JaME-tiimin kommentit vuodesta 2011

Vuoden 2011 mielenkiintoisiin tapahtumiin lukeutui monen suosikkibändin paluu Suomeen. Mukana menossa oli nimiä kuten MUCC, girugamesh, MIYAVI ja DIR EN GREY. Church of Misery ja Melt-Banana puolestaan piristivät festarikesää. Erikoisimpiin kohokohtiin lukeutui GACKTin tähdittämän Hollywood-elokuva Bunrakun lokakuinen DVD/blu-ray-julkaisu ja MIYAVIn vierailu Lovexin japanilaisella bonusraidalla.

Vuosi jää mieleen myös ikävien uutistensa myötä. Kuulimme usean merkittävän artistin kuolemasta, mukaan lukien Taiji Sawada, Isshi (Kagrra,), Kazuno (Charlotte) ja Joe Yamanaka. Bändisaralla musiikin ystäviä pohditutti etenkin D'espairsRayn lopetusilmoitus. Aivan omaa luokkaansa oli keväällä Japania koetellut maanjäristys ja sitä seurannut tsunami. Muusikot ympäri maailmaa aloittivat hyväntekeväisyysprojekteja ja lahjoittivat tuottojaan uhrien auttamiseksi.

Kotimaassa JaME Suomi jatkoi uudistumistaan jälleen tänä vuonna. Alkunsa näki fanihaastattelusarja Faneilla on asiaa!, johon jokaisella on mahdollisuus päästä osallistumaan. Joulua puolestaan odotimme tällä kertaa musiikkia kuunnellen.

JaME-tiimin jäsenet muistelivat vuotta omalta kannaltaan.


allisapp

Parhaat albumit?

Tänä vuonna en ole hirveästi kuunnellut japanilaisia uutuusalbumeita, mutta erityismaininta menee myös muidenkin tykkäämälle, DIR EN GREYn julkaisemalle DUM SPIRO SPERO -studioalbumille. Yhtyeen uusin tuotos vie täysin uusille ulottuvuuksille, eivätkä kylmät väreet ole vähentynyt lainkaan näin neljän kuukauden jälkeen. Häpeilemättä voin todeta, että omalta osaltani DUM SPIRO SPERO on vuoden parhain albumi ihan hyvästä syystä!

Erityisesti haluan muistaa the studs -yhtyeestä tunnetun Daisuken viimeistä albumia, Shikkoku no hikaria, jossa Daisuken läheiset ystävät esiintyivät. Vaikka levyllä esiintyi monessa kappaleessa edesmenneen artistin sijaan joku muu henkilö, luo se silti tunnelman, joka ei ole muuttunut lainkaan sitten artistin alku-uralta.

Muut sykähdyttävät albumit vuodelta 2011 ovat ONE OK ROCKin Zankyou Reference ja MERRYn Beautiful Freak -levyt.

Parhaat singlet?

Lempisingleäni edustaa myös muissakin kommenteissani ilmennyt ONE OK ROCKin tuotos. Re:make/NO SCARED -sisältää yhteensä kolme kappaletta, joiden tyylit ovat suhteellisen samanlaisia, muttaniiden vastaanotto on täysin erilainen. Pidän erittäin paljon tästä singlestä, ja suosittelen sitä jokaiselle!

Parhaat kappaleet?

Jos on hyviä albumeita ja singlejä, niin on myös kappaleitakin. lynch.in major-debyyttialbumin I BELIEVE IN MEn nimikkoraita on raivokkaan kuuntelemisen alaisena. Yhtye on pitänyt upeasti kasassa omaa tyyliään, joten on melkein mahdotonta sanoa mikä raita johtaisi ylivoimaisesti. Myös UNTIL I DIE on upea kappale samalta levyltä.

ONE OK ROCKin Pierce-kappale heidän uutuusalbumiltaan edustaa yhtyeen parhaimpia kappaleita, joten se ansaitsee tähdellä varustetun paikan suosikkilistallani.

