se oli?

kai: Se oli ensimmäinen ulkomailla tekemämme katulive ja todella huima kokemus! Paikalle tuli viisisataa ihmistä, mistä olimme todella iloisia. Paikalle saapui kyllä myös poliisi, koska ihmisiä oli niin paljon, että se alkoi olla vaarallista. Kunnon rockmeininki siis!

Olette jo soittaneet Suomessa yhden konsertin, Helsingissä. Millainen keikka oli?

kai: Kaikki illan aikana tapaamamme ihmiset, ei ainoastaan paikalle saapunut yleisö vaan myös kaikki niin keikkapaikan kuin keikkajärjestänkin taholta olivat niin lämpimiä ja sydämellisiä, että mielestäni saimme kaikki yhdessä aikaan todella sanoinkuvailemattoman mahtavan live-esityksen.

Mitä muuta olette tehneet Suomessa? Miten olette viihtyneet? Kuulimme, että kävitte katsomassa poneja!

kai: Olemme päässeet kokemaan paljon erilaisia asioita Suomessa. Olemme toki kierrelleet keskustassa, mutta pääsimme myös käymään ystäväni luona Suomen maaseudulla. Siellä nautimme luonnon rauhasta, kävimme isossa suomalaisessa omakotitalossa, söimme suomalaista kotiruokaa - ja kyllä, olimme todella innoissamme myös poneista ja hevosista! Hauskin tapahtuma oli ehkä se, että juuri kun bändin "cowboyn" haijin vuoro silittää hevosia olisi tullut, ne lähtivät juosten pakoon. Traagista!
(Kaikki nauravat.)

haiji: Mariella saattaa olla menekkiä Suomessa ihmisten keskuudessa, mutta ainakaan minusta paikalliset hevoset eivät tuntuneet välittävän! (nauraa)

Haluaisimme tietää lisää paitsi bändistänne, myös teistä jäsenistä. Voisiko jokainen teistä kertoa hassun faktan oikealla puolellaan istuvasta jäsenestä?

shito: Säikähdin kuollakseni eräänä yönä hotellissa, kun heräsin ja ajattelin haijin nukkuvan ihan rauhassa, mutta yhtäkkiä hän nosti unissaan kätensä näin! (esittää kurottelevia liikkeitä toisella kädellään) Mietin, millaisia unia hän näki... Luultavasti hän näki unta siitä, miten yritti silittää hevosia!
(Kaikki nauravat.)

haiji: MIYA on yleensä bändimme veijarimaisin jäsen. Hänellä on luonnostaan todella kauniit suorat hiukset, mutta kerran hän päätti ottaa permanentin. Se meni kuitenkin aivan pieleen, ja kun hän seuraavan kerran tuli harjoituksiin, naurusta ei meillä muilla meinannut tulla loppua. Hän oli aivan murtunut, kun hänen hiuksensa olivat pilalla!

MIYA: kailla on todella kummallisia aivastuksia...

kai: (nauraa) Tiedän sen itsekin! Niitä on kolmenlaisia: ensimmäinen aivastustapa on aika tavallinen, toinen aivan valtaisan pelottava, ja kolmas hienosteleva ja tyttömäinen "burikko-aivastus".

shiton valtavan suuria käsiä ja jalkoja hämmästellään aina myös Japanissa; häntä on jopa lapsena haukuttu ET:ksi pitkien sormien vuoksi. Suomessa kain ystävän luona shito vertasi kättään kaksimetrisen suomalaisisännän käteen, ja ne olivat yhtä suuret!

(shito ja haiji esittelevät käsiensä valtavaa kokoeroa ja saavat myös haastattelijat ja tulkin nauramaan hämmästyneinä pitkän aikaa. Makeimmat naurut tuntuu kuitenkin saavan shito itse. Vitsailemme shiton pystyvän kantamaan kolme kahvikuppia yhdessä kädessä.)

Millaisia suunnitelmia tai toiveita teillä on tulevaisuuden varalle?

kai: Tällä hetkellä meitä ei tunneta kuin Japanissa, Ranskassa ja Suomessa, mutta meillä on kova polte ulkomaankeikkailuun. Haluamme soittaa kaikissa maailman maissa ja nähdä hymyilevän yleisön. Vaikka meistä tulisi kuinka suosittuja, haluamme kuitenkin säilyttää osakalaisuutemme ja aitoutemme. Vaikka meille bändinä tapahtuisi miten hienoja asioita, haluamme olla omia itsejämme.

Loppuun haluaisimme pyytää teitä piirtämään ja kirjoittamaan terveisenne faneillenne ympäri maailmaa.

(Bändi alkaa nauraen ja kovaäänisesti toisilleen Osakan murteella naljaillen suunnitella viestin sisältöä. He päätyvät rempseään osakalaistervehdykseen, Marie-kissaan ja nimikirjoituksiin.)

Kiitoksia vielä haastattelusta! Oli mukava tavata teidät.

Kaikki: Paljon kiitoksia!