ALSDEAD Tsukiconissa

Hengähdettyään hetken keikkansa jälkeen juuri ensimmäistä kertaa Euroopassa esiintynyt ALSDEAD jakoi ajatuksiaan kanssamme Helsingissä 14. marraskuuta. Rennossa haastattelussa kyselimme monipuolisesti bändin musiikista, ajatuksista ja kokemuksista.


Aloittaisitteko esittelemällä itsenne?

Setsua: Olen Setsua, rumpali.
Reito: Olen Reito ja soitan bassoa.
Maki: Olen Maki, vokalisti.
Shin: Kitaristi, Shin.

Tämä oli ensimmäinen keikkanne Euroopasta. Minkälaisen vaikutelman saitte yleisöstä?

Reito: On uskomatonta, että vaikka olemme täällä ensimmäistä kertaa, he ottivat meidät näin lämpimästi vastaan. Koko ilta oli uskomaton.

Miten olette viihtyneet Helsingissä? Onko kaupunki vastannut odotuksianne?

Shin: Jos odotimme suunnilleen jotain tällaista (levittää käsiään vähän), niin Helsinki on jossain täällä (levittää käsiään reilusti enemmän). Tämä on ylittänyt kaikki odotuksemme.
Maki: Japani on sitten jossain siinä välillä. (naurua)

Verrattain nuoreksi bändiksi olette vierailleet usein Yhdysvalloissa. Oliko Japanin ulkopuolelle panostaminen tietoinen päätös?

Maki: Olemme tähän mennessä keikkailleet lähinnä Japanissa ja Yhdysvalloissa, mutta olimme jo pidemmän aikaa ajatelleet, että haluaisimme esiintyä myös Euroopassa. Tarjous tulla esiintymään Tsukiconissa tulikin juuri oikeaan aikaan, ja päätimme ehdottomasti ottaa sen vastaan. Tämän jälkeen voisimme mielellämme kiertää Euroopassa enemmänkin.

Julkaisitte tänä vuonna ensimmäisen kokopitkän albuminne. Millaisia asioita tai ajatuksia halusitte tuoda tällä albumilla ilmi?

Shin: Tarkoituksenamme oli koota yhdelle albumille kaikki, mitä olemme tähän mennessä tehneet. Halusimme tavallaan saada siitä paketin, joka kertoo, mitä olemme tähän mennessä tehneet. Tämä oli ensimmäinen askel, josta jatkamme eteenpäin kohti seuraavaa.

Millaista oli kokopitkän albumin tekeminen singlejulkaisuihin verrattuna?

Reito: Singlet tehdään usein parissa kuukaudessa ja kerralla valmiiksi. Kun teimme niitä, olimme vasta aloittelemassa bändiuraamme, eivätkä bändin jäsenten väliset suhteet olleet vielä täysin selviä, joten keskityimme vain kappaleiden tekemiseen. Nyt olemme kuitenkin tälle täyspituiselle albumille koonneet kaiken, mitä olemme tähän mennessä tehneet.
Maki: Se tarkoittaa myös sitä, että kaikki kappaleet ovat uudelleen mietittyjä ja paranneltuja, mikä on vaatinut hillittömästi työtä. Tietyllä tavalla olemme laittaneet yhteen muotoon kaiken sen, mitä teimme silloin, kun emme vielä tunteneet toisiamme näin hyvin. Nyt kun toisillemme on selvää, keitä olemme, olemme tavallaan tehneet näiden uusien suhteiden pohjalta kaikki kappaleet kunnolla uudestaan.

Miltä haluaisitte musiikkinne kuulostavan? Mitä haluaisitte soundillanne ilmaista?

Shin: Koska laulujemme sanat ovat japaniksi, ei suuri osa yleisöstä ymmärrä niitä täällä. On kuitenkin paljon asioita, joita pystyy ilmaisemaan ihan pelkällä soundilla, ja toivommekin, että juuri soundimme kautta kuulijat löytäisivät musiikistamme myös sanoman ja pääsisivät siten siihen paremmin sisään.

Miten kappaleenne syntyvät?

Shin: Yleensä idea lähtee Makilta, joka esittelee ajatuksensa kappaleesta minulle. Minä puolestani teen suurimman osan sävellystyöstä, minkä jälkeen palautan sen jälleen Makille, joka taas tekee omia muokkauksiaan ja työstää lyriikoita. Kappaleen tekeminen on oikeastaan aika lailla pallottelua meidän kahden välillä.
Maki: Sitten kun kappaleen runko on suunnilleen kasassa, jatkamme sen kehittämistä koko bändin voimalla. Tavallaan me Shinin kanssa vastaamme kappaleen alkukehittelystä, mutta lopullisen muotonsa kappale saa koko bändin yhteistyönä.

Kertoisitteko jostain mieleen painuneesta keikkakokemuksesta?

Maki: Helsinki! Ehdottomasti tämä keikka! Täytyy sanoa, että kun tulimme tänne, emme osanneet kuvitellakaan, että yleisö ottaisi meidät tällä tavalla vastaan.
Reito: Ei Japanissa ole mitään tällaista. Oikeastaan koko esiintymisemme täällä meni yhdessä hujauksessa, ei sitä huomannutkaan, ennen kuin se oli jo loppu.