Parhaat DVD:t?

Kuten levyjen kohdalla, myös DVD:iden katseleminen on vähentynyt runsaasti. Tänä vuonna en olekaan katsellut DVD:itä sen pahemmin, mutta jonkin aikaa sitten ostamani ONE OK ROCKin THIS IS MY BUDOKAN?! 2010.11.28 lämmitti sydäntäni.

Paras asia?

Minut saa erittäin helposti tyytyväisesti. Olen onnellinen siitä, että japanilaisen musiikin kuuntelijakunta kukoistaa vieläkin, vaikka myös tämän vuoden aikana monet ovat siirtyneet korealaisen musiikin pariin. Olen iloinen, että yhtyeet jaksavat vieläkin muistaa meitä kuuntelijoita uusilla julkaisuilla. Olen myös uskomattomat tyytyväinen siitä, kuinka moni musiikin kuuntelija ja tekijä osallistui hyväntekeväisyyteen Japanin maanjäristyksen takia.

Tänä vuonna oli paljon hyvää että pahaa. Jälkimmäisestä kerron enemmän alempana. Tämä vuosi on kuitenkin pian pulkassa, ja ainakin minä voin sanoa, että omalta osaltani tämä on ollut onnistunut vuosi.

Huonoin asia?

Viime vuonna kävimme läpi monen upean artistin menehtymisiä. Valitettavasti myös tänä vuonna menetimme myös useita muusikoita, jotka ovat kuitenkin saaneet erityisen paikan sydämessämme. Monet yhtyeet lopettivat yhteisen tien kulkemisen, joten kuten aina, myös sekin on yksi vuoden huonoimmista uutisista.

On myös sanomattakin selvää, että Japanin maanjäristys kosketti meitä kaikkia suuresti, myös minuakin.

Paras keikka?

Vuoden toisen japanilaisen yhtyeen keikka missä kävin oli elokuussa Suomen vallannut DIR EN GREY. Saimme kuulla niin uusimpia kuin vanhempia kappaleita, joita varmasti meistä jokainen olisi voinut jäädä kuuntelemaan lisää. Vielä kumminkin jäin kaipaamaan sitä Ain't Afraid to Die -kappaletta, jonka oli kuultu joissain muissa Euroopan maissa. Sen sijaan tammikuussa riehunut MUCC jäi tällä kertaa toiseksi, vaikka odottelinkin innoissani kyseistä konserttia.

Suurimmat odotukset vuodelle 2012?

Olen sellainen ihminen, joka mielummin katsoo asiat päivä kerrallaan eikä toivo liikoja. Siksi en uskalla odottaa mitään, koska pelkään pettyväni tuohon vuoteen.


Amber

Parhaat albumit?

Yanékan All in the air oli itselleni vuoden yllättäjä, sillä bändin tyyli on muuttunut aiemmista julkaisuista entistä ilmavampaan suuntaan ja pohjoismaiset piirteet ovat vahvistuneet aasialaisiin nähden mielenkiintoisesti. Levyllä oli myös pari englanninkielistä kappaletta ja niin paljon tarttuvia elementtejä, että sitä jaksaa kuunnella sille päälle sattuessaan vaikka vuorokauden ympäri.

Dir en greykään ei antanut odotella uutta albumiaan turhaan, sillä DUM SPIRO SPERO vastasi ehdottomasti toiveitani. Albumi jatkaa UROBOS-levyn linjaa raskaana, teknisesti haastavana ja kuuntelijalta entistäkin enemmän vaativana taidonnäytteenä, joka kantaa niin nimessään kuin itse kappaleissakin pimeyttä ja valoa, toivoa ja toivottomuutta, vahvuutta ja heikkoutta.

Parhaat kappaleet?

Hyviä kappaleita oli kyllä tänä vuonna todella paljon, mutta kai joitakin on nostettava toisten yläpuolelle. Plastic Treen Thirteenth Friday jäi heti ensikuulemalta mieleen huimaavan kauniin, seitsenminuuttisen äänivyörynsä ansiosta. Puraakin synkemmille vesille ui Dir en grey esimerkiksi sydäntäraastavalla VANITAS-kappaleellaan. Hieman hyväntuulisempaa musiikkia tarjoili puolestaan pitkän linjan bändi the pillows esimerkiksi singlejulkaisuillaan Comic Sonic ja Energia. Retroilevalla musikaalimaisuudellaan hurmasi Shiina Ringon Tokyo Jihen -yhtyeen Onnanoko wa dare demo, jonka musiikkivideo on täynnä tahallisia kliseitä ja ylilyöntejä.

Paras asia?

X Japanin saaminen vihdoin Eurooppaan oli todella hieno asia. Vaikka surukseni en itse päässytkään todistamaan näitä historiallisia hetkiä, olen todella onnellinen kaikkien niiden puolesta, jotka legendaarisen yhtyeen pääsivät näkemään.

Myös itsessään todella traaginen maaliskuun katastrofi poiki paljon hyvääkin, kun monet artistit kävivät toimeen kotimaansa puolesta. Minulta arvostusta saivat esimerkiksi Yanékan Japanin Punaisen ristin hyväksi tekemä kiertue, jonka aikana yhtye kiersi mahdollisia keikkapaikkoja itse läpi pyytäen mahdollisuutta esiintyä, sekä Dir en greyn rohkea Scream for the Truth -projekti.

Huonoin asia?

D'espairsRayn lopettamispäätös suretti erityisesti. Bändien statusmuutokset on helpompi käsitellä silloin, kun ne ovat bändin itsensä hallinnassa, mutta pakon edessä eri teille lähteminen on varmasti ollut yhtyeelle ja erityisesti Hizumille raskasta. Toisaalta jäsenten uuden alun seuraaminen on ollut palkitsevaakin - ja ainahan voi elätellä pientä toivonkipinää Hizumin parantumisesta. Hizumi on laulajana mielestäni niin erityinen, että hänen äänensä lopullinen menettäminen olisi todellinen tragedia paitsi hänelle ja muulle bändille henkilökohtaisesti, myös koko musiikkimaailmalle.

Paras keikka?

Tänä vuonna kävin aktiivisemmin länsimaisten kuin japanilaisten artistien keikoilla, mutta parhaat jrock-keikkani olivat kyllä myös kokonaisuudessaan vuoden parhaat! Näin Dir en greyn kahdesti, ensin Lontoossa ja sitten Helsingissä. Molemmat konsertit olivat todella onnistuneita mutta omalta osaltani hyvin erilaisia, ja siksi niitä onkin vaikea verrata toisiinsa. Helsingissä oli erityisen hienoa se, että olin siellä ystävien ympäröimänä, kun taas Lontoon Koko on yksi suosikkipaikoistani koko maailmassa. Sekä Suomessa kuultu Zakuro että Englannissa kuultu Ain't afraid to die painuivat mieleen kaikessa liikuttavuudessaan.

Suurimmat odotukset vuodelle 2012?

15 vuotta täyttävä Dir en grey kuulemma suunnittelee uuden materiaalin äänittämistä, ja odotukset ovat luonnollisestikin korkealla sen suhteen, mitä bändi julkaisee juhlavuotensa kunniaksi. Uskallan toivoa samaista yhtyettä myöskin uudelle Euroopan-kiertueelle, sillä toivoisin pääseväni matkustelemaan bändin seuraamisen ohessa.

Yleisesti odotan uusia kiinnostavia kokoonpanoja, julkaisuja, kiertueita ja uutisia, jotka ovat toivon mukaan positiivisia yllätyksiä! Jos saisin toivoa Suomeen yhtä esiintyjää, se olisi Kiyoharu minkä tahansa kokoonpanonsa kanssa. Erityisesti viime vuonna uudelleenmuodostetun SADSin soundin luulisi purevan länsimaiseen yleisöön.