Miten kuvailisitte lavapersoonaanne? Minkälaisia olette esiintyjinä?

Setsua: Minä olen oikeastaan tässä bändissä kaikista eniten nimenomaan rokkari, rokkari-samurai!
Reito: Kun astun lavalle, yritän olla mahdollisimman cool – tai oikeastaan en ainoastaan cool, vaan yritän myös sekoittaa vähän söpöyttä siihen mukaan.
Maki: Kun olen lavalla, tunnen itseni maailman hallitsijaksi. Minä olen se, jonka vallassa kaikki muut ovat.
Shin: Olen normaalisti aika ujo ja enkä kovin ulospäin suuntautunut, mutta lavalla ollessani esiinnyn täysillä.

Edustatte visual kei -tyyliä. Mitä mieltä olette siitä, että viime vuosina tämän tyylin suosio on kasvanut ulkomailla?

Reito: Luonnollisesti se on todella hyvä asia, koska olemme itse visual kei -bändi. Se että tämä kulttuuri, joka aiemmin tunnettiin vain Japanissa, on levinnyt muualle maailmaa tarkoittaa, että myös me pääsemme erilaisiin paikkoihin keikkailemaan. Levittäkää siis ihmeessä tietoa tästä tyylistä!

Tänään keikallanne oli paikalla myös faneja, jotka tuntevat teidät jo edellisen yhtyeenne DICE AND JOKERin ajoilta. Miltä tuntuu tietää, että teillä on Japanin ulkopuolella faneja, jotka ovat tunteneet teidät näin pitkään?

Maki: DICE AND JOKER oli projekti, jota teimme hiljalleen ja omissa nurkissamme. Kävimme kuitenkin Yhdysvalloissa ja julkaisimme siellä yhden albumin. Albumijulkaisu tapahtui tosin vaiheessa, jossa olimme jo lopettelemassa bändin uraa. Ajattelimme kuitenkin, että jos he haluavat julkaista albumin siellä, julkaiskoot. Siksi yllätyimmekin valtavasti, kun kuulimme, että joku oikeasti tuntee meidät siltä ajalta. Se oli niin pienen pieni juttu, että on uskomatonta, että silläkin on ollut faneja täällä asti.

Mikä on parasta muusikon työssä?

Shin: Vapaus. Se että voi tehdä mitä haluaa.
Setsua: Se, että pääsee oikeasti matkustamaan ympäri maailmaa. Jos on ihan normaali japanilainen tai vaikka suomalainen, ei sitä pääse kiertämään samalla tavalla. Se on parasta muusikon työssä.
Reito: Musiikin kielellä pystyy puhumaan kaikkien kanssa maasta riippumatta.

Olemme kuulleet, että tunnette joitakin suomalaisia bändejä. Mikä näiden yhtyeiden musiikissa tekee teihin vaikutuksen verrattuna esimerkiksi yhdysvaltalaisiin bändeihin?

Maki: Amerikkalainen rock on aika vahvaa, minulle ehkä vähän liian tiukkaa tavaraa. Suomessa on se hyvä puoli, että täällä on yhdistetty kansanmusiikin – siis todella vanhan musiikin – aineksia muun muassa Amerikasta tulleisiin vaikutteisiin. Se tekee suomalaisesta musiikista hyvin syvällistä, mikä taas uppoaa meihin japanilaisiin; me ymmärrämme sitä. Kun sitä kuuntelee, tulee sellainen olo, että tässä on sitä jotain.

Ketkä ovat esikuvianne? Onko teillä sellaisia?

Shin: Niitä on vaikka kuinka paljon.
Setsua: Hanoi Rocks.
Reito: Sonata Arctica.
Maki: Bändejä on todella paljon. Suomestakin voisimme nimetä vaikka kuinka monta.

Minkälaisia tulevaisuudensuunnitelmia teillä on?

Setsua: Maailmankiertue!
Reito: Haluaisin, että musiikkiamme myytäisiin jokaisessa maassa ja että se leviäisi kaikkialle.
Maki: Tällä erää toiveeni on esiintyä Helsingissä vielä kerran.
Shin: Haluaisin yrittää vielä kovemmin Japanissa, jotta meistä tulisi siellä entistä kuuluisampia ja yhä useammat tuntisivat meidät.

Haluaisitteko jättää viestin faneillenne?

Setsua: Haluaisin halata suomalaista tyttöä vielä kerran!
Reito: Tulemme varmasti Eurooppaan vielä jonakin päivänä ja aiomme tulla keikalle myös Suomeen. Siihen asti kuunnelkaa siis albumiamme ja koettakaa kestää – me tulemme vielä!
Maki: Se, että ensiesiintymisemme Euroopassa tapahtui juuri Suomessa, on meille todella merkityksellinen asia. Tästä eteenpäinkin aiomme pitää Suomen mielessä, ja se tulee aina olemaan meille erityisen tärkeä maa myös musiikin teon kannalta.
Shin: Koko tämä päivä on ollut loistava, ja tulevaisuudessa aiommekin ehdottomasti tehdä kappaleen, jossa lauletaan Suomen-muistoistamme. (Shin jatkaa suomeksi:) Rakastan teitä.


JaME kiittää ALSDEADia ja JrockSuomea. Kuvista kiitos Anna Nikkiselle.