Anu

Paras asia?

Vuonna 2005 lopettaneen wysen paluuta on ollut sydäntä lämmittävää seurata.

Huonoin asia?

Suoraan musiikkiin liittyvä pettymys oli Vidoll-laulaja Juin soolokokeilu. XI oli kaikessa tylsyydessään vähällä särkeä entiset mielikuvat persoonallisesta ja värikkäästä visual kei -muusikosta.

Varsinaisesti vakavista uutisista Joe Yamanakan kuolema liikutti monellakin taholla. Tykkään Flower Travellin' Bandin musiikista, minkä lisäksi jäsenistö itse vaikutti tyytyväiseltä paluuseensa ja suunnitteli lisää ulkomaisia keikkojakin. Myös hänen sairastamansa keuhkosyöpä sinänsä toi mietteitä ja muistoja mieleen, niin kuin monelle muullekin suomalaiselle - kyseessähän on yksi yleisimmistä syöpätaudeista.

Paras keikka?

Keikkojen saralla voiton vei kesän raskaan musiikin edustus. Tuska-festivaaleilla esiintynyt Church of Misery ei soittanut kaikkia suosikkejani, mutta keikka sinänsä oli mukaansatempaava ja odottamattoman energinen näin bändin ensi kertaa livenä todistavan silmään.

Elokuussa seurannut DIR EN GREY oli ehdottomasti ryhdistäytynyt sitten viime näkemän ja esiintyi nyt ilman hämärän varjoihin piiloutumista (verrattuna aiempiin Suomen keikkoihin vuonna 2007). Musiikki kuulosti yhtä hyvältä kuin aiemminkin, mutta halusi tai ei, live-esiintyminen on kokonaisvaltainen elämys ja on aina yleisön kannalta hienoa jos bändi satsaa itse esiintymiseenkin. Tammikuun MUCC sen sijaan jätti jälkeensä aiempia vierailuja vaisumman vaikutelman, mikä oli harmillista konkaribändiltä.


Elina

Parhaat albumit?

Vuonna 2011 en kuunnellut kovinkaan montaa uutta japanilaista albumia. Niistä harvasta parhaiten jäi mieleen Kuroyumen marraskuinen Headache and Dub Reel Inch.

Parhaat singlet?

Tässäkin kohtaa on pakko mainita Kuroyume, jonka alkuvuonna ilmestyneet comeback-singlet Misery ja Alone olivat erityisen hyviä.

Paras asia?

Kuten edeltävistä vastauksista voineekin jo päätellä, Kuroyumen comeback oli minulle mieluinen asia. Bändi on kuulunut pitkään suosikkeihini ja uusi materiaali on sopivasti päivittynyt nykyaikaan sisältäen silti sen vanhan kunnon Kuroyume-fiiliksen.

Paras keikka?

Heinäkuulle osui kaksi keikkaa, jotka jakavat ykkössijan: Guitar Wolfin mahtavan energinen keikka Tampereen Klubilla sekä Church of Miseryn esiintyminen Tuska-festivaaleilla. Kumpaakaan bändiä en ollut ennestään nähnyt, mutta nyt toivon, että voisin nähdä molemmat vielä joskus uudelleen.

Suurimmat odotukset vuodelle 2012?

Odotan aina kovasti BUCK-TICK:in uusia julkaisuja. Oman levy-yhtiön perustamisen jälkeen bändi on lupaillut keväälle uutta sinkkua ja kesälle kokopitkää.



Karma

Parhaat albumit?

DUM SPIRO SPERO lunasti kuin lunastikin odotukseni, vaikka ne olivatkin kasvaneet jo varsin mittaviksi. DIR EN GREY jatkoi tyylinsä uudistamista, eikä levyltä löytynyt oikeastaan yhtään heikkoa kappaletta.

Positiivisimpia yllätyksiä olivat Merryn ja amber grisin kokopitkät. Ohitin Merryn under-worldin jälkeiset singlejulkaisut pikaisella kuuntelulla, mutta yllätyksekseni biisit toimivat Beautiful Freaks -levyllä paljon paremmin. Amber grisin debyytti Pomander yllätti sekin. Vastaavien bändien musiikki ei minuun yleensä ole liiemmälti vedonnut, joten ilahduin, kun kohdalle osui levy, joka kuulosti niinkin mainiolta, etenkin, kun bändi ei ole ollut kasassakaan kuin vuodesta 2009.

Vuoden aikana ilmestyi runsaasti muitakin oikein hyviä levyjä, kuten Lillies and Remainsin sekä Boriksen uutuudet. Minua kiinnostaneet julkaisut tuntuivatkin olevan keskimäärin parempitasoisia kuin viime vuonna, vaikka tänäkin vuonna jäi muutamia varmasti hyviä levyjä kuuntelematta.

Parhaat singlet?

Singlejulkaisuiden osalta kuluneen vuoden tarjonta ei osunut oman makuni kanssa yksiin aivan yhtä hyvin. Muutamia hyviä sinkkujakin ehti tosin ilmestyä.

DIR EN GREYn kokopitkää edeltäneistä singleistä jälkimmäinen, DIFFERENT SENSE, toimi erityisen hyvin. Raskas nimiraita oli hitaamman LOTUS-sinkun jälkeen juuri oikea veto nostamaan kiinnostusta albumia kohtaan. Yli vuosikymmenen vanhan, GAUZElta peräisin olevan Tsumi to batsun uudelleenversiointi vaati muutaman kuuntelun, mutta oli myös mielenkiintoinen kappale.

Muista singleistä cali≠garin # Tokyo, 43:00:59-hen ja # Shabaranda-hen -singlekaksikko sekä 9GOATS BLACK OUTin paluusinglet, etenkin marraskuun draw edustivat erinomaisesti bändien eri puolia ja jäivät hyvin mieleen.

Parhaat kappaleet?

Tammikuussa ilmestynyt RADWIMPSin DADA oli kenties vuoden tarttuvin yksittäinen biisi (vaikka cali≠gari kilpaileekin kovasti Shabarandallaan). Samalla biisi sai minut tutustumaan bändin aikaisempaan tuotantoonkin, vaikka alkujaan kuuntelin sen hetken mielijohteesta nimen perusteella.

DUM SPIRO SPEROn mieleenpainuvin kappale oli likimain kymmenen minuuttia kestävä DIABOLOS, joka ylsi varsin pian kaikkien aikojen suosikkikappaleideni joukkoon.

Parhaat DVD:t?

DVD:iden katsominen tuntuu jäävän vuosi vuodelta vähemmälle. Vuoden ainoa oikeasti mieleen jäänyt julkaisu ei ollutkaan varsinainen DVD-julkaisu, vaan Merryn uuden albumin rajoitetun painoksen mukana tullut MERRY SONIC 10 WINTER - [Kuroi Hitsuji (Black Sheep)]-DVD. Kyseinen livenauhoitus oli kuitenkin erinomainen ja toi hyvin esille bändin angura kei -taustaa.

Paras asia?

DIR EN GREYn aktiivisuus: hyvät singlet, loistava albumi ja mahtava live-esiintyminen Suomessa. Bändi muistutti jälleen, miksi se on suosikkini, ja löytyy tästäkin listauksesta melkeinpä joka kohdasta.

Huonoin asia?

Entisen X-basistin Taiji Sawadan poismeno oli ainakin minulle vuoden huonoin uutinen, eritoten siihen johtaneen tapahtumaketjun vuoksi.

Unsraw'n ja DELUHIn hajoamisilmoitukset jäivät jossain määrin harmittamaan, etenkin, kun bändien jäsenet eivät juurikaan ole ilmoittaneet tulevaisuudensuunnitelmistaan. D'espairsRayn lopettamisilmoitus oli aluksi vieläkin epämieluisampi yllätys mutta bändin entisistä jäsenistä on sentään kuultu muissa merkeissä.

Paras keikka?

Harmittelin alkuvuoden keikkojen jäätyä eri syistä näkemättä, mutta syksyn DIR EN GREY olikin sitten sitäkin vaikuttavampi. Uudet kappaleet toimivat erittäin hyvin livenä, bändi oli loistavassa keikkakunnossa ja karasun kuuleminen livenä oli mieletön kokemus.

Suurimmat odotukset vuodelle 2012?

Odotukseni ovat aika lailla olemattomia. Suomeen asti ulottuvia kiertueita ei vielä juurikaan ole tiedossa, eikä lempibändieni julkaisuita. Odotan kuitenkin toiveikkaana, josko Coaltar of the Deepers ilmoittaisi jotain konkreettista seuraavasta kokopitkästään, josta on epäsuorasti vihjailtu pitkin vuotta.


Leonor

Parhaat albumit?

Tämä vuosi oli valitettavan hiljainen julkaisujen suhteen, mitä suurimpaan osaan kuuntelemistani bändeistä tulee. D:n vuoden alussa julkaisema VAMPIRE SAGA lämmitti kuitenkin sydäntä, sillä albumi sisälsi muutamia helmiä, joita edelleen jaksan kuunnella.

Parhaat singlet?

Tietysti X JAPANin Jade, mutta ennen kaikkea ehdottomasti digitaalinen julkaisu Scarlet Love Song, joka oli ensimmäinen balladi sitten yhtyeen jälleenmuodostamisen. Kappale muistutti jälleen, kuinka kaunis ääni ToshIlla on vielä kaikkien näiden vuosien jälkeenkin. Indie-rintamalta mainitsisin iloisena yllätyksenä uudelleen, ilman Aoia, muodostetun AYABIEn Melody ja Ryuusei -singlet, sillä yhtye piti kiinni vanhasta tyylistään ja YUMEHITO sopii hyvin myös solistin rooliin.

Parhaat DVD:t?

Vaikka en tätä kaunokaista ole kokoelmaani vielä ehtinyt hankkimaan, nostan ehdottomasti hattua YOSHIKIlle, joka sai viimein julkaistua vuoden 1997 Last Liven sensuroimattoman version. Tätä hankintaa odotellessa!

Paras asia?

Ehdottomasti X JAPANin kauan odotetut konsertit Euroopassa ja niiden myötä saadut uudet ystävät ympäri maailmaa.

Huonoin asia?

Hmm, kaksi asiaa tulee ensimmäisenä mieleen, joista toisena se suuri vääryys, ettei GACKT saapunut kiertueellaan Suomeen. Niin suuri fani en ole, että lähtisin ulkomaille häntä katsomaan, mutta jos hän vielä joskus löytää tiensä Suomeen asti, olen ehdottomasti paikan päällä – sen verran suuresta ja legendaarisesta artistista kuitenkin on nyt kyse. Tätä huomattavasti surullisempi tapahtuma sijoittui heinäkuulle, kun X:n entinen basisti Taiji Sawada poistui keskuudestamme. Se riemu, jonka X JAPANin livenä näkeminen sai aikaan, kohtasi karun lopun, kun tieto Taijin menehtymisestä saavutti median vain muutama viikko kiertueen päätöksen jälkeen.

Paras keikka?

Suomen kamaralla? Ehdottomasti D:n toukokuinen keikka. Bändin lavaesiintyminen, kontakti yleisöön ja tietysti musiikki saivat suun loksahtamaan auki, sillä en ollut hetkeen ollut keikalla, jossa bändi onnistuisi pyyhkäisemään karismallaan jalat alta. D ylitti reilusti odotukseni!
Mitä Suomen ulkopuolisiin keikkoihin tulee, ei vastausta tarvitse kauaa miettiä, sillä unelmani viimein toteutui, kun X JAPAN rantautui Eurooppaan. Kolmesta näkemästäni konsertista parhaaksi valitsen Ranskan, sillä keikka-areena oli leveyssuunnassa ja tarpeeksi suuri X:n imagolle, mutta tunnelma nousi kyllä vasta kattoonsa kiertueen viimeisellä keikalla Saksassa.


Meepu

Parhaat albumit?

Vuoden odotetuin levy oli tietysti Dir en greyn Dum Spiro Spero. Uroboroksen saappaat saattavat kuitenkin olla liian suuret täytettäviksi: Uudet kappaleet eivät ole syrjäyttäneet soittolistaltani niitä, joita huudatin albumien väliin jääneiden kahden ja puolen vuoden aikana.
Sen sijaan Firewallin viimevuotisen kiinnityksen Merryn Beautiful Freaks on tehokas yhdistelmä vanhaa ja uutta, ja vetoaa varmasti niin bändin aiemman tuotannon ystäviin kuin uusiin kuuntelijoihinkin.
Lieneekö huijausta lisätä listaan vielä Crush! -90's V-Rock Best Hit Cover Songs -kokoelma, jota ehdittiin julkaista peräti kaksi osaa? Albumeilla tällä hetkellä nousussa olevat yhtyeet, kuten D, Matenrou Opera ja Mix Speaker's, Inc. esittävät omat versionsa 90-luvun esikuviensa hiteistä.

Parhaat singlet?

Dir en grey - Lotus. Hageshisa to, kono mune no naka de karamitsuita shakunetsu no yami jätti minut odottamaan henkeä pidättäen, mihin suuntaan bändi jatkaisi Uroboroksen jälkeen. Lotus täytti asetetut odotukset ja kuuluu myös Dum Spiro Spero -levyn parhaimmistoon.

Parhaat kappaleet?

Akatsuki todisti, että MUCC osaa edelleen tehdä musiikkia ilman teknoelementtejäkin. Kappaletta on moitittu hitaaksi ja hiljaiseksi, mutta juuri siksi se tehoaakin minuun.

Parhaat DVD:t?

SID ehti julkaista peräti kaksi Sidnad-konsertti-dvd:tä, ja bändin aktiivisemmat fanit ovat pitäneet huolta siitä, että olen ehtinyt näkemään molemmat jo useamman kerran. SID lienee animetunnariensa takia jo monille tuttu, joten jään ihmettelemään, mikseivät pojat ole vieläkään keksineet lähteä maailmankiertueelle.

Paras asia?

Ei niin pahaa, etteikö jotain hyvääkin: Maaliskuun maanjäristys todisti yhteisvastuun elävän ja voivan hyvin niin Japanissa kuin maailmallakin. Lukuisten artistien ja levy-yhtiöiden hyväntekeväisyysprojektit, -konsertit ja -kappaleet herkistivät faneja ja toivat apua sitä tarvitseville.

Huonoin asia?

Viimevuotinen the studsin Daisuken menehtyminen ei riittänyt, vaan tänä vuonna menetimme vielä X Japanin entisen basistin Taijin sekä Kagrra,:n Isshin.

Paras keikka?

X Japanin Euroopan kiertuetta ehdittiin odottaa niin pitkään ja hartaasti, että sen toteutuminen tuli lopulta täytenä yllätyksenä. Kävin heinäkuussa Berliinissä todistamassa, että Toshin ääni on vakuuttava ilman irokeesiakin, Sugizo ei näytä pahalta edes seisoessaan hiden jättämän paikan vieressä eikä mikään tule koskaan pysäyttämään Yoshikia.

Suurimmat odotukset vuodelle 2012?

Sekä Dir en grey että MUCC täyttävät ensi vuonna kunnioitettavat 15 vuotta, joten maltan tuskin odottaa, minkälaisia juhlajulkaisuja ja -keikkoja pääsemme näkemään. Ainakin MUCC-päivän konsertti Chiban Makuhari Messellä 9. kesäkuuta 2012 on varma menovinkki.